torstai 31. joulukuuta 2015

I Spy Challenge 2015

 Ihan täysin haaste ei onnistunut.  Saldoksi muodostui 20/25. Olen ihan tyytyväinen, koska kohdallani haaste kesti vain puoli vuotta.  Vastaan tuli niin mielenkiintoisia teoksia, etten jaksanut aina etsiä sopivan nimisiä kirjoja. Metalliin en keksinyt mitään sopivaa kirjaa, muuten olisin tiennyt sopivia teoksia, mutten niitä vain kerennyt lukea. Osiin kohtiin olisi tullut useampikin teos. Haasteen avulla ainakin huomasi mitä sanoja suositaan kirjojen nimissä.Tällainen lukutapa on mielenkiintoinen. Tulee tartuttua tuntemattomampiin kirjailijoihin. Kati Tervon Sukupuuta en olisi muuten lukenut, mutta tykkäsin siitä kovasti. 
Muita haasteeseen osallistuneita ovat ainakin  Oksa, Ulla ja Kirjahilla.
I Spy Challenge 2015
1. Color Aki Ollikainen:Musta satu
 2. Number -Erkka Mykkänen-Kolme maailmanloppua
3. Things That Grow Kati Tervo-Sukupuu
4. Seasons Karoliina Timonen- Kesäinen illuusioni
5. First Name Mika Waltari-Sinuhe egyptiläinen
6. Places-Helen Garner-Vierashuone
7. Body Part Anu Holopainen-Ihon alaiset
8. Weapon Liza Marklund-Uutispommi
9. Body of Water (vesialue)
10. Form of Water Peter Höeg- Lumen taju
11. Product of Fire (tulen aikaansaama asia)
12. Celestial Body Agatha Christie-Varjossa auringon alla
13. Architecture Jen Campbell-Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassaxs
14. Senses Jane Austen- Järki ja tunteet
15. Royal Title Jo Nesbo:Kukkulan kuningas
16. Family Member Graeme Simpson:Vauvatesti
17. Elements (elementit)
18. Time of Day (vuorokaudenaika)
19. Metal (metalli)
20. Emotion/Feeling Kaari Utrio: Rakas Henrietta
21. Animal/Insect Agatha Christie: Viisi pientä possua
22. Something to Read Agatha Christie-Kuolema ilmoittaa lehdessä
23. Gender Identifier Henning Mankell-Kadonneiden miesten metsä
24. Paranormal Being Jo Nesbo-Aave
25. Occupation Milja Kaunisto-Piispansormus

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vuosi 2015 ( Vuoden parhaat ja huonoimmat)

 Vuosi 2015 sisälsi pettymyksiä ja ilon hetkiä, niinkuin jokainen vuosi. Omalla kohdallani raskaimman kolauksen koin maaliskuussa, kun pitkään sairastellut äitini nukkui pois.  En aiemmin ole menettänyt ketään rakasta ihmistä. Vedin työssäoppimisen kuitenkin loppuun ja toukokuun käytin
kouluhommia paahtaen. Suoritin tuossa kuussa päälle 20 opintopistettä, joten muuhun ei juuri jäänyt aikaa. Kuun lopussa innostuin taas kirjoista ja oikeastaan pakenin niihin. Siksi päätin kesäkuussa tehdä blogistani julkisen ja poistaa aiemmat kirjoitelmat. Halusin aloittaa puhtaalta pöydältä. Yllättäen kirjat ja bloggaaminen auttoivat.  Syksyn vietin lähinnä kotona, koska koulussa ei ollut tunteja. Se näkyi myös positiivisena lukumäärässä. Marraskuussa aloitin työharjoittelun kaupassa. Alkupuoli on vaikuttanut mielenkiintoiselta,vaikkakin raskaalta. Lukemiseen ei ole ollut niin paljon aikaa, mutta onneksi joululomalla on päässyt taas avaamaan kansia.
Luin vuoden aikana 86-87 kirjaa. Kaksi listaani antavat eri tuloksen, enkä löydä vikaa :) Hyvin tuli kuitenkin luettua. Varsinkin kun vuoden neljänä ensimmäisenä kuukautena en lukenut kuin kourallisen kirjoja. Toisista kirjoista on ollut enemmän sanottavaa kuin toisista.

1.Patrick Modiana-Jotta et eksyisi näillä kulmilla
4.Erkka Mykkänen-Kolme maailmanloppua
5.Anna-Leena Härkönen:Kaikki oikein
6.Helen Garner-Vierashuone
7.Anu Kaaja-Muodonmuuttoilmoitus
8. Viivi ja Wagner;Sian vuodet 1996-1999
9 .Chris Cleave Poikani ääni
10.Tero Kartastenpää-Provo-opas
11.Leena Sharma: Ne
12.Johanna Korhonen: Kymmenen polkua populismiin
13.Anna-Liisa Alanko:Leskenlehti
14.Anna-Leena Härkönen:Vääränlainen mies:lauluja
15.Karl Nars: Miten miljoonia huijataan
16.Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
17.Jo Nesbo-Kukkulan kuningas
18.Aki Ollikainen-Musta satu
19.Kaari Utrio-Rakas Henrietta
20.Milja Kaunisto-Piispansormus
21.Agatha Christie-Eikä yksikään pelastunut
22.Agatha Christie-Viisi pientä possua
23.Viivi ja Wagner: Sian vuodet 2000-2001
24.Sally Green-Puoliksi paha
25.Suomen Perusta:Reportaasi Punavihreä Suomi
26.Terry Pratchett-Eric
27.Terry Prattchet:Noitia maisemissa
28.Vigdis Grimsdottir-Valosta valoon
29.Juha Itkonen-Ajo
30.Veikko Huovinen-Lampaansyöjät
31.Leena Krohn: Matemaattisia olentoja ja muita unia
32.Leena Krohn-Hotel sapiens
33.Graema Simpsion-Vauvatesti
34.Mika Waltari Sinuhe egyptiläinen (osa 2)
35.Peter Høeg: Lumen taju
36.Leena Krohn-Erehdys
37.Phillip Teir: Donner-ryhmä ja muita novelleja
38.Jo Nesbo-Aave
39.Kati Tervo-Sukupuu
40.Karoliina Temonen-Kesäinen illuusioni
41.Fjodor Dostojevski-Peluri
42.Agatha Christie-Varjossa auringon alla
43.Agatha Christie-Kuolema ilmoittaa lehdessä
44.Agatha Christie-Aikataulukon arvoitus
45.Hannu-Pekka Björkman-Valkoista valoa
46.Stephen King-Tervetuloa Joylandiin!
47.Virginia Woolf-Mrs.Dalloway
48.Agatha Christie-Seitsemän kellon salaisuus
49.Jane Austen-Järki ja tunteet
50.Anu Holopainen-Ihon alainen
51.Henning Mankell-Kadonneiden miesten metsä
52,Pertti Lassila-Armain aika
53.Timo Soini-Peruspomo
54.Wendy Lower-Hitlerin raivottaret
55.Fiona Kelly-Kadonnut ruumis
56.Fiona Kelly-Konnuuksia keskiyöllä
57.Fiona Kelly-Kaksoisvaara
58.Sophie Kinsella-Himoshoppaaja tähtien tiellä
59.veijo Meri-Manillaköysi
60.Hannu-Pekka Björkman-Välähdyksiä peilissä
61.Audrey Magee-Sopimus
62.Jo Nesbo-Poliisi
63.Agatha Christie-Hänet täytyy tappaa
64.Lars Jansson-Muumit Sarjakuvaklassikot VIII
65.Liza Marklund-Uutispommi
66.Tuomo Jäntti-Talven hallava heJenvonen
67.Jo Nesbo-Verta lumella
68.Fiona Kelly-Salaperäiset johtolangat
69.Hannu-Pekka Björkman-Kadonneet askeleet
70.Ernest Hemingway-Ja aurinko nousee
71.Jane Austen-Ylpeys ja ennakkoluulo
72Pauliina Vanhatalo-Pitkä valotusaika
73.Jen Campbell-Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa
74.Kauko Röyhkä: Ville Haapasalo-Et kuitenkaan usko...
75.Mummo Ankan joulu
76.Charles Dickena-Saiturin joulu
77. Nalle Puh jouluisia tarinoita
78. Mauri Kunnas- Koiramäen Martta ja Tiernapojat
79. Mauri Kunnas. Joulupukki
80.Mauri Kunnas-Joulupukki ja Noitarumpu
81.Leena Krohn- Valeikkuna
82. Jenny Nyström. Tonttulassa
83.Peter Franzen-Samoilla silmillä
84.J.K,Rowling-Siuntio Silosäkeen tarinoita
85.Fiona Kelly-Haudattuja salaisuuksia
86.Leena Krohn-Tainaron

