perjantai 28. syyskuuta 2018

14 suositusta Netflixistä

Katson aika paljon Netflixiä, joten suosituksia tulee etsittyä pitkin nettiä. Tässäpä siis omani auttamaan jonkun muun sarjanälkäisen elämää.
Please like me
Please like me
Tämä australialainen komediasarja liikkuu synkissä vesissä, koska yhtenä pääteemana on mielenterveysongelmat. Ja niitä käsitellään aika rankalla kädellä, joten jos kaihdat mustaa huumoria.. Sarja perustuu osin pääosassa olevan John Thomasin omaan elämään, joten se on aidon oloinen.  Sarjan alussa Johnin tyttöystävä jättää miehen, koska uskoo tämän olevan homoseksuaali. Siitä alkaa neljän kauden mittainen minuuden etsiminen.
Grimm
Grimm
Tää on minulle kaikkein rakkain sarja. Se on vaan ihan täydellinen. Sarja kertoo siis Nickistä, joka pystyy näkemään wesseneitä,jotka ovat eräänlaisia hirviöitä. Grimmit ovat näiden wesseneiden metsästäjiä. Nick on poliisi ja saa huomata, että suurimpaan osaan rikoksista liittyy wessenit, mutta onneksi on olemassa myös hyviksiäkin. Sarja perustuu löyhästi Grimmin satuihin.

Sleepy hollow
Sleepy hollow
Ichabod kuoli 1780- luvulla ja heräsi henkiin 2013 vain huomatakseen myös vanhan vihollisensa, päättömän ratsumiehen palanneen. Onneksi hän saa avukseen poliisi Abbien ja apua mies tosiaan tarvitsee, koska maailma on muuttunut täysin sitten viime näkemän.  Itse rakastin kausia 1-3,mutta viimeinen kausi tuotti pettymyksen. Fantasian ystäville.

Atypical
Atypical
Sarja kertoo Samin ja hänen läheistensä elämästä, jonka painopiste on pojan autismissa. Todella lämminhenkinen sarja, josta tulee hyvä mieli.

Once upon a time
Once upon a time
Sarja sijoittuu Storybrookeen, jonne satuhahmot ovat joutuneet ilkeän kuningattaren kirouksen voimasta. He eivät muista keitä ovat vaan tarvitsevat pelastajan. Aivan täydellinen sarja fantasian ystäville. Ainutlaatuinen.

Mr. Selfridge

Sarja kertoo nimensä mukaan Mr. Selfridgesta, joka perustaa kuuluisan tavaratalonsa. Hänellä on kova bisnesmiehen vaisto ja myymälä on aikaansa edellä. Ja minkälainen henkilökunta tavaratalossa onkaan! 1900-luvun alku kiehtoo minua, koska se on todellista Murrosaikaa ja siksi sarja veti mukaansa. Tämä on myös historian toinen sarja, joka on saanut minut itkemään.  Toinen on ylläoleva Once upon a time. Sarjaa on tehty 4 tuotantokautta.

Modern family
Modern family
Sarja kertoo yksinkertaisesti sanottuna perheen elämästä. Voi kuulostaa tylsältä, mutta sarja on todella hauska. Itse aloin katsoa tätä vasta noin vuosi sitten, mutta kausia on tullut silti katsottua todella monta kertaa. Suosikkejani ovat tietysti Phil ja Mitchell.

Casa de las flores
Tämäkin sarja kertoo perheestä, mutta varsin erilaisesta kylläkin. Ensimmäisessä jaksossa isän rakastajatar tekee itsemurhan perheen kukkakaupassa ja sekoittaa kaikkien elämän.  Voisi sanoa hahmojen olevan värikästä porukkaa ja siksi erikoisilta juonenkäänteiltä ei vältytä. Rakastan kunnolla yli vedettyjä sarjoja!

Dynastia
Dynastia
Itseasiassa tämäkin keskittyy yhteen perheeseen, mutta taas ollaan täysin erilaisissa tunnelmissa. Carringtonin eripuraiseen perheeseen liittyy äitipuoli cristal ja draama alkaa. Ja oi minkälainen! Saippuasarjan pitää olla juuri talläinen. Sarjasta olen puhunut aiemminkin. Toista kautta odotellessa.

Pretty little liars
PLL
Joku hullu alkaa vainota neljää tyttöä ja allekirjoittaa viestinsä nimellä A. Tyttöjen hyvä ystävä Alison on kadonnut vuosi sitten ja ystäväporukka on hajonnut, mutta nyt tyttöjen on yhdistettävä voimansa selvittääkseen piinaajansa henkilöllisyyden. Kaksi ekaa kautta on teinihömppää, mut sitten sarja muuttuu tosi hyväksi.

Izombie
Izombie
Liv muuttuu laivabileissä zombieksi ja joutuu hylkäämään entisen elämänsä ja aloittaa työt ruumishuoneella. Tutustuttuaan etsivä Cliveen alkaa Liv osallistua rikostutkintaan, koska saa näkyjä syömiensä aivojen haltijan elämästä. Aivan mahtava! En yleensä tykkää mistään zombikuvista, mutta tämä ei ole synkkä ja överiverinen sarja.
Gotham
Gotham
Gordon alkaa tutkia Bruce Waynen vanhempien murhaa ja saa huomata muuttaneensa sairaaseen kaupunkiin. Sarja keskittyy aikaan ennen Batmania. En itse ole koskaan välittänyt Batmanistä, vaan hänen vastustajansa ovat olleet paljon kiehtovampia. Tämä on siis täydellinen sarja minulle. Suosikkejani ovat tietysti Pingviini ja Arvuuttaja. Sarjan hienous piilee siinä, että myös pahisten syntytarina näytetään.
Happy
Happy
Jos kaipaat jotain todella outoa, niin laita Happy pyörimään. Nickin tytär siepataan ja hän alkaa selvittää tämän olinpaikkaa yhdessä tyttären mielikuvitus yksisarvisen kanssa. En pysty selittämään paremmin.

Riverdale
Riverdale
Sarja kertoo Riverdalesta ja sen asukkaista. Useimmilla on jotain salattavaa. Vähän teinihömppäähän tämä on, mutta niin koukuttavaa. Kohta alkaa kolmas kausi.

maanantai 27. elokuuta 2018

Kootut luetut(Mahti, Wayward Pinesin, Rakkaudessa erottamattomat)

Olen lähiaikoina lukenut aika paljon, mutta blogiin kirjat eivät ole päätyneet. Tässä kuitenkin koonti muutamasta kirjasta, että saan kirjalistaa pienennettyä.

