torstai 17. toukokuuta 2018

Koukussa Netflixiin:Slasher-Teloittaja

Kuva

Sarah Bennett palaa kotikaupunkiinsa ja vieläpä samaan taloon, johon hänen vanhempansa murhattiin raa'asti vuosikymmeniä aiemmin.  Eikä mene kauaakaan, kun ensimmäinen kopiomurhaajan uhri löydetään. Uhrien lisääntyessä  käy selväksi murhien uskonnollinen luonne. Syntisiä rangaistaan ja rangaistavia tuntuu riittävän. Koko kylä kun on täynnä psykopaatteja.

  Sarjassa on kattavasti ja häpeilemättä käytetty hyväksi kauhuelokuvakliseitä. Tekijäkin on nopeasti selvillä, jos tuntee kaavan. Vaikka silti sitä toivoo kyseisen hahmon olevan syytön. En tiedä edes mikä tässä koukuttaa, mutta silti sen katsoo mielellään loppuun. Kliseet saadaan ympättyä juoneen kiehtovalla tavalla.
 Sarahin mies Dylan on paikallisen lehden toimittaja ja tapauksen tutkinta alkaa hiertää pariskunnan välejä  jo sarjan alkumetreillä. Dylanille tärkeintä vaikuttaa olevan ura, vaikka sitten vaimon traagista menneisyyttä hyväksi käyttäen. Sarah sen sijaan pistää pystyyn gallerian ja alkaa tutustua vanhempiensa murhaajaan. Tätä kautta hän yrittää tehdä sovun menneisyytensä kanssa ja selvittää uuden murha-aallon toimeenpanijan. 
Pakkaa sekoittavat ystävällinen poliisi, vähemmän ystävällinen poliisi, ilkeä naapuri, rikas homopariskunta, sekopää metsästäjä ja itseriittoinen toimittaja.
Jokaisessa jaksossa tapahtuu murha, jonka tekijän voi sanoa käyttävän luovuutta. Sarja ei sovikaan kaikista herkimmille. Eikä kieroudet pelkkiin murhiin rajoitu, koska kyläläisetkin salaileva varsin sairaita asioita.
Sarja on tehty hyvin ja näyttelijät pärjäävät rooleissaan pääosin mallikkaasti.  Myös Kanadan jylhät maisemat sopivat tarinan tunnelmaan.  Sarjasta on julkaistu jo toinen kausi, jonka todennäköisesti säästän syksyyn.  
Viihdyin sarjan parissa ja kliseistään huolimatta se oli mielenkiintoinen. Tuskin tätä kuitenkaan tulee koskaan katsottua uudestaan ja koska osa juonenkäänteistä oli kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista, oli se välillä tragikoomista katseltavaa. Voin kuitenkin suositella Slasheria, jos haluat relata ja katsoa koukuttavaa kauhusarjaa. 
2,5/5

tiistai 15. toukokuuta 2018

Kirjaostoksia

Onnistuin väistelemään kirja-aleja reilun puoli vuotta, mutta sen jälkeen näitä on kertynyt. Ruokakirjoja on kertynyt viisi ja kaksi niistä on kasvisruokakirjoja, koska siskoni on kasvissyöjä. Pataruokakirja on myös ollut kovan tutkailun alla.  Tässä välissä täytynee mainita minun olevan muuttopuuhissa, minkä takia kuvat eivät ehkä ole priimaa. Muistin kuitenkin kirjahyllyä tyhjentäessäni, että en ole näitä esitellytkään.
Olen nyt muutaman kuukauden halunnut muuttaa pois nykyisestä kämpästä ja reilun viikon päästä toive vihdoin toteutuu. Nykyisessä talossa on suoraan sanoen ollut aika ahdistava asua, joten pakkaaminen tuntuu kivalta.
Ensimmäisen pätkän kesälomaa vietän heti kesäkuun alussa. Elokuun lomaan on enemmän suunnitelmia, mutta ensimmäisen osan aion viettää rentoutuen eli rantapäiviä, kirjoja ja grillaamista on ainakin luvassa. Toivottavasti säät vaan sallivat kiireettömät uinti-ja lukemispäivät rannalla.

 Idiootti oli tarjouksessa parilla eurolla, joten tottakai klassikko piti poimia matkaan. Dostojevskiltä olen lukenut aiemmin vain Pelurin.  Kukaan ei varmaan ole yllättynyt, kun olen alkanut kerätä Murakamia. Jokainen lukemani teos on ollut huikea. Kafka rannalla ja Maailmanloppu ja ihmemaa kiinnostavat paljon. Varmaan Kafkan aion ottaa mukaani rannalle. Läckbergin dekkari kolmikko oli kahdeksalla eurolla. En muista olenko lukenut häneltä aiemmin jotain. Kakkua, kiitos on käsittääkseni humoristinen tarina vanhainkodista. En suoraan sanoen tiedä miksi tämä tuli ostettua, mutta eiköhän se jossain vaiheessa luentaan päädy. Eikä yksikään pelastunut on suosikki Christieni. Olen lukenut sen kolme kertaa enkä vieläkään malta laskea sitä käsistäni, ennenkuin viimeinenkin rivi on luettu. Pakkohan tämä oli siis saada omaan hyllyyn. Mahti on Korpinkehän viimeinen osa. Saa nähdä miten käy. Viimeisiä osia tulee aina säästettyä. Maailmassa on virhe vaikuttaa hauskalta idealta.
 
 Huudosta innostuin tilaamaan aika monta  Stephen Kingiä. Näistä eniten kiinnostaa Cujo. Itse olen tilannut monesti kirjoja huudosta ja olen ollut tyytyväinen. Kerran kirja meni suoraan roskiin  koska kunto oli kauniisti sanottuna mielenkiintoinen. Mutta muuten olen saanut hyväkuntoisia kirjoja. Halvempaa ja löytyy kirjoja, joita ei ole enää kirjakaupoissa näkynyt vuosiin. Kesällä aion käydä ihan kivijalka kirpputorilla pitkästä aikaa. En ole tainnut sellaisella pyörähtää sitten lukioaikojen. Oman kaupunkini kirppari vaan on kuin kaatopaikka, joten käyminen on jäänyt. Mutta lähikuntien tarjontaan pitää tutustua.
Fakiiri, joka juuttui Ikea kaappiin on ollut yllättävän hyvä. Toivottavasti loppukin olisi koukuttava. Ajan lyhyen historian tilasin viikko ennen Hawkingin poismenoa. Hienoa päästä tutustumaan fysiikan neron ajatuksiin. Sherlock Holmesin tarinoita olen lukenut pitkin kevättä. Nämä ovat sopivan lyhyitä, jos ei jaksa lukea kokonaista kirjaa. Sputnik, rakastettuni on myös kesken. Tämä varmaan tulee luettua huomenna loppuun. Rikos ja rangaistus ja Eedenistä itään ovat odottamassa klassikko fiilistä.
Aika paljon nuita on kertynyt. Oletko sinä tehnyt kirjalöytöjä?