Agathan juhlavuoden kunniaksi tuli luettua aika monta murhamamman kirjaa. Muutenkin dekkarit vetosivat yllättävän paljon. Jo Nesbo ja Jane Austen olivat uusia kirjailija tuttavuuksia, joihin ihastuin täysin.Klassikoita tuli muutama kumottua. Varsinkin Sinuhen lukeminen oli tärkeää itselleni. Muutama pettymyskin mahtui matkaan, mutta enemmän oli mainioita kirjoja.

Vuoden parhaat
1.Hannu-Pekka Björkman-Välähdyksiä peilissä.
Mielenkiintoisia ajatuksia, jotka saavat aivot rullaamaan. Björkman on viisas mies.
2.Helen Garner-Vierashuone
Rankka kertomus. Ajoitus sattui hyvin ja oli ehdottomasti vuoden merkittävämpiä kirjoja itselleni. 
 3.Agatha Christie- Kymmenen pientä neekeripoikaa
Toimii. Täydellinen dekkari.  Ajaton klassikko, joka onnisutin koukuttamaan toisellakin lukukerralla.

 Huonoimmat
1.Anu Kaaja-Muodonmuuttoilmoitus.
Huonointa ei ole vaikea sanoa.  Todella sairas teos. En suosittele kenellekkään. Ainoa nollan pisteen teos.
2. Agatha Christie-Seitsemän kellon salaisuus
Ei Agathan tasoa.  Puuduttavan tylsä dekkari.
3. Veijo Meri-Manillaköysi
Voi toimia jollain muulla, mutta minuun ei uponnut.

Millaisia kirjamuistoja vuoteen 2015 liittyy?

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2016!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Mummo Ankan joulu

 Mummo Ankalle on tulossa jouluvieraita, mutta yön aikana maahan sataa paksu nietos lunta. Kulkuyhteydet Mummo Ankan talolle katkeavat ja joulu on vaarassa. Tiku ja Taku kuitenkin päättävät puuttua tilanteen kulkuun ja etsivät metsästä apuvoimia.
 Mummo Ankka ja Hansu  ovat tietämättömiä tulevasta avusta ja alkavat olla huolissaan jouluaterian kohtalosta. Lopulta Kaikki päättyy kuitenkin onnellisesti.
Kuvitukset ovat kivoja ja pidin kirjan tunnelmasta. En ole älytön Ankka-fani. Luen muutaman Ankan vuodessa ja yleensä niitä lukiessa kyselen paljon informaatiota Ankkojen maailmassa viihtyvältä siskoltani.
Yksi asia alkoi kuitenkin ärsyttää. Tuli tunne, että kirjan kustantajat eivät olleet tarkistaneet tekstiä yhtään. Se sisälsi muutaman kirjoitusvirheen ja pari hyvin kummallista asiavirhettä. Tiku ja Taku esimerkiksi tulevat eri eläimen luo kuin kuvitus antaa ymmärtää.

3/5

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Mauri Kunnas-Koiramäen Martta ja Tiernapojat

'
Koiramäen Martta on äitinsä kanssa sukuloimassa ja menee katsomaan torille Tiernapoikia. Näytelmä on Martalle uusi ja se kiinnostaa kovasti. Poikien esitys etenee muutaman sattuman kautta hyvin. Mitään muuta kirjassa ei sitten tapahdukkaan.
Kirja on siis aika tynkä. Lopussa kerrotaan lisää tienapojista ja kirja sisältää myös laulut. Tarina tuntuu loppuvan kesken. Pidin kuitenkin lopun informaatiosta ja tulipa laulutkin ainakin suurin piirtein lauleskeltua läpi.  Kuvitus on taas kerran taidokasta.
Pidän tiernapoikaperinteestä. Se kuului olennaisena osana meidän ala-asteen kuusijuhlaan. Viime vuosina en ole kyseistä esitystä valitettavasti livenä nähnyt.
Tiernapojat perustuu suurelta osin Matteuksen evankeliumiin . Siinä kuningas Herodes tapattaa kaikki pienet lapset, jottei hänen valtaansa uhattaisi.En tiennyt aiemmin, että Muriaanien kuninkaan kerrotaan olleen yksi tietäjistä.Nykyinen tiernapoikaesitys on sekoitus monista perinteistä. Hieman huvittuneena olen lukenut pohdintoja siitä, että Tiernapojat olisi muka rasistinen esitys.
2,5/5

lauantai 12. joulukuuta 2015

Charles Dickens-Saiturin joulu (kirja ja elokuvat)

 "Mutta poika istuksii niin paljon itsekseen, että on käynyt jotenkin mietteliääksi ja puhelee aivan outoja. Kotimatkalla hän sanoi toivovansa, että ihmiset näkisivät hänet kirkossa, hän kun on rampa ja ihmisten soisi näin joulupäivänä muistavan, kuka antoi sokeille näön ja paransi rammat kerjäläiset".

 Charles Dickensin Saiturin joulu on tunnetuimpia joulusatuja. Se kertoo Ebenezer Scroogesta, joka on hyvin saita mies. Hänen vanha liikekumppaninsa Marley kuoli seitsemän vuotta aiemmin, mutta silti hän tulee kummittelemaan Scroogelle jouluna.  Scrooge ei ole uskoa silmiään, kun hänen vanha ystävänsä käskee hänen muuttamaan käytöstään. Aave itse ei saa rauhaa entisen elämänsä takia.  Marley kertoo kolmen hengen tulevan kyläilemään scroogen luokse ja kehottaa tämän kuuntelemaan, mitä henget haluavat sanoa.. Henget saavat Scroogen miettimään elämäänsä ja tajuamaan, ettei rakkaus ja välittäminen ole heikkoutta, vaan kylmyydellä ja katkeruudella pilaa vain oman elämänsä.
 "On säädetty niin", haamu kertoi, " Että jokaisen ihmisen sielun on vietettävä aikaa toisten ihmisten parissa ja päästävä vaeltamaan maita ja mantuja. Jos niin ei tapahdu ihmisen elinaikana, sielun on täytettävä ehto kuoleman jälkeen. Se on tuomittu koluamaa maailmaa- voi minua poloista!- ja todistamaan tapatumia, joihin se ei enää voi vaikuttaa, mutta jotka se olisi vielä eläessään voinut kääntää hyväksi!"(Marleyn haamu).