Siri Pettersen-Mahti
Mahti on niitä kirjoja, joita täytyy lukea paljon kerralla. Itse ainakin luiskahdin juonesta muutaman sivujen pätkien vuoksi. Onneksi tarina on kuitenkin niin tempaava, ettei tämä haittaa. Aloitin lukemisen vain kiireisellä työviikolla,mikä oli mahdollisimman huono ajoitus.
Mahti palautti sarjan taas hyvällä tasolle Mädän jälkeen, josta en kauheasti pitänyt. Vähän haikea mieli jää sarjan loputtua, mutta onneksi Yminmaahan voi aina palata takaisin.
Kirjan alkupuoli sijoittuu Dreyssiliin, sokeiden valtakuntaan, johon Hirka yrittää sopeutua. Hirka vaan ei koskaan tunnu kuuluvan joukkoon. Yminmaassa häneltä puuttui häntä ja Dreysilissä kynnet. Hirka muuttuukin varsinkin tässä osassa paljon ja oli outoa lukea hänen juonittelustaan. Yleensä tyttö on ollut niin puhtoinen. Mutta tykkään Hirkasta, koska hän on naishahmo, joka oikeasti tekee ja viilettää.
Rime sen sijaan alkoi välillä tympiä. Jotenkin hän tuntuu aina tekevän vääriä valintoja. Onneksi hän taas lopussa muuttuu parempaan suuntaan. Yksi tärkeä hahmo oli Kolai, josta tulee Hirkan tärkeä ystävä uudessa maassa.
Loppussa käydään genrelle tyypillinen suuritaistelu ja selvitetään, voiko mahdin saada kaikille. Olisin toivonut erilaista loppua, mutta kaikkea ei voi saada.
4/5

Blake Croun-Viimeinen kaupunki ja Salaisuus

Wayward Pinesin trilogian kaksi viimeistä osaa vangitsivat minut niin, että ne oli pakko lukea lähes putkeen. Näissä riitti yllättäviä käänteitä, muttei onneksi yhtä isoja kuin ensimmäisen osan päätöksessä nähtiin. Koska sitten olisi mennyt pahasti yli. Nyt uskottavuus säilyy ja pystyin eläytymään tarinaan täysin.
Salaisuudessa Sheriffiksi noussut Ethan Burke alkaa selvittää murhaa ja saa tietää samalla lisää kaupungin kieroutuneisuudesta. Samalla hän ja Theressa yrittävät murtaa jään väliltään. Mutta se on vaikeaa, jos ei voi olla rehellinen. Salaisuus oli tyypillinen väliosa, joka kuljetti tarinaa kohti huipennusta. Silti sitä ei kuulu yhtään väheksyä. Ja olihan loppu vaan niin jännittävä, että oli suunnattava uudestaan kirjastoon.
   Viimeinen kaupunki oli täynnä verta. En suosittelisi tätä nuoremmille lukijoille, koska meno on hurjaa alusta alkaen.  Pidin siitä, että kirjassa tutustutaan enemmän kaupungin asukkaisiin ja heidän menneisyyteensä. Kirjan viimeinen  lause saa huutamaan jatkoa. Paras sarjan lopetus koskaan.
Molemmat osat saa täydet 5 pistettä!

Haruki Murakami-Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Tämä lojui hyllyssä pitkään koskemattomana ja olin jo vakaasti päättänyt antaa sen jäädä niille sijoilleen, koska juokseminen ei ole minun juttuni. Miten muka jaksaisin lukea kirjan, joka käsittelee yksinomaan sitä? Hyvin. Tai no, kirjassa käsiteltiin paljon muutakin. Juoksu oli kokoajan läsnä, mutta kirja oli yllättävän elämänkertamainen. Erityisen mielenkiintoista oli lukea kirjailijan ajatuksia kirjoittamisesta. 3/5

Romain Puertelas-Fakiiri, joka juuttui Ikea-kaappiin

Tämä oli todella kevyttä lukemista ja aika viihdyttävääkiin. Uskottavuus oli tiessään, mutta mitä siitä. Paikoin tuntui, että kirjailija ei osannut päättää tekisikö kantaaottavan teoksen vai ei. Kirja kertoo nimensä mukaan Fakiirista, joka piikkimatto "ostoksilla" juuttuu Ikea-kaappiin ja joutuu mukaan vaaralliselle seikkailulle. Soppaan ottaa osaa vihainen taksikuski ja ryhmä pakolaisia. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Välillä juonenkäänteet tympi, mutta lukemisen arvoinen kirja kuitenkin 3/5

Johanna Aborjan-Rakkaudessa erottamattomat

Tarina alkaa iäkkään pariskunnan kaksoisitsemurhalla. Hilpeää, eikö? Kysessään on kirjailijan omat isovanhemmat, joten hän alkaa selvittää heidän elämäänsä ja syitä dramaattiseen loppuun. Samalla hän tuntuu selvittävän omaakin minuuttaan ja elämänsä suuntaa.
Isoisä on käynyt läpi keskitysleirin ja on hyvin vaitonainen siitä. Isoäiti ei ole mikään mukavin nainen, vaan jättää lapsensa moneksi kuukaudeksi hoitoon. Tarina oli koskettava, vaikka olikin erikoisesti kerrottu. Ja yksi hyllynlämmittäjä luettu!
4/5

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Kesälukumaraton

On aika taas maratoonata. Tavoitteeni eivät ole suuret, vaan pikemminkin haluaisin päästä lukumoodiin. Aloitan maratonin klo. 21:30. Huomiselle on muutama suunnitelma, joten en halua stressata.