perjantai 9. helmikuuta 2018

Johanna Holmström-Sulje silmäs pienoinen

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun minun piti ottaa kansilehti pois lukiessa. Kansikuva on tosi ahdistava, joten kirja jäi syrjään, kunnes tajusin kokeilla tuota kikkaa. Toisista tuo voi olla lälly kansikuva, mutta itseäni pelottavat lapset karmivat.  Vaikka tarinassakin on jännityselementtejä, niin kauhukirja se ei silti ole.
Robin on kolmekymppinen lapsipsykologi, jonka oma äitisuhde on etäinen. Velvollisuuden tunnosta soitettu puhelu herättää Robinin epäilykset äidin kunnosta ja hän päättää pistäytyä pitkästä aikaa. Pikavisiitti venähtää yllättävän pitkäksi ja nainen tutustuu naapurustoon, jonka kanssa hänen äitinsä on vaikeuksissa.  Robinin äiti, Henrika on joutunut myymään tontteja talonsa ympäriltä miehensä kuoltua. Seutu on yltäkylläisen varakasta ja stereotyyppistä suomenruotsalaisaluetta.
Robinin elämää piinaa muisto hänen veljensä kuolemasta. Hän kokee välillisesti ainakin nopettaneensa veljensä kuolemaa. Robin tuntee vihaa lapsuutensa perhetuttua kohtaan, jonka uskoo käyttäneen Lukasta hyväkseen. Ja kuinka ollakkaan, Robin alkaa uskoa miehen olevan nykyistenkin kummallisten tapausten takana.
Juoni kehittyy hiljalleen, mutta lopussa otetaan kunnon loppukiri. Useat naapurit tuntuvat olevan mukana hyväntekeväisyysjärjestössä, jonka toiminnassa ei ole kaikki kunnossa. Aihe on kiehtova ja olisin toivonut sen olevan isomminkin mukana, mutta vaikka aihe on kantava, jää se silti liian taustalle. Enemmän annetaan huomiota psykologisille tekijöille. Loppussa juonilankoja alkaa olla jo niin paljon, että uskottavuus kärsii auttamattomasti.  Vähemmillä aineksilla olisi syntynyt varmasti vaikuttavampi kudelma. Tuntuu, että kirjailijalla tuli lopussa kiire saada tarina purkkiin. Uusia aiheita heitetään jatkuvasti tapetille, mutta niitä ei jakseta kirjoittaa auki. Epäuskottavuutta lisää myös Robinin tapa sännätä riskejä kaihtamatta ympäriinsä, vaikka joku selkeästi uhkaa hänen henkeään. Ei oikea ihminen tekisi noin. Lisäksi lasten kohtalo jäi  avoimeksi. Miten heidän kohtaamansa asiat vaikuttavat tulevaisuudessa?
Pidin  kuitenkin kirjasta ja aion tutustua kirjailijan muihin teoksiin.
3/5

Kokemuksia Elisa kirjan käytöstä

Olen käyttänyt Elisa kirjaa suunnilleen vuoden ajan.   Olen tutustunut myös kuukausimaksullisiin kirjasovelluksiin( Bookbeat ja Storytel) joissa on toki omat hyvät puolensa. Aion silloin tällöin aktivoida Bookbeat-tilin käyttöön, koska tuote on mielestäni hyvä, mutta epäsäännöllisen käytön takia on turhaa pitää sitä jatkuvasti käytössä. Elisa kirja onkin helppo valinta. Itse palvelu ei maksa mitään, vaan kirjat ostetaan käyttöön kaupasta ja ne säilyvät omassa kirjahyllyssä.
Kuuntelen palvelussa lähinnä äänikirjoja, joiden valikoima on hyvä, vaikka tietysti kapeampi kuin e-kirjojen. Olen löytänyt kaupasta kuitenkin paljon mielenkiintoista kuunneltavaa kohtuu hinnalla.  Mielestäni äänikirja ominaisuus toimii kuten pitääkin. Kuunnellessa voi selata nettiä normaalisti ja palvelu muistaa missä kohden kirja on menossa.Lukijat ovat ammattitaitoisia. Tuolta löytyy ihanan Lars Svedbergin lukemia teoksia.Myös lukijan mukaan voi hakea teoksia. Se on itselleni iso juttu ja hyvä, että lukijoiden työpanosta kunnioitetaan.
E-kirjoihin en ole niin paljon tutustunut, mutta mielestäni valikoima on tosi hyvä. Kirjoja on helppo lukea, vaikka oikea kirja voittaa tietenkin. Osassa paikoissa normi kirja ei vaan ole kauhean kätevä ratkaisu ja kännykkä nyt kulkee joka tapauksessa matkassa. Sen mitä olen lukenut olen tykännyt myös e-kirja ominaisuudesta. kirjoihin voi tehdä merkintöjä, joka auttaa varmasti ainakin kielien opiskeluissa.  Lisäksi kirjainten kokoa, taustan väriä ja valoisuutta voi helposti säättää.
Erityisesti tykkään palvelun helppoudesta. Kauppaan pääsee kahdella klikkauksella. Maksaa voi laskulla,luottokortilla tai verkkopankilla. Valikoimaa voi rajata formaatin, kielen ja kategorian avulla.  Toki myös kirjaa voi hakea ihan perinteisesti nimenkin perusteella.  Kaupassa on myös aika hyvin alennuksia.  Joka kuukausi on esimerkiksi tarjouksessa kuukauden kirjoja ja  joskus saa myös ilmaisia lahjoja, kuten nyt ystävänpäivän aikoihin sai valita kolmesta kirjasta haluamansa e-kirjan tai äänikirjan. Lisäksi valikoimassa on myös aina ilmaisia kirjoja, joiden avulla voi tutustua palveluun. Ilmaisissa äänikirjoissa on tarjolla muunmuassa  Annan nuoruusvuodet ja Baskervillen koira.
Suosittelen palvelua lämpimästi jos äänikirjojen kuuntelu kiinnostaa.  Ainakin oman kännykkäni kanssa en ole kokenut lagaamista.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Itkujen itku-lukujumi