Huomasin Goodreadsin avulla, etten muutama vuosi sitten ollut tykännyt kuvituksesta. Nyt se lumosi minut. Synkkä kuvitus sopi mainiosti tarinaan.  P.J. Lynchillä on hämyinen piirrustus tyyli, mutta kuvat ovat realistisen oloisia.  Saiturin joulussa ei ole kerrassaan mitään vikaa. Voisi puhua täydellisestä joulusadusta. Scroogen tunteet välittyvät sivujen lomasta hyvin.  Erityisesti ramman Tim pojan kohtalo on koskettava, kuten myös menneiden joulujen hengen matkassa nähdyt joulut. Tuleva joulu on aika pelottava, joten se avaa Scroogen silmät lopullisesti.
 Saiturin joulu on nimenomaan aikuisten satu. Luulen ammentavani tästä vielä enemmän sisältöä vanhetessani. En ihmettele yhtään, etten saanut tästä niin paljon irti muutama vuosi sitten. Lukiessa alkaa väkisinkin miettiä menneitä jouluja.
Kirjan opetus on, että kohtaloaan voi muuttaa. Scrooge sai elämästää paljon enemmän irti, kun muutti sen suuntaa.  Sisältä tuleva lämpö sai hänet saamaan ystäviä.
 5/5
 Saiturin joulu elokuvat:
Saiturin joulu
Tämä elokuva on hyvin uskollinen kirjalle varsinkin kuvituksen muodossa.  Onneksi elokuva on hyvin animoitu ja ääninäyttelykin on onnistunut. Ihan pikkuisten kanssa en tätä katsoisi, koska elokuva on aika pelottava.  Varsinkin nykyisen joulunhengen kuolema on hyvin dramatisoitu. Pidän elokuvasta, mutta se ei kuitenkaan yllä ihan kirjan tasolle.

Kaikenkarvaisten koirien joulu
Kaikenkarvaisten koirien joulussa Saiturin joulu ei ole pääosassa, mutta merkittävässä roolissa kuitenkin. Kiltit koirat ovat kokoontuneet riehakkaaseen juhlaan, kun ilkeät koirat tulevat pilaamaan kekkerit. Heidän tarkoituksenaan on pilata koko kaupungin joulu ilkeän demonin kanssa. Siksipä Charlie joutuu käyttämään kaikki konstinsa pelastaakseen joulun. Tämä on ihan mukava elokuva, mutta ei mikään suosikki. Silti se pitää aina katsoa ennen joulua.

Barbie ja joulutarina
Nolottaa hieman myöntää, mutta tämä on suosikkini.  Tarina kertoo Eden Starlingistä, joka on lahjakas ja itsekeskeinen laulajatar. Yöllä hänen edesmennyt tätinsä tulee puhumaan tähdelle ja kertoo kolmen hengen tulevan tämän luokse yöllä.  Tässä sadussa parasta on Edenin läski kissa Chuzzlewit.

Myös ainakin Roope Sedästä ja Smurffeista on tehty omat mukaelmansa. Roope sedästä kertovan version olen joskus katsonut ja haluaisin kovasti katsoa uudelleen. Muistaakseni se oli tosi hyvä. Roopen hahmon esikuvahan Scrooge on ja ompa tämä saanut nimensäkin hänen mukaansa.

torstai 10. joulukuuta 2015

Nalle Puh Jouluisia tarinoita

 "Nasu piti melkein kaikesta, mikä liittyi jouluaattoon,esimerkiksi kauniisti koristellusta joulukuusesta, jonka ei tarvinnut olla kovin korkea eikä tuuheakaan. Hyvin pieni puu sopi mainiosti hyvin pienelle Nasulle, vaikkei hän ylettynytkään sen latvaan."

Jouluisia tarinoita sisältää monta pientä jouluista Nalle Puh seikkailua. Mukana on muutama runokin.  Kaikki tutut hahmot ovat mukana, mutta Pöllö nähdään vain vilaukselta. Koska kirja on Walt Disneyn, esiintyy kirjassa myös Masa Myyrä. Sehän on Disneyn luoma hahmo, eikä siis touhua Millnen kirjoissa.  Ihaa on yllättävän leppoisalla päällä. Hänelläkin on varmaan joulufiilis.
Kirjassa on todella ihania tarinoita, kuten Aattoillan taikaa ja Oikein pikkuinen yllätys. Ensimmäisessä Joulupukki herättää Puhin ja pyytää tätä avukseen aattoillan urakalleen. Puhin äärettömästä mahasta kun on kerrankin hyötyä, että jokaisen Pukille herkkuja jättäneen ruuat tulee syötyä. Toisessa Nasu ja valokärpänen löytävät toisensa joulun avulla. Toinen kaipaa valoa ja toinen lämpöä.
"Tiikeri ja Kani keksivät sitöa Puhin päähän kuumavesipullon muistia lämmittämään. Mutta sitten he alkoivat kiistellä siitä, pitikö Puhin istua vai seistä odotellessaan muistin palautumista."

Tarinat ovat hyvin lämminhenkisiä ja ystävysten toilailut saivat minut nauramaan muutamaan otteeseen ääneen. Pitemmät tarinat olivat järestään hyviä, mutta lyhemmät tuntuivat pelkältä täytteeltä. Niissä ei tuntunut olevan juuri mitään ideaa. Kuvitus oli mainio. Se sopi täydellisesti yhteen tarinoiden kanssa.Jos kirjaan olisi maltettu tehdä pari pitempää satua lisää ja jätetty turhat jutut pois, olisi kirja ollut mahtava jouluteos.
4/5

maanantai 7. joulukuuta 2015

Mauri Kunnas-Joulupukki

Mauri Kunnas sanoo Joulupukin alkuteksteissä kirjan saaneen hänet rupeamaan täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Kirja oli menestys myös ulkomailla.Joulupukin maassa ei oltu aiemmin kirjoitettu hirveästi Korvatunturista.
Joulupukki kertoo Joulupukin, tai paremminkin tonttujen vuodesta Korvatunturilla.Tottakai vuoden kohokohta on joulu, mutta kirja keskittyy myös muun vuoden toimintaan. Joululahjojen valmistus alkaa jo hyvissä ajoin. Jokaisella tontulla on oma erikoistaitonsa, jota hän käyttää pakettien täyttämiseen.Lomalla tontut harrastavat torvisoittokuntaa ja näyttelemistä ja jostain syystä Joulupukki häviää kalastusreissulle aina soittokunnan harjoitellessa.
Kirjassa ei ollut kunnon juonta vaan aiheet hyppii. Olin pettynyt siihen, että pukki esiintyy vain
muutamassa sivussa. Tottakai oli kiva lukea tontuistakin. Olisi vain olettanut kirjan, jonka nimi on Joulupukki, sisältävän enemmän tietoa itse punanutusta.Kirjassa avataan hieman tonttujen alkuperää, joka itseäni kiinnostaa paljon. Kuvitukset olivat taas aivan mainioita. Kunnaksella on selkeästi oma kopioimaton tyylinsä. Kuvat ovat hyvin yksityiskohtaisia.Kirja ei ollut kauhean jouluinen, mutta mukavaa luettavaa.
3/5