11:30 Mahti luettu loppuun. Hieman tyhjä fiilis. Yminmaa on niin mielenkiintoinen paikka ja nyt sinne ei pääse enää.  Katsoin jakson Grimmiä ja nukuin pitkät yöunet  Nyt sitä jaksaa lukea. Seuraavaksi haluan lukea jotain ei niin tarinallista, joten aloitan Henkka Hyppösen kirjan Nautitaan raakana. Luettuja sivuja 144.
Nyt se on sitten ohi. Olen tyytyväinen, koska lukeminen oli kokoajan hauskaa. Luin kokonaan kolme kirjaa ja aloitin neljättä. Lisäksi luin tuon Mahdin loppuun 
Luettuja sivuja tuli 592. Aikalailla samoihin lukuihin olen päättänyt aiemmillakin maratooneilla. Tämä taisi kuitenkin olla suurin sivumäärä, jonka olen "saavuttanut"  
Innostuin taas muumisarjakuvista. Onneksi on toinenkin albumi lainattuna. Evan ja Adamin toimi sopivana kevennyksenä. Rakkaudessa erottamattomat jäi kesken. Vaikuttaa lupaavalta, vaikka aihe onkin synkkä. 

Lukumaratonia emännöi Unelmien aika

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Hyllynlämmittäjät

Osallistuin jo viime vuonna tähän haasteeseen. Tulos ei ollut kaksinen.  Tähtiin kirjoitettu virhe oli hyvä, joten mietityttää minkälaisia aarteita hyllystä löytyykään. Kokosin siis uudet hyllynlämmittäjä ja tavoitteena olisi ainakin päihittää viime vuoden tulos. Mieluisinta olisi tietenkin saada kaikki luettua.
Uudet kirjat ovat:
Osa kirjoista on jäänyt pölyttymäään hyllyyn paksuutensa takia.  Noin 500 sivua on raja, jonka jälkeen alan mamoilla. Olen hidas lukija, joten tuntuu kuin paksu kirja ei etenisi ollenkaan. 
Muutamat kirjat ovat taas puhtaasti unohtuneet.  Viimeinen valtakunta ja Kaikki se valo jota emme näe vaikuttavat eniten houkuttavilta. 

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Stephen King-Cujo


Camberin perhe omistaa autokorjaamon, jossa Trentonit päättävät käydä näyttämässä autoaan ja tutustuvat samalla perheen kilttiin koiraan.  Kaikki sujuu hyvin, eikä mikään enteilee tulevasta kauhusta. Eräänä päivänä koira leikkii ja jää kiinni onkaloon ajettuaan jänistä takaa. Lepakko puree bernhardilaista ja tartuttaa tähän kuoleman sairauden. Cujo ei ole enää entisensä, kun vesikauhu leviää koiran hermostoon.
Charity Camberin voittaa arpajaisissa ja päättää viedä poikansa Brettin tutustumaan hienompaan maailmaan siskonsa luo. Joe myöntyy matkaan suostuttelun jälkeen, mielessään viina ja vieraat naiset. Myös Trentonin perheessä on matkasuunnitelmia, kun perheen isä Vic lähtee työmatkalle pelastamaan pulassa olevan mainosyrityksensä. Hän on juuri saanut tietää Donnan olleen uskoton, joten pieni etäisyys voi tehdä hyvääkin.  Tad on kauhuissaan isänsä lähdöstä, koska uskoo hirviön asuvan vaatekaapissaan.  Vic ei kerkeä hoitaa vaimonsa autoa kuntoon ennen matkaa, joten nainen päättää lähteä Tadin kanssa tutulle korjaamolle. Heidän perille päästyään auto lakkaa toimimasta ja alkaa kauhu, kun vesikauhuinen koira ottaa auton kohteekseen.
  Olipa taas mahtava King. Tarina kulki eteenpäin vääjäämättömästi ja uskottavasti. Pystyi eläytymään sekä Vicin, että Donnan tunteisiin. Ainoastaan Charityn ja Brettin matka jäi irralliseksi. Tokihan nainen miettii parisuhdettaan viinamäen miehen kanssa ja on huolissaan poikansa tulevaisuudesta, mutta silti hän jäi haileaksi kuvaksi ihmisestä. Ja ehkä oli hieman epäuskottavaa, että niin moni päätti matkustaa samaan aikaan.
    Kirjassa on iso tempon vaihdos. Ensin Cujon sairaus etenee vauhdilla ja ruumiita tulee, mutta sitten vauhti pysähtyy. Alkaa Donnan ja Tadin piina kuumuutta, janoa ja ennen kaikkea murhan himoista koiraa vastaan. Vaikka rytmi loppui, ei tarina onneksi alkanut tympiä. Lukija pystyy eläytymään auton vankien tuskaan ja ainakin minusta lukeminen oli paikoin raastavaa. Lykkäsin välillä lukemista, koska pelkäsin edessä olevaa.
  Pidin siitä, että Cujokin sai äänen. Miten hän alkoi vähitellen unohtaa rakkaimpansa, kun kivut alkoivat käydä sietämättömäksi. Varsinkin loppua kohti oli mielenkiintoista lukea rinnan koiran ja Donnan ajatuksia. Kuinka ne alkoivat vähitellen muuttua toistensa kaltaiseksi.
  Poimin kirjasta kaksi teemaa. Ensiksikin pahuus. Mikä synnyttää pahan? Onko pahuus aina opittua, vai syntyykö jotkut pahoina? King piti hienosti rinnalla muistoa kylän entisestä sarjamurhaajasta.  Tämä oli ennen ollut poliisi. Eli mikä saa hyvän muuttumaan pahaksi. Voiko ympäristö vaikuttaa siihen. Ja tärkeimpänä:jos heistä tuli yhtäkkiä pahoja, voiko kenelle vain käydä niin. Minulle tai sinulle.
Toinen teema oli äidin rakkaus. Donna ja Charity joutuivat miettimään tarkkaan, mitä ovat valmiita tekemään lapsensa vuoksi. Charity on epätyydyttävässä avioliitossa ja alkaa huomata pojan ottavaan mallia isästään. Äiti toivoo poikansa pääsevän pitkälle elämässään, eikä jäävän korjaamolle isänsä rengiksi. Donna taas joutuu tekemisiin kuoleman pelon kanssa. Ei niinkään itsensä vuoksi, vaan nimenomaan poikansa. On musertavaa lukea, kuinka naisen toivo pelastaa poikansa hiipuu vähitellen.
4,5/5

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Stephen King-Uinu, Uinu lemmikkini

"Louis Creed, joka oli jäänyt isättömäksi kolmivuotiaana eikä koskaan ollut tuntenut yhtäkään isoisistään, ei missään tapauksessa odottanut että löytäisi keski-iän
kynnyksellä itselleen isän, mutta niin kuitenkin kävi-joskin hän kutsui tätä miestä ystäväksi eikä isäksi, kuten aikuisen miehen kuuluu tehdä jos löytää melko myöhään elämänsä varrella sen josta olisi pitänyt tulla hänen isänsä. "


Näiden uusintapainosten kansikuvat ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Toivottavasti lisääkin julkaistaan, koska tähän mennessä kuvittajat ovat suoriutuneet haastavasta hommasta täydellisesti. Eihän tota kirjaa vaan voi jättää kauppaan. 