Täällä blogin puolellakin on varmaan käynyt selväksi, että kärsin lukujumista. Postauksia ei vain ole tullut ja viimeinen kunnollinen lukumoodi taitaa sijoittua alkuvuoteen. Olen kyllä melkein kokoajan lukenut jotain,mutta tuskastuttavan hitaasti. Lukeminen on nykyisin sijoittunut aikaan ennen nukahtamista, joten etenemisvauhti on todella hidasta. Olen lukenut päivälläviimeksi kesälomalla. Minulla on nyt useampi vapaapäivä, joten aion panostaa joku päivä lukemiseen täysillä ja jättää muun omaan arvoonsa. Tiedättekö sen tunteen, kun kaipaa lukemista todella, mutta ei vain saa aikaiseksi?
  Omat puolensa hitaassa lukemisessa on. Olen saanut luettua mahtavia kirjoja, jotka on oikeasti tullut luettua ajatuksen kanssa. Huonoja opuksia ei ole sekaan mahtunut. Siilin eleganssi muodostui yhdeksi tärkeimmäksi kirjakseni ja Murakamin 19Q4 tuli ahmittua, joten jossain vaiheessa haluan palata tarkemmin niiden pariin.
Olen nyt muutaman päivän aikana innostunut äänikirjosta, joten ehkä se olisi hyvä vaihtoehto päästä taas tarinoiden maailmaan. Tynkä postaushan tämä oli, mutta haluaisin todella palailla pikkuhiljaa bloggaamisen pariin ja halusin rikkoa jään.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

kesän toinen lukumaratooni

Aloitin lukemisen lauantaina kello 11:15.Tavoitteenani oli saada luettua 1Q84 vihdoin loppuun,koska se on jäänyt keskeneräisenä pyörimään mielessä. En vain ole muuton takia kerennyt lukea viikkoihin kunnolla. Siksi olikin ihana pitää päivä,jonka aikana keskityn vain lukemiseen.
Aloitin siis 1Q84:stä ja sain luettua sen loppuun. Sanon vaan vau tässä vaiheessa. Luettuja sivuja kertyi 176. Sitten aloin tehdä ruokaa ja pyykätä. Muutama jakso Pll:ää saattoi myös pyöriä levysoittimessa,joten jatkoin lukemista vasta illalla. Jatkoi maratoonia aloittamalla Harry Potterin ja kirotun lapsen lukemista. Kirja osoittautui mukavaksi maratoonkirjaksi nopealukuisuutensa vuoksi. Sain luettua kirjaa 270 sivua ennen nukkumaan menoa. Nukuin pitkään,joten aamulla kerkesin lukea enää reilun tunnin verran.Päädyin sivulle 348. Yhteensä maratoonin aikana luin siis 524 sivua ja olen tulokseen hyvin tyytyväinen. Oli ihana lukea rauhassa. Olen isosta perheestä ,joten olen tottunut taustameluun. Nyt omassa kodissa on ihana huomata,että lukeminen voi olla tällaistakin. Rauhallista ja keskeytyksetöntä. Nyt menen jatkamaan kirotun lapsen kanssa,joka jäi kutkuttavaan kohtaan.
Ja pahoittelut pullavasta kielestä. Joudun vähän aikaa postaamaan älypuhelimella,joka ei varsinaisesti ole paras laite kirjottamiseen.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Prideviikko starttaa: Pirkko Saisio-Kainin tytär

 Yöpöydän kirja järjestää Prideviikon kunniaksi lukutempauksen, johon minäkin halusin ehdottomasti osallistua. Päätin aloittaa lukutempauksen Pirkko Saision teoksella ja viikon aikana esittelen muutaman aihetta käsittelevän kirjan.Hyvää Prideviikkoa kaikille!
Kainin tytär on ensimmäinen suomalainen avoimesti naisten välistä parisuhdetta kuvaava romaani. Saisio on kertonut, että kirjahaastatteluissa sivuutettiin kirjan pääteema kokonaan. Naisten välinen parisuhde oli 80-luvulla vielä liian arka aihe käsiteltäväksi. Lisäksi uskonnollisten teemojen sekoittaminen homoseksuaalisuutta käsittelevään teokseen ei miellyttänyt kaikkia. Ajat ovatkin muuttuneet paljon. Jo asenteet kertovat, että 80-luvulla teos on ollut merkittävä. Ei tarinansa vaan nimenomaan aiheensa takia. Kirja ei ole laadukas, eikä se ole kestänyt aikaa.Arvostan kuitenkin sitä rohkeutta, jota kirjan julkaiseminen on vaatinut aikana jona homoseksuaalisuus on ollut tabu.Mitä enemmän aihe esiintyy julkisuudessa, sitä luonnollisemmaksi sen käsitteleminen lopulta muuttuu.80-luvulla homoseksuaaliset eivät ole varmasti voineet haaveillakkaan tasa-arvoisesta avioliittolaista.
Anna on ärsyttävä hahmo. Hän ei voi myöntää tuntevansa vetoa naisiin. Annan isä on pappi, joten kotikasvatus on varmasti osaksi syyllinen naisen tunteisiin.  Jos koko ikänsä kuulee kuinka homoseksuaalisuus on väärin, on sen myöntäminen varmasti hankalaa. Kuitenkaan en pystynyt saamaan Annasta mitään positiivista irti. Hän tuntui pikemminkin inhoavan Riskua. Anna hokee mantran omaisesti:" Minä en halunnut rakastaa naista.".
Kirja kuvaa Riskun ajatuksia tarkemmin. Annan osuudet ovat taiteellisempia, eivätkä selitä hänen elämästään paljonkaan.Minua inhotti, miten huonosti Anna kohteli naista. Kävi sääliksi. Tämä kommentti kuvaa hyvin Annan tunteita kumppaniaan kohtaan; " Risku halusi tietää miksi olin maannut Magnuksen kanssa. Minusta kysymys oli mieletön: minun ruuminihan on minun".Että sillä tavalla..
 Riskun osuudet ovat pitempiä ja selvittävät myös hänen perheensä kohtaloa. Pidin Riskusta enemmän, mutta en olisi jaksanut lukea hänestäkään pitempää romaania. Riskun äiti on venäläissyntyinen ja hän päättää jättää miehensä tämän veljen takia. Tämä sivujuonne jää aika ohueksi. Riskun äidin ja isän suhdetta ja tuntemuksia ei käsitellä tarpeeksi tarkasti.Ensin vain kerrotaan kuinka äiti lähtee ja sitten isä jo puukottaakin veljeään. Kainiin viittaaminen oli mielestäni ontuva ja uskonnollinen teema jää taka-alalle. Luulen, että kirja on vain nimetty raflaavasti, että se herättäisi mahdollisimman paljon huomiota.
Saision kirjoitustyyli on todella lyyrinen. Omaan makuuni turhankin runollista menoa. Jotkut kielikuvat saivat lähinnä nauramaan. Välillä tuntui, että lyriikka oli tärkeämpää kuin juoni. Minusta on myös aika jännää, etten huomannut parin välillä minkäänlaista kipinää. Sinänsä outo rakkaustarina, koska rakkaus puuttui.  Oli vain itseinhoa, pettymystä ja intohimoa.
2/5