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulu-tag

Joulu on ehdoton suosikkijuhlani. Siksi päätin koota yhteen(tietenkin) 24 jouluista kysymystä. Näihin saa vastailla kuka vaan jos haluttaa.
1.Kertoisitko jonkin joulumuiston?
Pienenä koristeltiin innoissaan siskon kanssa joulukuusi. Isonveljen oli pakko käydä aina muuttamassa koristelu tyylikkäämmäksi :D.
2.Millaisia jouluperinteitä sinulla on?
Aamulla herätään aikaisin ja katsotaan siskon kanssa Joulupukin kuumalinja ja lumiukko. Kuumanlinjan aikana aletaan valmistella hiljalleen jouluateriaa. Sen valmistuttua koko perhe kerääntyy sitä syömään.- Yleensä muistellaan menneitä jouluja. Illalla pukki( 13-vuotiaasta asti minä :)  ) käy.
3.Tärkein joulukirja?
Jouluaattona en itseasiassa yleensä lue. Ennen joulua luen erinäisiä joulusatuja. mutta mikään ei ole pakollinen. Mauri Kunnasta olen lukenut tänä vuonna aika paljon. Ehkä Saiturin joulu on paras joulukirja koskaan.
4.Tärkein jouluelokuva?
The joulukalenteri ja Lumiukko. The joulukalenteri on ihana ja hauska, vaikka pelkäsinkin sitä pienenä. Lumiukko taas on pakko katsoa joka joulu. silloin tietää, että on aatto.  Meillä on siskon kanssa varmaan 30:n jouluelokuvan varasto, jota fiilistellään ennen joulua.
                                            5. Teetkö suursiivouksen ennen joulua?
Kyllä, mutta tänä vuonna tuskin osallistun siihen niin paljon, koska joulukuu on niin kiireinen.
6.Mikä saa aikaan joulufiiliksen?
Koristelu ja muutenkin joulunvalmistelu. 
7.Rakkaimmat joululaulut?
Tonttujen jouluyö. Siinä on sitä tunnelmaa. Tietenkin Walking in the air.  Oikeastaan koko Jouluksi kotiin-konsertin kattaus on mainio rumpalipoikaa lukuun ottamatta.
 8.Kotimaiset vai ulkomaalaiset joululaulut?
Kotimaiset. Pidän enemmän melankolisista joululauluista. Tottakai Walking in the air on mahtava, mutta yleensä ulkomaalaiset joululaulut tuntuvat olevan popihtavia. Toki nekin on kivoja, mutta enemmän pidän kotimaisista.
9. Suosikki joulukoristeesi?
Joulutaulut.  Varsinkin Jenny Nyströmin taiteilemat jouluiset kuvitukset.  Juuri mistään nuita ei valitettavasti enää löydä, mutta ainakin täältä ollaan viime vuosina uusia tauluja tilattu.
10.Millaista koristelua suosit?
 Hyvin yltäkylläistä. Jouluna seinät ovat kirjaimellisesti täynnä kortteja, joulutauluja ja tonttuja. Ikkunoissa roikkuu paksut köynnökset ja valoja on paljon. Yleensä koristelu jää tupaa. Muu talo on vähemmän koristeltu.  En ymmärrä logiikkaa, että joulukuusessa pitäisi olla vain yhden värisiä köynnöksiä. Meillä on varmaan kuutta eri väristä ketjua ja iloisesti sopivat yhteen.
11.Paras joululahjasi?
Saatiin siskon kanssa joskus pienenä Pirates of the Caribbeanit, kun oltiin toivottu niitä kamalasti. Muistan vieläkin sen fiiliksen, kun kolme merirosvokuvaa paljastui paketista. 
12. Tykkäätkö enemmän antaa vai saada lahjoja?
Alan suunnitella sopivia lahjoja jo kesällä. Taisin ostaa ensimmäiset lahjat jo elokuussa. Rakastan lahjojen antamista. Suoraan lahjojen saaminen on kiusallista, mutta joulupukin kautta se on mukavaa. ;) Antaminen on kuitenkin kivempaa.
13. Suosikki jouluruokasi?
En pidä kinkusta, enkä laatikoista. Sen sijaan teen jouluksi omia herkkujani, kuten nyrkin kokoisia lihapullia, lasagnea, kermaperunoita ja kalapihvejä.
14. Entä herkku?
Konvehdit ja appelsiinalotta.  Jälkimmäistä olen muokannut paljon, joten se on enempi jouluinen jäähdyke.  
15. Pidätkö glögistä?
En hirveästi, mutta Hehkusta pidän todella paljon. Oltin siskon kanssa innoissaan, kun löydettiin glögi josta tykätään. Sitten paljastui, ettei se ollutkaan glögiä vaan rypälejuomaa. Onneksi vanhempani eivät koskaan jouluna juoneet, koska joulu on lasten juhla. Siksi itsekkään ei tule mitään terästettyä glögiä nautittu. Olen vanhemmille kiitollinen siitä ja toivon, ettei kovin moni lapsi joutuisi katsomaan aattona humalaisia vanhempia.
16. Mitä teet yleensä joulupäivänä?
Ihastelen joulukoristeita ja koska yleensä saan dvd:tä lahjaksi, katson niitä. Supernatural kuuluu hyvin oleellisesti joulupäivääni, koska olen kuusi viimeisintä kautta saanut joululahjaksi. Lisäksi syön ihan liikaa konvehteja.
17. Pukeudutko hienoksi jouluna?
En. Yleensä laitan rumat, mutta sitäkin mukavammat vaatteet päälle. Saatan letittää hiukset jouluksi, mutta muuten en laittaudu. Aaton aattona saatan laittautua sitä enemmän.
18.Vietätkö sukujoulua?
Vietän kotijoulua perheen kanssa. En käy missään kylässä. Lapsena tuli käytyä mummolassa.
19. Onko sinulla joulukalenteria?
Ei. En ole suklaakalenterien perään ja kuvakalentereita en kaupassa nähnyt. Onneksi on The joulukalenteri! Tosin en malttanut odottaa, joten olen jo luukussa 12...Hyi minua :) Oikeasti olen antanut itselleni luvan kahtoa tuota joulukuun aikana niin paljon kuin haluan, koska sitä voi katsoa vain kerran vuodessa. Siitä tulee niin jouluinen fiilis.
20. Lähetätkö joulukortteja?
Ennen harrastin postikortteja, mutta merkkejen kallistuttua kohtuuttomaksi oli se pakko lopettaa. Joulumerkit on onneksi halvempia, joten aion lähetellä jonkin verran kortteja. 
21. Mitä aiot leipoa jouluksi?
Piirakoita, Suolasia paloja ja pikkuleipiä. Ja tottakai perinteisen jouluhyydykkeen aatoksi. Tänä vuonna tuskin leivon niin paljon kuin yleensä.
22. Oletko jo aloittanut joulunvalmistelut?
Hiljalleen. Olen laittanut vähän valoja ja paketoinut postiin meneviä paketteja. Eilen tein myös muutaman koristeen konvehtipapereista. Tuli ihan nättejä, vaikka itse sanonkin.  Tänään leivon karjalanpiirakoita.
23.  Käytkö ennen joulua joulutapahtumissa?
Kauneimpia joululauluja olen käynyt monena vuonna kuuntelemassa. Tänäkin vuonna olisi tarkoitus mennä. Viime vuonna tapahtuma olisi ollut aaton aattona, jolloin en jaksanut enää lähteä. Onneksi tänä vuonna tapahtuma vaikuttaisi olevan sopivampana ajankohtana.
24. Mitä toivot lahjaksi tänä vuonna?
Geishan suklaata ja Supernaturalin kymmenennen kauden.