   Louis muuttaa perheensä kanssa Maineen ja aloittaa työt paikallisen yliopiston terveysaseman johtavana lääkärinä. Ensimmäisenä vastaanotto päivänä nuori poika kuolee hänen käsiinsä. Ei siis mikään paras alku, vaikkei Louis voinut tehdä hirveästi pojan hyväksi. Tämä oli jo käytännössä kuollut vastaanotolle tuotaessa. Silti tapaus jää painamaan miehen mieltä ja kuollut poika käy kummittelemassa hänen unessaan ja varoittaa koskaan menemästä läheisen eläinten hautausmaan taakse. Onneksi Louisilla on perhe vastuullaan, joten tapaus jää muistojen perukoille, mistä se pulpahtelee ajoittain pintaan.
 Louisin perheeseen kuuluvat hänen vaimonsa Rachel,  vielä ihan pikkuinen Gage,  tomera Eileen ja tämän rakas kissa Winston Churchill. Lisäksi perheen elämään vaikuttavat paljon mukava naapurin  vanha pariskunta Jud ja Norma.  Perhe ja asuinalue vaikuttavat jopa liiankin idylliseltä, mihin King on taatusti pyrkinytkin. Idyllin mureneminen toimii eräänlaisena peilinä jatkon kannalta. Pinnan alla kuohuu ja täydellisyydestä on lyhyt matka helvettiin.
   Perheen kotiuduttua elämä soljuu turvalliseen rytminsä, kunnes Norma saa vakavan sairaskohtauksen. Onneksi Louis pystyy auttamaan vanhaa rouvaa ja Jud kokee jäävänsä kiitollisuuden velkaan. Rachel lähtee lasten kanssa kiitospäivän viettoon vanhempiensa luo, josta Louis jättäytyy pois riitaisen appiukon takia. Sitten paha nostaa päätään. Churchill jää auton alle, vaikka se leikkaamisen jälkeen onkin pysynyt pihapiirissä. Silloin Jud päättää viedä Louisin lemmikkien hautausmaan takana olevalle intiaanien hautausmaalle. Jotain mystistä paikassa on.Sinne päästäkseen on ylitettävä vaarallinen rankakasa, mutta sen kulkeminen sujuukin yhtä helposti kuin portaiden nousu. Louis kaivaa kivikovaan maahan haudan kissalleen ja ei ole edes kauhean yllättynyt, kun tämä seuraavana päivänä hyppää hänen syliinsä. Churchill on muuttunut kömpelöksi ja haisevaksi, mutta sama kissa se silti on. Vain hiukan luontaan työntävämpi.
  Kirja käsittelee kuolemaa monella tapaa. Rachel pelkää kuolemaa suorastaan vaarallisen paljon, koska on nähnyt pienenä tyttönä siskonsa tuskallisen kuoleman. Louisilla asia on suhteellisen luonnollinen, mikä selittyy pitkälti hänen ammatillaan. Eileen sen sijaan pitää ajatusta kissansa kuolemasta musertavana, kun taas naapuri Norman lähenevä kohtalo tuntuu pelkästään normaalilta, eikä herätä tunteita. Perheen käsitykset kuitenkin muuttuvat, kun jokaisen vanhemman pahin painajainen käy toteen. Gage juoksee rekan alle ja maailma pysähtyy.
   Perheen tuska on käsin kosketeltavaa. Eileen kantaa veljensä kuvaa kaikkialle ja laittaa tavarat niin, että Gage on hyvä jatkaa leikkejään. Tytöllä on musertava usko, että pikkuveli tulee takaisin. Rachel luhistuu täysin ja arkisetkin asiat tuntuvat ylitse pääsemättömiltä. Louis kokee olevansa vastuussa poikansa kuolemasta. Jos hän olisi ollut hieman nopeampi, poika olisi turvassa. Ei siis ole ihmekään, että miehen mieleen palautuu Churchillin tapaus. Voisiko tilanteen korjata?
   Jud aavistaa miehen mietteet ja kertoo vanhan tarinan intiaanien hautausmaalle haudatusta pojasta, joka palasi takaisin hirviönä. Sisäinen kamppailu ei ole helppo. Mutta jokin tuntuu vetävän Louisia hautausmaalle, vaikka hän yrittää sammuttaa hirvittävät ajatukset järjen äänellä. Kauhukirjasta puhuttaessa voi jokainen päätellä kamppailun lopputuloksen. 
  Olisin toivonut lopun olevan tarkempi, verisempi ja hyytävämpi. Nyt se, mitä kasvatettiin koko kirjan ajan, jäi vähän tyngäksi. Tuosta tilanteestahan olisi saanut aikaan vaikka mitä! Itse pelkään ainakin yleensä kauhutarinoiden kuumottavia lapsia, mutta tästä tuli lähinnä mieleen joku Chuckyn sekopäinen hyökkäys, joka oli ohi muutamassa hetkessä. Kirjan kauhun elementti syntyykin odotuksesta, eikä varsinaisesti tarinasta itsessään.
Ehkäpä paras takakansi teksti, jonka olen pongannut. Ei paljasta oikein mitään, mutta tiivistää silti koko kirjan muutamaan sanaan. 