lauantai 17. kesäkuuta 2017

lukumaratoni-Päivittyvä postaus

Olen parina vuonna aiemminkin osallistunut maratoonille,mutta tällä kertaa ajattelin ottaa rennommin. En siis ole kokoajan nenä kiinni kirjassa,vaan luen niin paljon kuin tuntuu hyvältä.
Aloitan lukemisen klo 13:00
klo 15:30 Olen lukenut Haruki Murakamia 50 sivua. Sitten söin ja aloinkin valmistautua kylille lähtöön,koska nään pitkästä aikas erästä kaveriani. Otin kirjan mukaan ja aion mennä rannalle lukemaan. Ei siis mikään vauhdikas startti.
22:30
Rannalla vierähti yllättävän kauan.Vesi oli lämmennyt,joten viihdyin vedessä lukemista enemmän.Kotiin tultua aloitin Anu Holopaisen Viinikauppiaan,joka on syysmaa-sarjan kolmas osa. Sain luettua sitä 50 sivua. Sitten iski nälkä ja jäin katsomaan Pretty little liarsia. Seuraavaksi olisi tarkoitus jatkaa Murakamia. Sata sivua kasassa. Onneksi reilu puolikas vielä jäljellä .Saatan saada jopa 200 sivua täyteen...


Lopputulos: Luin illalla vielä vähän ja aloin nukkumaan. Aamulla luin pääasiassa Ronja Ryövärin tytärtä
Haruka Murakamin 1Q84 eteni 70 sivun voimin. Samaan tulokseen päädyin Anu Holopaisen Viinikauppiaassa. Ronja Ryövärintytär eteni sivulla 130 eli yhteensä luin maratoonia varten 270 sivua. Jos olisin keskittynyt vain lukemiseen olisi tulos ollut tietenkin aivan toisenlainen. Tähän väliin rento maratooni oli juuri sopiva.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kesäpäivän kirjastokäynti


Tiedättehän miten erikoisia kirjastokäynnit voivat olla.Minä menin tänään aarreaittaan puhtaana tarkoituksena lainata vain dekkareita dekkariviikkoa varten. Kuinkas sitten kävikään...
Päädyin lopulta lainaamaan tasan yhden dekkarin. Kaikkea muuta tarttuikin mukaan ja piti kiskoa itsensä irti hyllyistä,ettei tarvitsisi vuokrata kottikärryä. Puoliksi villi pongahti silmiin ja päätin jatkaa sarjaa eteenpäin. Hurskas Kurjuus oli todellinen yllätys. Kaipasin jotain klassikkoa ja tuo vaikutti mukavan ohuelta. Murakamiin olen innostunut ja otin tämän mukaan lukumaratonia ajatellen. Valkoinen elegantti taas on varmaan puoli vuotta nököttänyt samassa kohdassa kenenkään ottamatta sitä mukaan. Tällä on suurin todennäköisyys jäädä lukematta,mutta kokeilkaa.Yksin Marsissa on kiehtonut jo pitkään,joten olin iloinen sen tullessa vastaan.
Viimeksi kirjastossa käydessä ei löytynyt oikein mitään,vaikka eiköhän osa näistä ollut silloinkin hyllyssä. On jännä,että eri kirjat sattuvat silmiin joka kerta.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

huuhti- ja toukokuu( ja kesäsuunnitelmia)

Huuhtikuu oli aika maltillinen. Mitään kummempaa ei tapahtunut ja sain  luettua vain yhden kirjan. Tuo kirja oli Siri Pettersenin Mätä.  Viihdyin tarinan parissa, mutta se ei vetänyt vertoja ensimmäiselle osalle. Kaipasin hirveästi takaisin Yminmaahan! Huuhtikuussa oltiin siskon kanssa koiravahteina ja minä yökyläilin kummini luona.  Pitäisi  nähdä useammin, koska kummi on minulle tärkeä ihminen. Kävin pitkästä aikaa saunassa ja nautin kovasti.
Toukokuun sää oli kamala. Viime kesänä uin täysiään suurimman osan toukokuuta, mutta saa myt nähdä tuleeko talviturkki heitettyä ennen juhannusta.  Töissä on ollut mukavaa ja kevät on  piristänyt mieltä. Toukokuussa luin kaikkiaan neljä kirjaa. Joe Abercrombien Halki puolen maailman nosti odotuksia viimeisen osan varalle. Tämäkin oli kelpo teos.
Pirkko Saision Kainin tytär sen sijaan ei toiminut enää 2017. Tästä teoksesta ja Katarina Wennstamin Petturista aion kirjoittaa tarkemmin. Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet oli maaginen lukukokoemus. Jäin niin pahasti koukkuun, että aloitin kuun lopussa Murakamin 1Q84 kahlaamisen ja olen fiiliksissä.  Olen tällä hetkellä lukemassa jo toista kirjaa ja uskon lukevani kirjan viikon aikana loppuun.
Suosin kirjastoa, sillä neljä kirjaa lainasin sieltä. Hyllynlämmittäjiä en saanut luettua yhtään ja olen onnistunut kadottamaan johonkin Alastalon salissa. Toivottavasti se löytyy pakatessa, koska en haluaisi  lainata sitä ja aloittaa  täysin alusta.Minulla ei ole laitettuna mihinkään muistiin lukutilannetta. Paperilta ruutuun- haaste tuli päätökseensä ja sain haasteen aikana luettua kaksi kirjaa. Olisi voinut mennä paremminkin, mutta ei harmita.
 Ensi viikolla alkaa kesälomani ja ainakin lukusuunnitelmia olen asettanut. Lisäksi olisi tarkoitus käydä Jyväskylässä ja valmistella muuttoa. Kesäkuussa  vietetään kesän ensimmäinen lukumaratooni ja olen jo hieman alkanut pohtia sopivia kirjoja maratoonille. Olen maratoonannut muistaakseni kahdesti ja varsinkin ensimmäiselle kerralla kirjat olisi voinut valita paremminkin.