Wanhanajan kultaiset joululaulut-toim.Virpi Kari

Wanhanajan kultaiset joululaulut sisältää 18 vanhaa joululaulua. On mielenkiintoista huomata, miten toiset kappaleet ovat kestäneet aikaa ja toisista en ole ikinä kuullutkaan. Kirja on kuvitettu teemalle uskollisesti kiiltokuvamaisilla kuvilla. Ainoa miinus koskee taittoa. Välillä on hieman hankalaa tajuta, mistä kappale jatkuu. Laulun toinen säkeistö saattaa olla edellisellä sivulla, eikä  kronologisesti niinkuin laulukirjoissa yleensä.
 Kappaleet:
Joulukirkkoon
Joulupolkka
Joulupuu on rakennettu
No,onkos tullut kesä
Petteri punakuono
Pikkuoravien joululaulu
Jollei jouluna ole lunta
Talvihalla
Kulkuset
Nipsun ja Hipsun joulupuuro
Juokse,porosein
Joulupukki matkaan jo käy
Talven ihmemaa
Joululaulu pikku Tuulalle
Tonttujen jouluyö
Helkkää pienet tiu´ut
Kun joulupukki suukon sai
Kirje Korvatunturille

 Mukana on cd, jolta löytyy kaikki kappaleet. Se onkin hyvä, koska osa kappaleista on ihan outoja.  Levyllä laulaa mm,Laila Kinnunen, Tapio Rautavaara ja Regni Malmstéin. Lisäksi kappaleita lauluvat myös lapset. Ihanaa, että kaikki kappaleet on levytetty 1950-1960-luvuilla. Levyä kuunnellessa tulee sellainen menneiden vuosien tunnelma. Yleisesti ottaen en ole kuitenkaan lapsien laulamien joululaulujen suurin fani.

Kirja on kiva kokoelma, mutta ei mikään erityinen. Teemaa oli onneksi noudatetu läpi kirjan.
3/5

lauantai 5. joulukuuta 2015

Mauri Kunnas-Joulupukki ja Noitarumpu

Veli-Pekka Lehtonen väitti taannoin Helsingin sanomien kolumnissaan, ettei Mauri Kunnas osaa kirjoittaa. Kieli on kuulema tönkköä. Omaan makuuni Lehtosen kolumneista voisi sanoa samaa, mutta Kunnaksen kirjoista en huonoa kieltä löydä.  Joulupukki ja Noitarumpu on edelleen 20 vuoden jälkeenkin mainio joulusatu.

 Tarina alkaa, kun Joulupukki ja hänen pienet apulaisensa Noora ja Ville löytävät tämän piiroksen kirjesäkin pohjalta.  He päättävät aikansa pähkäiltyä lähteä kiertämään Korvatunturin työpajoja. Jos vaikka joku mestaritonttu tajuaisi piiroksen merkityksen. Kaikilta mestaritontuilta löytyykin oma ehdotus , mutta mikään niistä ei tunnu oikealta. Samalla Joulupukille alkaa tapahtua kummallisia onnettomuuksia, jotka sairastuttavat hänet. Kuka vainoaa Joulupukkia ja miten joulun käy karvalakin sairastaessa? Ja kenties tärkeimpänä, mitä Vekaran piirros tarkoittaa.
 Kuvat ovat aivan mahtavia. Niitä tulee tarkasteltua pitkää ja etsittyä piirroksista kaikkea jännää.. Kuvitus on hyvin yksityiskohtaista.Melkein jokaisesta saisi mahtavan joulukortin ja osasta kirjan kuvista onkin sellainen tehty.  Tarina on ihanan jouluinen ja saa ainakin minun oloni tunnelmalliseksi. Kunnaksen sadun pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva, joka kunnioittaa hyvin paljon kirjaa.
 Satu on mukaansa tempaiseva ja jouni mielenkiintoinen. Vaikka olenkin lukenut tämän jo useasti, on kirja aina yhtä hyvä.  Vekaran sadatukset on hauskoja ja tarina sopii aikuisempaankin makuun,
4/5

Älyttömät joululahjat

 Minut haastoi Todella vaiheessa.
Älyttömät joululahjat -haasteessa pitää kertoa kolme sellaista joululahjaa, jotka olisi ihana saada, mutta joita ei kaiken järjen nimissä todennäköisesti tule saamaan. Sitten pitää haastaa kolme bloggaajaa kertomaan omat toiveensa.
Olen aika huono toivomaan edes realistisia joululahjoja,mutta jos pukilta voisi toivoa ihan mitä vaan...
Haluaisin päivän ajan olla mies.  Olisi kiva ajatella päivän ajan kuin mies. Mutta vain päivän.
Loputtoman sukkavaraston. Hukkaan sukkia valtavasti. Varsinkin villasukkia varastossa pitäisi olla, koska omat tekemäni villasukat ovat "hieman" persoonallisen näköisiä.Sama homma on ponnareissa.Ne katoavat jonnekkin mystisesti.
Matkan Muumilaaksoon. Mitä muuta muumifani voisi toivoa?

Jos mennään vakavammaksi, niin tottakai haluaisin viettää vielä yhden joulun äidin kanssa.

Haastan mukaan:
Katriinan
Ullan
Hemulin

Mitä te toivotte joululahjaksi?

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Jenny Nyström ja Lotta Gahrion-Tonttulassa

 Tonttula sisältää Lotta Gahrion tekemiä jouluisia runoja, jotka on yhdistetty Jenny Nyströmin taideteoksiin. Kirja sisältää yhteensä 15:sta Nyströmin tonttua.
Minulle Jenny Nyström on lapsuudesta asti tuttu kuvittaja.Meillä on aina jouluisin koristeena joulutauluja, joissa on hänen maalaamiaan tonttuja, Ne ovat aivan ihania ja tuovat heti jouluisen olon. Nyströmi on mestari luomaan kuvillaan tunnelmaa.Siksi päätinkin lainata tämän kirjan.
 Kirjaan kootut piirrokset ovat taitavasti tehtyjä ja hyvin jouluisia. Runot käyvät hyvin yksiin niiden kanssa. Ainoa vain,ettei runot itse ole kauhean hyviä. On ne ihan hauskoja, mutta eivät yllä kuvituksen tasolle. Toki runot on suunnattu lapsille ja uskon niiden toimivan pienille lapille.