  Älä käsitä minua väärin, Viihdyin kirjan parissa suunnattoman paljon, mutta parhaissakin kirjoissa saattaa jokin asia jäädä nyppimään. Minusta oli jännä miten kirjailija loi vastakohtia. Norman ja Gagen. Vanha ja nuori. Toisen kohtalon voi hyväksyä elämän kiertokulkuun liittyvänä vaiheena, mutta toista on mahdotonta edes käsittää. Mutta niinhän se menee ihan uutisia lukiessakin. Eniten vavahduttaa nuorten kohtalot. Se, kun elämä jää kesken.
   Maaginen puoli tarinaan löytyy intiaanien hautausmaasta. Se tuntuu houkuttelevan ja ohjaavan. Piinaavan. Ajavan hulluuteen. Kerran sinne astunut kokee suunnatonta halua palata. Paikka tuntuu puuttuvan kohtaloon. Riivaako se rekkakuskin ajamaan järjetöntä ylinopeutta ennen onnettomuutta ja vaivuttaako se vartioimassa olleen Judin uneen? Vai onko kaikki vain kuvitelmaa.  Ihmisen tapa hyväksyttää tekonsa itselleen.
   Kyllähän tämä klassikoiden joukkoon kuuluu ilman muuta. King kirjoittaa lumoavasti ja ei sorru liialliseen jaaritteluun, mikä tuntuu olevan kirjailijan perisynti.  Rakastan näitä vanhempia teoksia ja itseasiassa innostuin aloittamaan toisenkin mestarin klassikon.  King osoitti tälläkin teoksella, ettei turhaan ole päässyt kauhukirjailijoiden kuninkaaksi. 
5/5

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Dynastia

Kuva
   Itse olen sen verran nuori, että Dynastia on nimenä tuttu, mutta alkuperäistä sarjaa en ole koskaan nähnyt. Mikäli olen käsittänyt oikein, tämä uusi Dynastia ottaa vaikutteita 1980-luvun versiosta, muttei kuitenkaan noudata alkuperäistä mitenkään orjallisesti. Sammy jo on esimerkiksi muuttunut mieheksi.
   Odotukset eivät olleet korkealla, mutta suositusten myötä uskalsin laittaa jakson pyörimään Netflixistä. Onneksi. Aivan mahtava sarja! Tulipa tyhjä olo viimeisen jakson jälkeen. Onneksi lisää on luvassa.
  En yleensä pidä draamasarjoista, mutta tässä draamaa oli juuri sopivasti. Eli täysin överisti. Tylsää hetkeä ei tullut, vaikka yleensä se on lajityypin suurin ongelma.
  Fallon matkustaa isänsä(Blake) luokse, koska uskoo saavansa sukuyrityksen haltuunsa. Steven taas palaa kotiin sovun toivossa. Kumpikin on väärässä. Blake ilmoittaa menevänsä naimisiin Cristalin kanssa ja tämän saavan Fallonin havitteleman paikan yrityksessä.Seuraa riitoja,petoksia ja murha. Mukaan lyöttäytyy  miljardööri, sekopää ja katkera ex-vaimo. Siinäpä on kunnon sopan ainekset. 
  Suoraan sanottuna en ymmärrä, miten kaikki Carringtonit tulevat loppu peleissä toimeen keskenään. Siinä on niin selkäänpuukottava perhe, että minä olisin jo ajat sitten lähtenyt lätkimään. Onhan heillä toki pahojakin välirikkoa, mutta kaikki kuitenkin selviää enemmän tai vähemmän sopuisasti. Toinen miljardööri perhe eli Colbyt, osallistuvat kärhämiin myös innokkaasti. Lisämausteensa tuo vielä Cristalin sisko, joka ei todellakaan päästä siskoaan helpolla. Miksi nää kaikki perheet ovat niin hulluja? 
 Juonenkäänteet olivat välillä täysin poskettomia, joten realistisuutta kaipaaville en suosittelisi. Viihtymiseen se sen sijaan on mitä mainioin lääke. Ehkä överein juonenkäänne on Fallonin pika-avioliitto. Kuka menisi tuntemattoman kanssa naimisiin tuosta vaan, vaikka tiedossa olisikin iso tukku tuohta? 
   Minusta oli hauskaa, kun sarja oli niin hyvin kiinnitetty nykyaikaan. Kardashianit, Trump ja me too-kampanja mainittiin.Pidin myös sarjan huumorista. Ja siitä, että nämä naiset eivät olleet mitään koristeita vaan tykittivät menemään täysillä. Ihanaa, kun tv:n valtaa omapäiset naiset. 
  Suosikkejani olivat tietysti sisarukset Fallon ja Steven. Gillies on saanut makean roolin itseriittoisena Fallonina.Blakeen meni maku lopussa, mutta ehkä hän muuttuu hiukan vähemmän kusipäiseksi jossain vaiheessa. Andersista en aluksi pitänyt lainkaan, mutta yllättäen hänestä muodostui yksi sarjan tärkeimmistä hahmoista. Hovimestari, joka tietää kaiken.
Ihan 5/5 sarja siis. 

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kirjahylly ja kirjallinen kesäperinne

Muutin tähän asuntoon 2 viikkoa sitten ja nyt alkaa loputkin muuttolaatikot olla purettu.  Olen viihtynyt tosi hyvin ja pää on jo täynnä sisustusideoita. Ainakin uusi kirjahylly on saatava, koska nykyinen on liian täyteen ahdettu ja osa joutui säilöön vaatehuoneeseen.Tykkään kovasti tuosta upotetusta hyllystä, kun ei tavallaan mene ylimääräistä tilaa. Enkä ole suinkaan ainut, Jota tämä hylly miellyttää. Yritän varmaan löytää toisen hyllyn kierrätettynä. Olisi kiva jos keräilemäni lehdetkin mahtuisivat siihen. 

Minuun iskee joka kesä erityinen into nuortenkirjoihin. Tulee luettua samoja kirjoja kuin kymmenen vuotta sitten.
Nyt tarttui mukaan Nummela, Neiti etsivä, Mystery club ja replica. En ole yhtään varma, miten Replica alkoi tai loppui. Harmi, kun kirjastosta ei löytynyt ensimmäistä osaa. Olen lukenut elämässäni vain muutaman Neiti etsivän, mutta joka kesä tulee luettua joku osa. Vaikka luulinkin tähän päivään asti Georgen olevan poika.. 

Huomasin käytävää kulkiessani muumi sarjakuva-albumin, jota en ole vielä lukenut. Odotan innolla. 
Wayward Pinesin aiemmasta osasta pidin valtavasti, joten odotan tätäkin kovasti. Onneksi lukuinto on taas alkanut palautua. Varsinkin nyt kesälomalla on ollut nautinnollista uppotua tarinaan. 