torstai 25. toukokuuta 2017

Liebster award

 Sain Ankilta Liebster awardin noin yhdeksän kuukautta sitten.Kröhöm. Anteeksi, etten ole vastannut tähän aiemmin, mutta nyt into bloggaamiseen on palannut ja halusin vastata näihin kysymyksiin. Kiitos tunnustuksesta <3

Olen jo aiemmin antanut tunnustuksen eteenpäin, joten nyt jätän sen tekemättä. Tuntuu, että tämä haaste on kuitenkin liikkunut aika laajalti blogimaailmassa.En pikaisen etsinnän tuloksena löytänyt blogeja, jotka eivät olisi tähän vastanneet tavalla tai toisella.
1. Millä kirjan tai elokuvan nimellä kuvaisit elämääsi?

Lähteepä liikkeelle vaikeasta kysymyksestä! Aivoni lyövät tyhjää. Ehkä Surkeiden sattumusten sarja.Ei vaisinkaan.  Ehkä Helmiä ja sikoja. Osat päivät ja ihmiset vaan ovat parhautta ja osaa ei tarvitsisi ollenkaan.
 2. Mikä on lempitaidemuotosi?
On vaikea valita kirjallisuuden ja musiikin väliltä. Itse tykkään luoda käsin ja olen taas innostunut kirjoittamaan enemmän.Haluaisin vielä joskus näytellä, jos löytyisi joku pieni ja hyvä porukka.  Minusta kaikki taidemuodot ovat hyviä, jos ne on tehty taidokkaasti.
 3. Mikä on elämäsi suurin saavutus tähän mennessä?
Ehkä se, että pääsin suoraan töihin kiinni valmistuttuani. Koen,että se kertoo jotain minusta työntekijänä, kun pomo halusi tarjota töitä tällaisessa työllisyystilanteessa. Ja tietenkin valkolakki oli kova juttu.  En yhtään osaa sanoa minkälainen elämäntilanteeni on viiden vuoden päästä. Saatan yhä olla tuolla töissä tai sitten olen opiskelemassa. Haluaisin jatkokouluttautua, mutten yhtään tiedä mihin suuntaisin.
 4. Minkä neuvon antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?
Jaksa vielä, kyllä se elämä muuttuu paremmaksi.
5. Minkä pelon olet voittanut?
Ennen minua jännitti hirveästi vieraille ihmisille puhuminen. Kukaan ei taatusti olisi kaksi vuotta sitten uskonut minun voivan olla työkseni asiakaspalvelija. Tässä sitä kuitenkin istuu tyytyväinen myyjä, joka puhuu jokapäivä uusille ihmisille.
6. Minkä fiktiivisen hahmon haluaisit tavata?
Näitä on paljon. Olisi hauska istua hetkeksi Central parkkiin ja kuunnella kuuden ystävämme nykyisistä toilailuista. Olisi myös mahtavaa tavata lapsuuteni esikuva eli Ronja Ryövärintytär. Olen varttuut hänen rinnallaan aikuiseksi. Muutekin lempihahmoja olisi aivan mahtava tavata, kuten Regina Once upon a timesta, joka sivumennen sanoen on ehkä maailman kaunein nainen. Yhtä lemppariani en kyllä haluaisi tosielämässä kohdata. Godzilla voisi olla liikaa lähietäisyydellä nähtynä...
7. Oletko kissa- vai koiraihminen?
Pidän molemmista. Minusta on outoa, että näistä pitäisi jotenkin valita.
8. Minkä kirjan tahtoisit tällä hetkellä lukea? 
Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet oli sen verran mahtava lukuelämys, joten haluaisin lukea häneltä jotain muutakin. Lukupinossa on muutama mielenkiintoinen kirja , mutta sitten aion tutustua kirjailijan teoksiin tarkemmin.
9. Oletko enemmän tunne- vai järki-ihminen?
Tää on tosi vaikea! Kysyin siskoltakin ja hänenkin piti oikeasti pohtia tätä. Päädyttiin kuitenkin enemmän tunneihmisen puolelle.  Ajattelen asiat järjellä, mutta päätöksiini vaikuttaa myös hirveästi tunteet.
10. Kuinka montaa kieltä osaat? 
Olen huono kielissä. Lukihäiriöni suurin ongelma on epäsanat,joten joudun tekemään paljon töitä oppiakseni uusia kieliä. Onneksi lukihäiriö ei enää hirveästi vaivaa suomeksi. Lähinnä välillä saa nauraa uutisotsikoille, kun lukee ne "hieman"väärin.  Englannissa olen kehittynyt valtavasti ja ymmärrän sitä hyvin puhuttuna, koska katson paljon amerikkailaisia tv-sarjoja. Itse tuottaminen kuitenkin stressaa edelleen. Se on ehkä osin Suomalaisen koulusysteemin ongelma. Virheisiin tartutaan liiankin tarkasti, koska "kaikkien pitää olla supertaitavia". Eikö olisi tärkeintä, että kaikki uskaltavat avata suunsa. Olen kaupassa huomannut pärjääväni ihan hyvin englannillani. Ei niillä ulkomaalaisillakaan täydellinen kielipää ole, joten miksi minullakaan pitäisi olla. Pääasia on, että ymmärrämme toisiamme. Lisäksi olen tietenkin lukenut ruotsia, koska se on pakollista. Itse vastustan pakkoruotsia. Minusta nuorelle pitäisi antaa vaihtoehtoja kielistä ja hän saisi itse valita, mitä alkaa opiskella. Toiselle venäjä tai saksa voivat olla hyödyllisempiä kieliä kuin ruotsi. Lukiossa luin myös ranskaa, mutta ehkä ei puhuta siitä...
11. Jos saisit mahdollisuuden olla yhden päivän vastakkaisen sukupuolesi edustaja, tarttuisitko tilaisuuteen?
Tottakai. Olisi mielenkiintoista olla mies, vaikka en uskokkaan naisen ja miehen eroavan loppujen lopuksi hirveästi toisistaan. Ennemmin eroavaisuuksia ihmisten välillä luovat erilaiset persooonat.  Haluaisin tehdä kaikkea mahdollisimman miesmäistä. Haluaisin tietää mikä niissä ajoneuvoissa kiehtoo niin paljon. Mitä isompi rekka, niin sitä enemmän sitä käännytään tuijottamaan.  Lisäksi haluaisin testata miten paljon sukupuoli oikeasti vaikuttaa liikuntaan. Olen itse tosin rapakunnossa. Lisäksi vetäisin kännit miesporukassa ja kuuntelisin minkälaista on äijäporukan rupatteluhetki. Miten syvälliseksi mennään? Ja tietenkin ..Kai tiedät? :D