"Tontun lyhty jo valaisee yössä,
Tonttu on kuumeinen, uupunut työstä.
Mäki on pitkä ja raskas ja jäinen,
mäellä Ville kiharapäinen."
(Katkelma runosta Toisenlaiset tontut)

Ylivoimaisesti mielenkiintoisinta kirjassa oli sen takakannen tieto-osuus. Siinä oli kerrottu Jenny Nyströmin elämästä pääpiirteittäin.  Ensimmäisen tonttunsa Nyström piirsi noin 17-vuotiaana satuun Pikku-Villen seikkailu jouluaattona. Jenny työskenteli aikana, jolloin työssäkäyvät naiset olivat harvinaisia. Varsinkin naistaiteilijat. Koska hänen miehensä oli sairas, vastasi Nyström perheen elättämisestä.

"Pikkuinen tonttu
tornissa yksin
maailma hengittää hiljaa ihan
öinen rauha
joulun rauha
aamu sarastaa ylitse pihan"
( Katkelma runosta Jouluaamuna)
3/5

tiistai 1. joulukuuta 2015

Kirjasto riemua

Meidän kaupunginkirjasto avattiin vihdoin tänään. Se ehtikin olla yli 1,5 vuotta kiinni remontin takia. Toki väliaikainen kirjasto oli, mutta sekin sulki ovensa pari kuukautta sitten. Vaikka ennen kiinni menoa tulikin lainailtua paljon, odotin kovasti kirjaston jälleen avautuvan. Kirjastossa käynnistä on tullut joka viikkoinen tapa, jota ei ole pystynyt toteuttamaan.Kerkesin jo kiintyä väliaikaiseen kirjastoon, joten olin hieman skeptinen takaisin muuton suhteen. Remontoitu kirjasto oli muuttunut paljon valoisammaksi. Uuteen ilmeeseen menee varmaan hieman tottuessa. Lisäksi uutuutena oli tullut palautusautomaatti. Näytin varmaan hieman huvittavalta, koska ensimmäinen kerta uusien kojeiden kanssa on aina hankala.  Nippu kirjojakin tuli lainattua ja keskityin pelkästään joulukirjoihin. Ensimmäinen reissu ei ollut kauhean pitkä(koska piti keritä äkkiä kotiin katsomaan legendaarista The joulukalenteria), mutta oli todella mukava käydä pitkästä aikaa kirjastossa.


maanantai 30. marraskuuta 2015

Marraskuun luetut

Marraskuu oli aika vähä lukuinen. Aloitin kuukauden alussa topin, joten aikaa lukemiselle on ollut vähemmän. Olen viihtynyt töissä hyvin, mutta se on sen verran raskasta, että kotona olen vain möllöttänyt sohvalla ja katsonut tv:tä tai tietokonetta. Kuukauden alussa osallistuin 30 päivän lukuhaasteeseen, mutta se meni pieleen jo kolmantena päivänä.Olen innoissani Joulun lähestyessä. Hirveästi en ole vielä mitään keskitalven juhlaa varten tehnyt, mutta tällä viikolla olisi tarkoitus alkaa ainakin leipoa piirakoita.

Luetut:
Fiona Kelly-Haudattuja salaisuuksia
Ei parasta Mysteeri Clubia, mutta  ihan hyvä kuitenkin.Tästä on tulossa postaus.
J.K.Rowling-Siuntio Silosäkeen tarinoita
Mukava pieni satukirja. Hyvä lisä Harry Potter-faneille.
Leen Krohn-Tainaron
Vähän meni yli hilseen, mutta hyvä.
Peter Franzén-Samoilla silmillä
Yllättävän leppoisa kirja. Pidin, mutta en vaikuttunut.
Leena Krohn-Valeikkuna
Kuukauden mahtavin kirja. Tykkäsin todella paljon tästä ajatuksia herättävästä kirjasta.

Kaikki kirjat olivat hyviä, joten lukukokemukset olivat onnistuneita. Ensi kuussa aion blogata huomattavasti enemmän.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Leena Krohn-Valeikkuna

"Ajattelin kuvaston aavelapsia ja tunsin ylpeyttä.Se oli kummallista, sillä minähän olin aikoinani päättänyt olla koskaan tulematta isäksi. Nyt olin kuitenkin isä, en ainoastaan Aavan vaan heidän kaikkien isänsä, vaikkakin vain teoreettinen. Ajatus miellytti minua siitä huolimatta, että näitä lapsia ei ollut olemassa-tytärtäni lukuunottamatta- eikä koskaan tulisi olemaan. Rakastin heitä kaikkia enkä tiennyt, en ollut varma, pitikö minun pahoitella noiden syntymättömien vuoksi vai olla onnellinen heidän puolestaan."

Valeikkuna on tyypillistä Krohniä. Yhden tarinan sisällä on monia pienempiä tarinoita. Lisäksi tarinassa on yliluonnollisia piirteitä ja tulevaisuuden maailmankuvaa, joka ei toivottavasti koskaan toteudu.
Eräs mies on eristäytynyt asumukseensa. Punkkariin, jossa on kellunta-allas. Siellä hän hoitaa kehoaan ja ottaa vastaan asiakkaita, jotka haluavat neuvoja. Tämä mies kutsuu itsekkin itseään valefilosofiksi. Hän on toki nuoruudessaan opiskellut ainetta, mutta mikään suuri filosofi hän ei ole. Itseasiassa hän kertoo unohtaneensa melkein kaiken oppimastaan. Potilaat ovat mitä erikoisempia, Hänen vastaanotollaan käy nainen, joka kertoo näkevänsä aaveita. Toinen potilas on mies, jonka keho muuttuu vähitellen tammeksi. Filosofilla on punkkerinsa katossa valeikkuna, jonka on maalannut taiteilija Mimi Marton.  Valeikkuna näyttää aivan aidolta ja väärentää todellisuutta.  Se symbolisoi läpi kirjan jatkuvaa teemaa aitoudesta. Milloin keinotekoinen asia muuttuu aidoksi?

"Aloitin opintoni suurin toivein ja tiedonhaluni tuntui alkuun kyltymättömältä, mutta uneliaisuus voitti uteliaisuuteni. Minua on nuoresta saakka vaivannut narkolepsia lähenevä ominaisuus, oire tai sairaus, ja se saa minut tärkeilläkin hetkillä- ja osin nimenomaan kiihtyessäni-vaipumaan äkillisesti uneen Tästä ominaisuudesta on ollut haittaa myös hebkilökohtaiselle elämälleni, ei ainoastaan opinnoilleni. "
 
 Päähenkilö tosiaan nukkuu paljon. Ei taida mennä yhtään vastaanottoa, ettei hän nukahtaisi kesken potilaan kertomuksen. Osa asiakkaita tottakai loukkaantuu, mutta osa ei tunnu sitä edes huomaavan. Tämä jatkuva uneliaisuus ärsytti minua. Ehkä osaksi siksi, että olin juuri itse herännyt ja oli ärsyttävä lukea nukkujasta ja toisaalta sen takia, että torkahtelu oli niin säännöllistä. Minua alkoi hävettää päähenkilön takia, kun tämä nukahti kesken potilaiden kertomusten. Tämä itse ei tuntunut nukkumistaan häpeävän.
Pidin kirjasta. Sen tarina oli absurti, mutta ehkä juuri siksi niin vastustamaton. Tottakai jo päähenkilön ammatin takia kirjassa oli paljon filosofisia pohdintoja, Teksti ei ollut helppoa, muttei niin vaikeasti avautuvaa kuin joissakin kirjailijan teoksesta. Vaikka loppu menikin hieman minun ymmärrykseni yli.
Filosofilla on tytär, jonka nimi on Aava. Tämä on osallistunut projektiin, joka kerää osallistujistaan kaiken tiedon. Tarkoitus on kehittää synteettisiä mukaihmisiä, jotka valtaavat maailman ihmisten kuoltua sukupuutton. Katastrofit ovat nimittäin lisääntyneet, eikä ihmisten lisääntymiskyky ole entisellään. Filosofi itse oli tullut isäksi puoliväkisin, sillä hänen vaimonsa ei ollut kertonut aikeistaan saada lapsia.
 