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Haruki Murakami-Sputnik, rakastettuni

"Kunhan kirjassa vain oli jotakin älyllisesti kiihottavaa, me luimme sen. Maleksimme kirjastoissa, kulutimme kokonaisia päiviä selaillen kirjoja Kandassa, Tokion antikvariaattien mekassa. En ollut koskaan tavannut ketään, joka olisi lukenut niin ahneesti - niin kiihkeästi, niin monipuolisesti kuin Sumire, ja olen varma että hän tunsi samoin.
     Kirjan keskiössä ovat luokanopettaja K, kirjailijan alku Sumire ja bisnesnainen Miu. Muut henkilöt ovat häivytetty taustalle lähes kokonaan ja päähenkilöistäkin kirjailija kertoo vain minkä katsoo tarpeelliseksi. Loput jätetään lukijan pohdittavaksi. 
    Sumire jättää koulun kesken ja alkaa täysyöllisesti kirjoittaa, mutta ei saa mitään valmiiksi. Aina teoksista jää puuttumaan jotain. Ainoa, joka saa lukea tytön kirjoituksia on K. Heidän ystävyytensä on syvää  yhtenäisyyttä ja täysin Platonista, vaikka K:lla on toisenlaiset fantasiat.
    Sitten yksissä juhlissa Sumire rakastuu peruuttamattomasti huomattavasti vanhempaan Miuhun, jonka nimeää Sputnik, rakastetukseen. Miu palkkaa hänet viinin maahantuontiyritykseensä. K joutuu huomaamaan kuinka hänen ystävänsä katoaa pala palalta. Sumire poikamainen olemus saa väistyä, kuten myös intohimo kirjoittamiseen. Naiset lähtevät työmatkalle ja päätyvät Kreikkaan, jossa Sumire katoaa lopulta fyysisestikkin. Miu pyytää K:ta auttamaan etsinnöissä ja tämä lentääkin empimättä selvittämään ystävänsä kohtaloa.
   Murakami on noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni ja odotukset olivat korkealla. Ihan ne eivät täyttyneet, vaikka teos onkin taidokaasti tehty.  Juoni ei vaan onnistunut pitämään otteessaan ja rikottu todellisuuden ja fantasian raja hämmensi. Mitä kirjailija on halunnut tällä sanoa? Periaatteessa kaiken voi tulkita myös realistiseksi, joten halusiko Murakami vain tuoda todeksi särkyneen ihmisen mielen. Tai sitten hän on halunnut saada lukijan miettimään, miten lähellä todellisuus ja fantasia loppupeleissä ovat. Tai sitten tarinalla on vielä syvempi merkitys, jonka toivottavasti joskus oivallan. 
    Tarina on hyvin rosoinen ja jättää aukkoja. Kuitenkin se tuntuu olevan tarkoituksellista. Periaatteessa kirjassa ei ole vikaa, mutta 1Q84 jälkee odotin jotain yhtä vangitsevaa. 

  1. 3/5

torstai 17. toukokuuta 2018

Koukussa Netflixiin:Slasher-Teloittaja

Kuva

Sarah Bennett palaa kotikaupunkiinsa ja vieläpä samaan taloon, johon hänen vanhempansa murhattiin raa'asti vuosikymmeniä aiemmin.  Eikä mene kauaakaan, kun ensimmäinen kopiomurhaajan uhri löydetään. Uhrien lisääntyessä  käy selväksi murhien uskonnollinen luonne. Syntisiä rangaistaan ja rangaistavia tuntuu riittävän. Koko kylä kun on täynnä psykopaatteja.

  Sarjassa on kattavasti ja häpeilemättä käytetty hyväksi kauhuelokuvakliseitä. Tekijäkin on nopeasti selvillä, jos tuntee kaavan. Vaikka silti sitä toivoo kyseisen hahmon olevan syytön. En tiedä edes mikä tässä koukuttaa, mutta silti sen katsoo mielellään loppuun. Kliseet saadaan ympättyä juoneen kiehtovalla tavalla.
 Sarahin mies Dylan on paikallisen lehden toimittaja ja tapauksen tutkinta alkaa hiertää pariskunnan välejä  jo sarjan alkumetreillä. Dylanille tärkeintä vaikuttaa olevan ura, vaikka sitten vaimon traagista menneisyyttä hyväksi käyttäen. Sarah sen sijaan pistää pystyyn gallerian ja alkaa tutustua vanhempiensa murhaajaan. Tätä kautta hän yrittää tehdä sovun menneisyytensä kanssa ja selvittää uuden murha-aallon toimeenpanijan. 
Pakkaa sekoittavat ystävällinen poliisi, vähemmän ystävällinen poliisi, ilkeä naapuri, rikas homopariskunta, sekopää metsästäjä ja itseriittoinen toimittaja.
Jokaisessa jaksossa tapahtuu murha, jonka tekijän voi sanoa käyttävän luovuutta. Sarja ei sovikaan kaikista herkimmille. Eikä kieroudet pelkkiin murhiin rajoitu, koska kyläläisetkin salaileva varsin sairaita asioita.
Sarja on tehty hyvin ja näyttelijät pärjäävät rooleissaan pääosin mallikkaasti.  Myös Kanadan jylhät maisemat sopivat tarinan tunnelmaan.  Sarjasta on julkaistu jo toinen kausi, jonka todennäköisesti säästän syksyyn.  
Viihdyin sarjan parissa ja kliseistään huolimatta se oli mielenkiintoinen. Tuskin tätä kuitenkaan tulee koskaan katsottua uudestaan ja koska osa juonenkäänteistä oli kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista, oli se välillä tragikoomista katseltavaa. Voin kuitenkin suositella Slasheria, jos haluat relata ja katsoa koukuttavaa kauhusarjaa. 
2,5/5

tiistai 15. toukokuuta 2018

Kirjaostoksia

Onnistuin väistelemään kirja-aleja reilun puoli vuotta, mutta sen jälkeen näitä on kertynyt. Ruokakirjoja on kertynyt viisi ja kaksi niistä on kasvisruokakirjoja, koska siskoni on kasvissyöjä. Pataruokakirja on myös ollut kovan tutkailun alla.  Tässä välissä täytynee mainita minun olevan muuttopuuhissa, minkä takia kuvat eivät ehkä ole priimaa. Muistin kuitenkin kirjahyllyä tyhjentäessäni, että en ole näitä esitellytkään.
Olen nyt muutaman kuukauden halunnut muuttaa pois nykyisestä kämpästä ja reilun viikon päästä toive vihdoin toteutuu. Nykyisessä talossa on suoraan sanoen ollut aika ahdistava asua, joten pakkaaminen tuntuu kivalta.
Ensimmäisen pätkän kesälomaa vietän heti kesäkuun alussa. Elokuun lomaan on enemmän suunnitelmia, mutta ensimmäisen osan aion viettää rentoutuen eli rantapäiviä, kirjoja ja grillaamista on ainakin luvassa. Toivottavasti säät vaan sallivat kiireettömät uinti-ja lukemispäivät rannalla.