maanantai 22. toukokuuta 2017

Haruki Murakami- Värittömän miehen vaellusvuodet

"  Monen mielestä Tsukuru Tazakin elämä sujui mukavasti, ilman erityisempiä ongelmia. Hän oli valmistunut tunnetusta teknisestä korkeakoulusta, työllistynyt rautatieyhtiöön erikoisosaamista vaativaa työhön ja vakiinnuttanut tunnollisen työntekijän maineensa yrityksessä. Päällikkö luotti häneen, eikä hänellä ollut taloudellisia huolia."

Tsukurun elämä romahtaa, kun ystävät hylkäävät hänet.   Ennen tiivis viisikko oli todella yhtenäinen, eikä Tsukuru voi tajuta syitä totaallisen hylkäämisen takana. Kuusitoista vuotta myöhemmin hän tutustuu Saraan. Nainen on ensimmäinen ihminen vuosiin ,johon hän tuntee vahvaa yhteyttä. Sara ei ole kuitenkaan valmis aloittamaan vakavampaa suhdetta, jos Tsukura ei selvitä menneisyyden haamujaan. Hylätyksi joutuminen painaa selvästi vieläkin miehen mieltä, eikä hänen auta muu kuin lähteä tapaamaan vanhoja ystäviään.

"Hän seisoi joka päivä vessan peilin edessä ja katseli tovin kasvojaan, totutti vähitellen mieltään uuteen itseensä (johon muuos oli jo lisätty) , kuin olisi yrittänyt oppia uutta kieltä ja painaa mieleensä sen käyttötapoja."

Minusta oli hienoa, ettei parisuhde ollut päällimmäinen asia . Sara on toki alati Tsukurun mielestä, mutta kirja kertoo ihmissuhteista laajemmassa mittakaavassa. Luottamuksesta, hylätyksi tulemisesta, sopeutumisesta ja elämän merkityksestä. Seksuaalisuus oli vahvasti läsnä. Välillä kohtaukset ovat hyvinkin suoria ja outoja, mutta ainakaan minua se ei häirinnyt.  Saran ja Tsukurun ikäeroa korostetaan kokoajan. Sarahan on miestä peräti kaksi vuotta vanhempi. En tiedä, onko vanhempi nainen harvinaista Japanilaisessa parisuhteessa, mutta asian kokoaikainen korostaminen tuntui erikoiselta.

"Tien molemmilla puolilla oli pääasiassa metsää. Koko maa vaikuti olevan raikkaan, syvän vihreän metsän peitossa. Suuri osa puista oli koivuja, ja seassa kasvoi mäntyjä, kuusia ja vaahteroita. Männyt olivst suorarunkoisia punamäntyjä, koivujen oksat riippuivat raskaina."

Tsukurun matka Suomeen kiinnosti tietenkiin Suomalaisena. Minusta oli hauskaa, miten Suomalaisia kuvailtiin.  Tsukuru miettii, pohtivatko kaikki Suomalaiset elämään liittyviä aforismeja. Myös hiusten "vehnänvaaleuden" korostaminen huvitti. Harvoin törmään suomessa aitoihin blodeihin, mutta vierasmaalaisten kirjoissa kaikki Suomalaiset ovat Elovenoja.  Jokatapauksessa pidin  Suomen kuvailusta ja varsinkin luonnonkuvailuun oli selkeästi paneudettu.

" Ehkä kohtaloni on lopulta jäädä yksin. Tsukuru ei  voinut olla ajattelematta. Kaikki tulivat hänen luokseen ja ennen pitkää lähtivät pois. Oli kuin he olisivat halunneet Tsukurusta jotakin, mutta eivät joko löytäneet etsimäänsä tai eivät mieltyneet löytämäänsä vaan antoivat periksi( tai sitten he menettivät toivonsa tai suuttuivat) ja häipyivät."

Tätä lainausta olen pyöritellyt päässäni monta päivää.  Siinä on jotain raastavan henkilökohtaista. Koulu oli minulle helvetti. On kamalan tuskallista joutua menemään joka päivä paikkaan jossa sinua halveksitaan, eikä sinulla ole minkäänlaista ihmisarvoa. Tästä menneisyydestä johtuen minun on vieläkin vaikea solmia ystävyyssuhteita. Kun tapaan uuden ihmisen alitajuntani sanoo, ettei tuo kuitenkaan voi todella pitää minusta. Tiedän itsekkin, että tämä on hullua.  Tottakai joku voi pitää minusta aidosti, mutta en silti voi tälle tunteelle mitään. Pystyin siis samaistumaan hyvin Tsukurun tunteisiin. Parempi olla edes yrittämättä kuin hajota uudelleen kappaleiksi.
Murakami jättää tarinaan pitkin matkaa avoimia kohtia. Pidän tämän kirjan kohdalle sellaisesta kerronnasta, vaikka yleensä en kuulu tyyliin ylimpii ystäviiin. Värittömän miehen vaellusvuosiin se kuitenkin sopi.Tsukurun tilinteko ystäviensä kanssa on selkeä punainen lanka, mutta tarina ei kuitenkaan ollut yksioikoinen. Kerrontatapa oli todella verkas,joten luulen tämän olevan kirjoja joihin joko ihastuu täysin tai sitten se jää todella pinnalliseksi lukukokemukseksi.
Täytyy myös antaa kunniaa kirjailijan tavalle luoda tarinansa hahmot eloon. Minusta kaikki olivat aidon oloisia henkilöitä, joiden voisi uskoa oikeastikin elävän. Ihastuin muutenkin Murakamin tapaan kirjoittaa.Se on samaan aikaan todella kaunista kieltä, muttei kuitenkaan liian runollista. Aion tutustua kirjailijan muihinkin teoksiin, joiden avulla hän on noussut kulttisuosioon. Murakami on sellainen kirjailija, jonka lukemista olen lykännyt aina vaan kauemmaksi. Olen todella iloinen, että sain vihdoin aikaiseksi tutustua häneen, koska Värittömän miehen vaellusvuosista muodostui minulle tärkeäksi kirjaksi. Mikä kirja minun kannattaisi valita seuraavaksi?