" Aava, kuolematon tyttäreni uskoo, että on vain ajan kysymys, milloin eron tekeminen tämän Muualla.maailman ja Mukamukamaan välillä on mahdotonta. Kaikki aistivaikutelmat voidaan ennen pitkää jäljentää Mukamukamaahan ja sen jälkeen ei-muka - ole mahdollista erottaa, kumpi maailmoista on todellisempi."
 
Valeikkunassa käsitellään paljon ihmisen tietoisuutta ja henkeä. Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Luvussa Haudattu siipi mietitään eläimen ja ihmisen eroja. Niitä on toki paljon, mutta tekevätkö ne ihmisestä luonnonkuninkaan. Jokaisella lajilla on omat erikoiskykynsä.  Ihmisen sielu ja henki on myös iso kysymys.  Sijaitseeko ihmisen tietoisuus aivoissa ja onko ihmisellä edes itseellistä sielua? Miten tuma vaikuttaa ihmisen elämään. Koodaako se vain elämää vai mikä sen merkitys on?
Kaupungissa mellestää rikollisliiga, joka tappaa sattumanvaraisesti ihmisiä. Metamaatti on heidän johtajansa, joka yrittää saada päähenkilön mukaan toimintaa. Niinkuin muutkin tarinat, jää tämäkin kesken. Silti se tuntui hyvin ajankohtaiselta.
Tästä kirjasta ei varmasti saa kaikkea irti yhdellä lukukerralla, mutta se todella laittaa aivot töihin. Luulen pohtivani kirjaa vielä pitkään. Vaikuttava teos.  Mutta miksi Krohn ei tunnu ikinä keksivän päähenkilöilleen nimeä?
4/5
Kirjan ovat lukeneet ainakin ItseläSatu ja Mustetta paperilla.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Kirjallinen retki pohjoismaihin




Osallistuin Annamin vetämään haasteeseen, jossa oli tarkoitus tutustua pohjoismaiden kirjallisuuteen. Luin haasteen puitteessa lähinnä dekkareita, mikä harmittaa hieman näin jälkeenpäin. Tänä vuonna dekkarit ovat toimineet vain loistavasti ja se näkyy myös tässä listassa. Löysin haasteen myötä yhden todella hyvän dekkaristin ja myös pari sellaista, joiden kirjoihin aion tutustua paremmin

Ruotsi:
Henning Mankell:Kadonneiden miesten metsä
Liza Marklund-Uutispommi
Näistä kahdesta pidin Marklundista huomattavasti enemmän. Hänen dekkareitaan tulen lukemaan varmasti lisää. Tällä hetkellä olen lukemassa Lars Keplerin dekkaria, joka vaikuttaa todella koukuttavalta. Olisin halunnut lukea jotain muutakin genreä naapuriltamme, mutta en saanut aikaiseksi.  Liza Marklundilta luin tänä vuonna myös esseekokoelman, mutta siitä ei löydy postausta, joten se ei osaltu tähän haasteeseen.

Islanti:
Vigdis Grimsdottir-Valosta valoon
Tästä kirjasta olin aika pettynyt. Tarkoitukseni oli lukea jotain muutakin. Luin kuitenkin sen verran huonoja arvosteluja muista maan kirjailijoista, ettei se lopulta innostanut. Kerro ihmeessä, jos tiedät jonkun hyvän kirjan turskien maasta. Haluaisin kovasti tutustua siihen enemmänkin.

Tanska:
Peter Hoég-Lumen taju
Sain sisällytettyä haasteeseen yhden klassikonkin. Ei minun mieleiseni kuitenkaan. Olen lukenut kirjailijaa aiemminkin. En silloinkaan ihastunut, joten ehkä jätän hänen kirjallisuuteensa tutustumisen tähän.

Norja:
Jo Nesbo-Kukkulan kuningas
Jo Nesbo-Aave
Jo Nesbo-Poliisi
Jo Nesbo Verta lumella

Norjasta luin monta kirjaa, mutta kaikki samalta kirjailijalta. Hullaannuin suunnattomasti Nesbon tapaan kirjoittaa. Olen onnellinen, että osallistuin haasteeseen, koska muuten olisin tuskin koskaan tarttunut näihin dekkareihin. Verta lumella oli huono, mutta muut olivat loistavia!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Peter Franzén- Samoilla silmillä

"Minulle tulee nytkin paha olo, kun ajattelen eilistä ja sitä kuinka olen loukannut äitiä. Se on kauheinta, minkä tiedän. Äiti yrittää niin kovasti tehdä kaikkensa meidn hyväksemme. Kaikki tuntuu nyt niin monimutkaiselta."

En ruvennut lukemaan kirjaa kauhean innolla. Minua epäilytti osaako Franzen todella kirjoittaa. En ole lukenut Tumman veden päällä-kirjaa, joten  mietin saanko teoksesta mitään irti. Lisäksi en kauheasti lämpene osaksi omakohtaisesta kerronnasta. Paljon kielteisiä ennakkoasenteita siis, mutta miten lukemisen kanssa lopulta kävi.
Pete on teini-ikäinen poika, joka harrastaa salaa nyrkkeilyä. Äiti on lähtenyt opiskelemaan sairaanhoitoa ja isäpuoli yrittää oppia olemaan hyvä ihminen. Sivussa Suvi siskokin alkaa kokeilla vapautta, mutta jää aika toisarvoiseksi hahmoksi. Mummo ja pappa avustavat taloudenhoidassa, koska nuoriso asustaa kahdestaa. Jännä, että heidän uskalletaan antaa asua ilman samassa talossa asuvaa aikuista. Isovanhempien kanssa Pete kohtaa monta lämpimää hetkeä. Kuten mopohurjastelun jälkeinen yhteinen pelihetki.
Kirja keskittyy kuvaamaan hajonneen perheen elämää viikon ajan. Sinä aikana tapahtuu kaikenlaista, mutta ei mitään hirveän dramaattista.  Ainakin Pertin ja Äidin elämät saavat uuden suunnan. Peten äiti tapaa keikkailevan muusikon, joka tuntuu täydelliseltä mieheltä. Uskaltaako hän kuitenkaan enää rakastua väkivaltaisen suhteen jälkeen? Pertti yrittää tappaa itsensä, mutta pelastavan enkelin myötä miea alkaa miettiä, miten voisi muuttaa itseään paremmaksi ihmiseksi.
Henkilöistä suosikkini oli Tupu, joka on Peten ensirakkaus(jos Samantha Foxia ei oteta lukuun). Hänessä on särmää, mutta koviksen alta paljastuu ihan hyvä tyttö.  Petessä minua häiritsi jokin. Ehkä mietin kokoajan, että onko Peter oikeasti jollain tavalla samanlainen kuin hahmonsa ja mitkä kohtauksista ovat enemmän totuudenmukaisia kuin toiset. Ensimmäinen osa Tumman veden päällä oli ainakin fiktiollinen elämäntarina, mutta en tiedä tästä.
 Edellisen osan lukemisesta olisi ollut hyötyä. Jotkut kohtaukset jäivät hieman omituisen tuntuiseksi, kun ei tiennyt aiempia tapahtumia. Varsinkin Perttiin oli vaikea suhtautua. En tiennyt kuinka kusipäisiä asioita hän teki perheelleen. Tässä kirjassa pidin hänestä kuitenkin, mutta toisaalta en ymmärrä miten hän olevinaan parantui niinkin helposti.  Tiedän tosielämässä ihmisiä, jotka ovat pystyneet muuttamaan omaa käytöstään, mutta alkoholia tekosyynään käyttävä vaimonhakkaaja ei tunnu todenmukaiselta muuttujalta.