 Idiootti oli tarjouksessa parilla eurolla, joten tottakai klassikko piti poimia matkaan. Dostojevskiltä olen lukenut aiemmin vain Pelurin.  Kukaan ei varmaan ole yllättynyt, kun olen alkanut kerätä Murakamia. Jokainen lukemani teos on ollut huikea. Kafka rannalla ja Maailmanloppu ja ihmemaa kiinnostavat paljon. Varmaan Kafkan aion ottaa mukaani rannalle. Läckbergin dekkari kolmikko oli kahdeksalla eurolla. En muista olenko lukenut häneltä aiemmin jotain. Kakkua, kiitos on käsittääkseni humoristinen tarina vanhainkodista. En suoraan sanoen tiedä miksi tämä tuli ostettua, mutta eiköhän se jossain vaiheessa luentaan päädy. Eikä yksikään pelastunut on suosikki Christieni. Olen lukenut sen kolme kertaa enkä vieläkään malta laskea sitä käsistäni, ennenkuin viimeinenkin rivi on luettu. Pakkohan tämä oli siis saada omaan hyllyyn. Mahti on Korpinkehän viimeinen osa. Saa nähdä miten käy. Viimeisiä osia tulee aina säästettyä. Maailmassa on virhe vaikuttaa hauskalta idealta.
 
 Huudosta innostuin tilaamaan aika monta  Stephen Kingiä. Näistä eniten kiinnostaa Cujo. Itse olen tilannut monesti kirjoja huudosta ja olen ollut tyytyväinen. Kerran kirja meni suoraan roskiin  koska kunto oli kauniisti sanottuna mielenkiintoinen. Mutta muuten olen saanut hyväkuntoisia kirjoja. Halvempaa ja löytyy kirjoja, joita ei ole enää kirjakaupoissa näkynyt vuosiin. Kesällä aion käydä ihan kivijalka kirpputorilla pitkästä aikaa. En ole tainnut sellaisella pyörähtää sitten lukioaikojen. Oman kaupunkini kirppari vaan on kuin kaatopaikka, joten käyminen on jäänyt. Mutta lähikuntien tarjontaan pitää tutustua.
Fakiiri, joka juuttui Ikea kaappiin on ollut yllättävän hyvä. Toivottavasti loppukin olisi koukuttava. Ajan lyhyen historian tilasin viikko ennen Hawkingin poismenoa. Hienoa päästä tutustumaan fysiikan neron ajatuksiin. Sherlock Holmesin tarinoita olen lukenut pitkin kevättä. Nämä ovat sopivan lyhyitä, jos ei jaksa lukea kokonaista kirjaa. Sputnik, rakastettuni on myös kesken. Tämä varmaan tulee luettua huomenna loppuun. Rikos ja rangaistus ja Eedenistä itään ovat odottamassa klassikko fiilistä.
Aika paljon nuita on kertynyt. Oletko sinä tehnyt kirjalöytöjä?

perjantai 9. helmikuuta 2018

Johanna Holmström-Sulje silmäs pienoinen

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun minun piti ottaa kansilehti pois lukiessa. Kansikuva on tosi ahdistava, joten kirja jäi syrjään, kunnes tajusin kokeilla tuota kikkaa. Toisista tuo voi olla lälly kansikuva, mutta itseäni pelottavat lapset karmivat.  Vaikka tarinassakin on jännityselementtejä, niin kauhukirja se ei silti ole.
Robin on kolmekymppinen lapsipsykologi, jonka oma äitisuhde on etäinen. Velvollisuuden tunnosta soitettu puhelu herättää Robinin epäilykset äidin kunnosta ja hän päättää pistäytyä pitkästä aikaa. Pikavisiitti venähtää yllättävän pitkäksi ja nainen tutustuu naapurustoon, jonka kanssa hänen äitinsä on vaikeuksissa.  Robinin äiti, Henrika on joutunut myymään tontteja talonsa ympäriltä miehensä kuoltua. Seutu on yltäkylläisen varakasta ja stereotyyppistä suomenruotsalaisaluetta.
Robinin elämää piinaa muisto hänen veljensä kuolemasta. Hän kokee välillisesti ainakin nopettaneensa veljensä kuolemaa. Robin tuntee vihaa lapsuutensa perhetuttua kohtaan, jonka uskoo käyttäneen Lukasta hyväkseen. Ja kuinka ollakkaan, Robin alkaa uskoa miehen olevan nykyistenkin kummallisten tapausten takana.
Juoni kehittyy hiljalleen, mutta lopussa otetaan kunnon loppukiri. Useat naapurit tuntuvat olevan mukana hyväntekeväisyysjärjestössä, jonka toiminnassa ei ole kaikki kunnossa. Aihe on kiehtova ja olisin toivonut sen olevan isomminkin mukana, mutta vaikka aihe on kantava, jää se silti liian taustalle. Enemmän annetaan huomiota psykologisille tekijöille. Loppussa juonilankoja alkaa olla jo niin paljon, että uskottavuus kärsii auttamattomasti.  Vähemmillä aineksilla olisi syntynyt varmasti vaikuttavampi kudelma. Tuntuu, että kirjailijalla tuli lopussa kiire saada tarina purkkiin. Uusia aiheita heitetään jatkuvasti tapetille, mutta niitä ei jakseta kirjoittaa auki. Epäuskottavuutta lisää myös Robinin tapa sännätä riskejä kaihtamatta ympäriinsä, vaikka joku selkeästi uhkaa hänen henkeään. Ei oikea ihminen tekisi noin. Lisäksi lasten kohtalo jäi  avoimeksi. Miten heidän kohtaamansa asiat vaikuttavat tulevaisuudessa?
Pidin  kuitenkin kirjasta ja aion tutustua kirjailijan muihin teoksiin.
3/5