"Vaaran lähestyessä hänellä oli täysi työ löytää edes hieman turvallisempi paikka, ei ollut varaa jäädä valisemaan keinoja sen päämäärän saavutamiseen. Kuka voisi syyttää häntä? Loppujen lopuksi hän ei kuitenkaan pystynyt pääsemään lopullisesti irti, miten kauas pakenikin."
5/5

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Paperilta ruutuun:Pretty little liars

Paperilta ruutuun-haaste  innoitti tarttumaan Valehtelevat viettelijät-kirjoihin. Olen katsonut sarjasta  kuusi tuotantokautta ja viimeinen tulee takuulla hankittua syksyllä, kun dvd ilmestyy. Kirjoista sain luettua Kaivatun ja Virheettömän, mutta kolmas osa jäikin jo kesken.  Kirjat olivat ihan mukavia välipaloja, mutta tällähetkellä kiinnostus ei riittänyt pidemmälle.

Hanna, Spencer, Aria, Emily ja Alison ovat parhaita ystäviä. Illanvieton aikana Alison kuitenkin katoaa jäljettömiin ja muut tytöt ajautuvat erilleen. Vuoden päästä A alkaa piinata tyttöjä. Joku tietää heidän synkimmätkin salaisuutensa ja uhkaa paljastavansa ne. Alisonin ruumis löytyy ja murhatutkimus alkaa. Yhdellä jos toisellakin tuntuu olevan salaisuuksia, mutta kuka on tyttöjen piinaaja?
Tv-sarjan lähtee kunnolla käyntiin vasta kolmoskaudesta. Varsinkin ensimmäinen kausi on pelkkää teinihömppää.Onneksi myöhemmillä kausilla aletaan keskittyä enemmän mysteeriin,eikä seurustelulle jää niin paljon aikaa. Pidän todella paljon sarjasta, koska onhan se vaan todella koukuttavaa katsottavaa. Välillä on ihan huulipyöreänä juonenkäänteistä ja kerran onnistuttiin katsomaan siskon kanssa kymmenen jaksoa putkeen. Luit oikein. Kymmenen! 
Jos sanon suoraan niin kirjat ovat varsin heikosti kirjoitettuja ja kirjoitustyyli on liiankin koreilematon.  Vaatteita saatetaan  kuvata tarkemminkin, mutta tapahtumien ja ympäristön kuvailuun kirjailija ei juuri kiinnitä huomiota.  Lukiessa pidin näistä enemmän, mutta näin jälkikäteen kirjojen arvostus on vain laskenut.Olen vastapainoksi lukenut todella kaunista kieltä sisältäviä kirjoja, joka on vain korostanut näiden kirjojen heikkoutta. Suosittelen näitä kuitenkin nimenomaan välipalakirjoiksi, mutta syvempää nautintoa niistä on turha hakea.

Vaikka perusjuoni on samankaltainen,erojakin löytyy. Ensinnäkin kirjassa juoni etenee todella verkkaisesti. Tv-sarjan hienous onkin se nopeatempoisuus. Joka jaksossa tapahtuu jotain jännittävää ja juoni nytkähtää eteenpäin.  Kirjoissa ei ainakaan vielä ollut jännittäviä kohtauksia, vaikka niissäkin A kiusasi tyttöjä, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin sarjassa.  Kirjassa kuolee eräs henkilö, joka on vieläkin mukana sarjassa. PLL:stä ei tietenkään koskaan tiedä ja voihan tyyppi palata vielä tulevissa kirjoissa mukaan. En lämmennyt tälle juonenkäänteelle  ollenkaan ja sen takia kolmososan lukemisen intokin hiipui nopeasti pois. Okei, ei sarjankaan juonenkäänteet ole uskottavimmasta päästä, koska kuka jaksaisi kiusata neljää tyttöä monia vuosia ja yhden paljastuttua toisen olevan valmis jatkamaan piinaamista. Sarja on silti viihdyttävä ja mukaansa tempaava.
Tietenkin hahmojen ulkonäöissä löytyi eroavaisuuksia. Mieleenpainuvin seikka oli Monan blondius. Vaikka sarjassakin nähdään Mona vaaleassa peruukissa, niin olisi vaikeaa kuvitella hänen vapaaehtoisesti vaalentavan hiuksensa. Oudoin ero löytyi Emilyn perheestä. Kirjassa hänellä on useampikin sisarus, vaikka sarjassa hän onkin ainokainen. Meinasin pudota kärryiltä aina kun heidät mainittiin. Onneksi heitä ei kirjassa esiinnykkään paljon, joten en yhtään ihmettele hahmojen jättämistä tv:n ulkopuolelle.
Jostain syystä en yhtään lämmennyt kirjan tytöille. Spencer vaikutti ylimieliseltä ja  oli paljon ilkeämpi siskolleen kuin sarjassa. Kirjoissa Melissa ei edes käyttäydy niin urposti, joten meinasi mennä hermot Spenceriin. Ja miksi Aria iski Hannan eksää?Sarjassahan tämä suuttuu Seanille, kun poika lähettää hänelle kukkakimpun, koska ei halua tulla sotketuksi ystävänsä suhteeseen. Sama tyttö käy tässä innosta kuumana. Mitä mitä?? Muutenkin hahmot olivat pinnallisia ja päälleliimatun oloisia. On vaikea lukea kirjaa, jos ei pidä sen päähenkilöistä. Tv-sarjan näyttelijöistä pidän ja heidän taitonsa ovat kehittyneet huomattavasti ensimmäisistä kausista.  Sarjassa he ovat myös sympaattisia.
Yhteenvetona voisikin sanoa, että valitkaa sarja. Tulette nautimaan siitä huomattavasti enemmän. Sarja on laadukkaasti tuotettu, mutta kirjat ovat kömpelöitä kirjoitelmia.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Joe Abercrombie-Halki puolen maailman

"Luuletko, että jumalat ovat vihaisia meille?"Koll kysyi.
"Se on jäätynyttä sadetta". Isä Yarvi selitti. "Jumalat vihaavat heitä, jotka suunittelevat kehnosti, ja auttavat niitä, joilla on hyviä ystäviä, hyvät miekat ja hyvä järki. Olkaa vähemmän huolissanne jumalen tekemisistä ja enemmän sellaisista asioista, joille mahdatte jotakin, sellaisen neuvon mimä teille annan."