Kokemuksia Elisa kirjan käytöstä

Olen käyttänyt Elisa kirjaa suunnilleen vuoden ajan.   Olen tutustunut myös kuukausimaksullisiin kirjasovelluksiin( Bookbeat ja Storytel) joissa on toki omat hyvät puolensa. Aion silloin tällöin aktivoida Bookbeat-tilin käyttöön, koska tuote on mielestäni hyvä, mutta epäsäännöllisen käytön takia on turhaa pitää sitä jatkuvasti käytössä. Elisa kirja onkin helppo valinta. Itse palvelu ei maksa mitään, vaan kirjat ostetaan käyttöön kaupasta ja ne säilyvät omassa kirjahyllyssä.
Kuuntelen palvelussa lähinnä äänikirjoja, joiden valikoima on hyvä, vaikka tietysti kapeampi kuin e-kirjojen. Olen löytänyt kaupasta kuitenkin paljon mielenkiintoista kuunneltavaa kohtuu hinnalla.  Mielestäni äänikirja ominaisuus toimii kuten pitääkin. Kuunnellessa voi selata nettiä normaalisti ja palvelu muistaa missä kohden kirja on menossa.Lukijat ovat ammattitaitoisia. Tuolta löytyy ihanan Lars Svedbergin lukemia teoksia.Myös lukijan mukaan voi hakea teoksia. Se on itselleni iso juttu ja hyvä, että lukijoiden työpanosta kunnioitetaan.
E-kirjoihin en ole niin paljon tutustunut, mutta mielestäni valikoima on tosi hyvä. Kirjoja on helppo lukea, vaikka oikea kirja voittaa tietenkin. Osassa paikoissa normi kirja ei vaan ole kauhean kätevä ratkaisu ja kännykkä nyt kulkee joka tapauksessa matkassa. Sen mitä olen lukenut olen tykännyt myös e-kirja ominaisuudesta. kirjoihin voi tehdä merkintöjä, joka auttaa varmasti ainakin kielien opiskeluissa.  Lisäksi kirjainten kokoa, taustan väriä ja valoisuutta voi helposti säättää.
Erityisesti tykkään palvelun helppoudesta. Kauppaan pääsee kahdella klikkauksella. Maksaa voi laskulla,luottokortilla tai verkkopankilla. Valikoimaa voi rajata formaatin, kielen ja kategorian avulla.  Toki myös kirjaa voi hakea ihan perinteisesti nimenkin perusteella.  Kaupassa on myös aika hyvin alennuksia.  Joka kuukausi on esimerkiksi tarjouksessa kuukauden kirjoja ja  joskus saa myös ilmaisia lahjoja, kuten nyt ystävänpäivän aikoihin sai valita kolmesta kirjasta haluamansa e-kirjan tai äänikirjan. Lisäksi valikoimassa on myös aina ilmaisia kirjoja, joiden avulla voi tutustua palveluun. Ilmaisissa äänikirjoissa on tarjolla muunmuassa  Annan nuoruusvuodet ja Baskervillen koira.
Suosittelen palvelua lämpimästi jos äänikirjojen kuuntelu kiinnostaa.  Ainakin oman kännykkäni kanssa en ole kokenut lagaamista.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Itkujen itku-lukujumi

Täällä blogin puolellakin on varmaan käynyt selväksi, että kärsin lukujumista. Postauksia ei vain ole tullut ja viimeinen kunnollinen lukumoodi taitaa sijoittua alkuvuoteen. Olen kyllä melkein kokoajan lukenut jotain,mutta tuskastuttavan hitaasti. Lukeminen on nykyisin sijoittunut aikaan ennen nukahtamista, joten etenemisvauhti on todella hidasta. Olen lukenut päivälläviimeksi kesälomalla. Minulla on nyt useampi vapaapäivä, joten aion panostaa joku päivä lukemiseen täysillä ja jättää muun omaan arvoonsa. Tiedättekö sen tunteen, kun kaipaa lukemista todella, mutta ei vain saa aikaiseksi?
  Omat puolensa hitaassa lukemisessa on. Olen saanut luettua mahtavia kirjoja, jotka on oikeasti tullut luettua ajatuksen kanssa. Huonoja opuksia ei ole sekaan mahtunut. Siilin eleganssi muodostui yhdeksi tärkeimmäksi kirjakseni ja Murakamin 19Q4 tuli ahmittua, joten jossain vaiheessa haluan palata tarkemmin niiden pariin.
Olen nyt muutaman päivän aikana innostunut äänikirjosta, joten ehkä se olisi hyvä vaihtoehto päästä taas tarinoiden maailmaan. Tynkä postaushan tämä oli, mutta haluaisin todella palailla pikkuhiljaa bloggaamisen pariin ja halusin rikkoa jään.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

kesän toinen lukumaratooni

Aloitin lukemisen lauantaina kello 11:15.Tavoitteenani oli saada luettua 1Q84 vihdoin loppuun,koska se on jäänyt keskeneräisenä pyörimään mielessä. En vain ole muuton takia kerennyt lukea viikkoihin kunnolla. Siksi olikin ihana pitää päivä,jonka aikana keskityn vain lukemiseen.
Aloitin siis 1Q84:stä ja sain luettua sen loppuun. Sanon vaan vau tässä vaiheessa. Luettuja sivuja kertyi 176. Sitten aloin tehdä ruokaa ja pyykätä. Muutama jakso Pll:ää saattoi myös pyöriä levysoittimessa,joten jatkoin lukemista vasta illalla. Jatkoi maratoonia aloittamalla Harry Potterin ja kirotun lapsen lukemista. Kirja osoittautui mukavaksi maratoonkirjaksi nopealukuisuutensa vuoksi. Sain luettua kirjaa 270 sivua ennen nukkumaan menoa. Nukuin pitkään,joten aamulla kerkesin lukea enää reilun tunnin verran.Päädyin sivulle 348. Yhteensä maratoonin aikana luin siis 524 sivua ja olen tulokseen hyvin tyytyväinen. Oli ihana lukea rauhassa. Olen isosta perheestä ,joten olen tottunut taustameluun. Nyt omassa kodissa on ihana huomata,että lukeminen voi olla tällaistakin. Rauhallista ja keskeytyksetöntä. Nyt menen jatkamaan kirotun lapsen kanssa,joka jäi kutkuttavaan kohtaan.
Ja pahoittelut pullavasta kielestä. Joudun vähän aikaa postaamaan älypuhelimella,joka ei varsinaisesti ole paras laite kirjottamiseen.