 
Thorn surmaa harjoituskentällä toisen soturiksi pyrkivän ja häntä uhkaa kivitetyksi joutuminen.Paikalla ollut soturiopiskelija Brand kertoo kuiutenkin isä Yarvinille kuinka tilanne todella meni.Thorn pääsee Yarvinin suojelukseen ja sotkeutuu samalla ovelan papin juoniin. Samalla Brand joutuu hylkäämään soturihaaveensa paljastuksensa myötä ja häntä odottaakin soutajaksi päätyminen Yarvinin alukselle ja niin alkaa porukan matka halki puolen maailman hankkimaan kumppaneita tulevan sodan varalta.
Yarvi oli nyt sivuosassa, mutta minua se ei haitannut. Hän kulki rinnalla kuitenkin kokoajan, vaikka päähuomio olikin hurjapäisessä Thornissa. Oli ihanaa lukea näin voimakkaasta naisesta.Hänestä tuli väistämättä mieleen Xena, mutta pidin Thornista enemmän. Toinen päähahmo Brand oli sympaattinen ja onhan se ihanaa, että tuollaisessa maailmassa joku tahtoo tehdä hyvää. Häntä vertaisin Nälkäpelin Peetaan.Olin kuitenkin pettynyt kirjailijan luomaan rakkaustarinaan. Se oli niin kliseinen ja epäuskottava. En nähnyt heidän välillään kipinää.
Muuten juoni kuitenkin välttää kuopat ja minä viihdyin kirjan parissa hyvin. Tarina kehityi loppua kohden, mikä lupaa hyvää viimeistä osaa ajatellen. Minua se jo odottaa kirjahyllyssä  ja eiköhän se jonain lämpimänä  kesäpäivänä lähde rannalle mukaan(jos ne rantakelit ylipäätään tulevat koskaan näille leveyspiireille). Särkynyt meri-trilogian ensimmäinen osa kiehtoi minua kuitenkin hieman enemmän. Se oli ehkä hieman myytillisempi ja paikoin tuli mieleen Sinuhe, joka on kuitenkin aika kova vertailukohta. Pidin siitä, että laiva oli molemmissa kirjoissa niin vahvassa osassa. Se loi yhtenäisyyttä tarinoiden välillä. Muuten niissä oli kuitenkin paljon eroja, kun suurinosa hahmoistakin oli vaihtunut.
4/5

torstai 18. toukokuuta 2017

David Ebershoff-Tanskalainen tyttö

Greta tarvitsee naismallia viimeistelläkseen teoksensa, joten hän pyytää Einaria pukeutumaan naiseksi. Vastustelun jälkeen Einari suostuu ja samalla hetkellä syntyy Lili.  Vähitellen Lili alkaa ottaa entistä enemmän Einarin kehoa haltuunsa ja  lopulta Greta tajuaa, että hänen täytyy luopua Einarista.  Kirja pohjautuu tositapahtumiin Einar Wegenerista, joka oli yksi ensimmäisistä, jolle tehtiin sukupuolenkorjausleikkaus.
Itseäni häiritsi hieman, kun en tiennyt miten paljon kirjailija oli ottanut vaikutteita todellisuudesta. Gretan menneisyyden asiat vaikuttivat ainakin rankoilta, joten jäin miettimään niiden todenperäisyyttä. Jos asiat ovat oikeasti menneet noin, Greta (tai oikeasti Gerda) on ollut vahva nainen.  Greta kiinnosti minua muutenkin enemmän kuin Einar tai Lili. En usko, että se johtui pelkästään siitä, että tarina kerrotaan hänen kauttaan.  Kuitenkin se sai miettimään kuinka itse reagoisin, jos tulevaisuus toisi eteen samanlaisen valintatilanteen kuin Gretalle.
Lilin suhtautuminen Einariin hämmensi. Tämä kun ei tuntunut muistavan Einarin olemassa oloa. Einari taas häpesi ja jopa hieman pelkäsi Liliksi muuttumista. Kuitenkin hänen kehonsa alkoi muuttumaan naiseksi, koska hän alkoi vuotaa verta. Tätä en suoraan sanottuna oikein tajunnut, vaikka asiaa selitettiinkin kirjan loppupuolella.Einari käy monen lääkärin luona ja kaikilla tuntuu oleva erilainen käsitys ongelman ratkaisusta. Jopa Lobotomiaa väläytellään, mikä puistattaa nykyihmistä. Kirja saakin pohtimaan miten paljon lääketiede on kehittynyt. 1930-luvulta on tultu pitkä matka myös aseteiden osalta, vaikka osissa maissa tarina voisi olla edelleen ihan yhtä surullinen.
Kirja ei ole erityisen hyvin kirjoitettu, mutta se ei muodostunut kompastuskiveksi. Minulla ja pääkolmikolla ei vain synkannut. Luin tarinaa ikäänkuin verhon takaa tirkisteltynä, Jos olisin "ystävystynyt" hahmojen kanssa, olisi tarina tehnyt varmasti kovemman vaikutuksen. Nyt se jäi hieman laimeaksi. Olen hieman pettynyt, koska kuvittelin kirjan saavan minussa aikaan vahvempia tunteita. Jotakin  jäi kuitenkin kaivelemaan, koska vielä näin pari kuukautta lukukokemuksen jälkeen oli pakko saada purettua kirja postaukseksi.
Lisäksi sanottakoon, että luin kirjaa osan aikaa kahvilassa, Tulipa taiteellinen olo, mikä sopi kirjan teemaan loistavasti. Lukupaikallakin on siis näköjään vaikutusta kirjan aiheuttamaan reaktioon.
3/5