"Perttiä puistatti,tehtävä oli suoritettu. Yksi ihmiskunnan paskasakista saatuomion teostaan... Kaikki ne teot, joihin hän itse oli syyllistynyt, olisivat voineet johtaa siihen, että hän olisi ollut Malmbergin paikalla. Pikastuksissaan ja alkoholin vaikutuksen alaisena tehty harkitsematon surmatyö,tappo. Murha."
 
Pidin kirjasta. Ennakkoluuloistani huolimatta se oli hyvin kirjoitettu ja tekstiä oli mukava lukea. Minua häiritsi, että Peten ja hänen äitinsä pään sisään päästään, mutta Pertin toimintaa kuvataan ulkoapäin. Miksi häntä ei tuoda yhtä lähelle?
Pidin kirjan tapahtumista muuten, mutta Peten nyrkkeilyharrastus oli tylsää luettavaa.  En ole kiinnostunut kyseisestä lajista. Peten putkareissuun johtanut illanvietto oli sen sijaan paljon eläväisempää luettavaa.  Tapahtumat kietoutuivat lopussa tietysti yhteen. Tuohan se yhtenäisyyttä, mutta välillä toivoisin, että langat jätettäisiin solmimatta lukijan puolesta. Kirjan tunnelma oli kuitenkin ihana ja leppoinen.
Jos ensimmäinen osa tulee hollille, tartun siihen varmasti mielenkiinnolla. Etsimällä etsimään sitä en kuitenkaan lähde.
3,5/5

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Leena Krohn-Tainaron

"Hyvästi nyt taas, pääni on raskas ja minä luulen, että nousee ukkonen. Mietin syitä, miksi et castaa, ja niitä on monta. Oletko kuollut? Oletko muuttanut? Kaupunki, jossa asuit, on ehkä kadonnut maan päältä."

Krohnin Tainaron on hyvin erilainen kirja. Ensiksikin se koostuu pelkästään kirjeistä. Aluksi ajattelin, että kirjoittaja kirjoittaa niitä vain huvikseen. Ettei kukaan saa niitä lopulta.  Mutta kaipa saaja on todella olemassa ja asuu kertojan entisessä kotimaassa. Ainakin hän kertoo niissä tarkasti mitä on kokenut uudessa asuinsijassaan. Vähän epäilen, että kukaan jaksaisi kirjoittaa niin monta kirjettä ilman vastausta. Ainakaan itse en jaksaisi.Minusta tuntuu jo nyt, että pitäisi lukea kirja uudelleen. Siitä jäi paljon pureskelematta. Krohnin teokset eivät yleensäkkään ole kauhean helppoa luettavaa.
Tainaron on mystinen kaupunki. Taianomainen ja  hyvin erikoisia asukkaita täynnä. Kertoja tutustuu kaupungissa Jäärään, joka opastaa uuden ystävänsä kaupungin saloihin. Siinä onkin opiskelemista, koska asukkaat jotain hyönteisiä. Tai siltä ainakin tuntuu.  Ihmisiä he eivät ainakaan ole.
Erityisen hyvin minulle jäi mieleen kertomus hallitsijasta, jolle asukkaiden piti kertoa tarina elämästään. Ensimmäinen kertoja ei uskoa kertoa koko tarinaansa kaikille, joten lopun saa tietää vain hallitsija(ampiainen?). Tarina jää hieman vaivaamaan,. Kirjeiden kirjoittajan tarina voi olla harhaakin. se on kappaleina, eikä lukija saa kertojasta hirveästi uutta tietoa. Silti tarina oli minusta jotenkin käänteen tekevä. Suorastaan näin kohtauksen silmieni edessä. Toinen mieleen jäänyt tarina kertoo mittarista. Mies mittasi maailmaa omalla pituudellaan. Tätä vaativaa tehtävää ovat tehneet jo hänen isoisänsä. He tosin olivat eri mittaisia, joten kaikki saivat toteuttaa luontoaan. Aika absurtteja tarinoita siis.
Kirja olisi ollut hyvä lukea kerralla, mutta minulla meni sen lukemiseen toista viikkoa.  Kirjeitä on kaikkiaan kolmekymmentä ja sivuja hieman yli sata. Maailmaan pääseminen oli vaikeaa.
Ei tämä mikään järisyttävä teos ollut, mutta ei siinä juuri vikojakaan ollut.  Odotin jotain Hotel sapiensin kaltaista kokemusta, mutta sen tasolle tämä ei yltänyt.

" Mutta täällä Tainorissakin on eräitä, joihin silmä iltaisin kiintyy, koska he erittävät ohutta valoharsoa ja toisinaan , kiihtyessään , tuikkivat ja välkkyvät."
3,5/5

perjantai 13. marraskuuta 2015

Kirjaostoksia ja tunnelmia

Siitä ei ole kovin kauaa, kun esittelin edelliset ostamani kirjat.  Huomasin Adlibriksellä kirjoja neljä 15€ ja kolme pokkaria kympillä. En voinut olla tarttumatta tarjouksiin. En yleensä osto hirveästi kirjoja vuodessa, mutta nyt olen vähään aikaan innostunut tilailemaan opuksia.
Marraskuussa en ole lukenut juuri yhtään.  Työssäoppimisen jälkeen en ole jaksanut enää paneutua kirjan maailmaan. Tänä viikonloppuna haluan korjata tilanteen. On ikävä  kunnon lukemista. Marraskuun 30:n sivun lukuhaaste epäonnistui jo kolmantena päivänä. Yksinkertaisesti nukutti liikaa ja ajattelin etten nauttisi lukemastani. Mutta sitten niihin ostoksiin.


Ylimpänä löytyy Taava Koskisen toimittama Kirjoituksia neroudesta.  Nerous on aina kiinnostanut minua. Mikä tekee toisesta ihmisestä älykkäämmän kuin toisesta? Ehkä kirja avaa asiaa hieman. Alku vaikutti ainakin mielenkiintoiselta. Tässä on ilmeisesti käsitelty paljon eri taiteilijoiden neroutta ja joukosto löytyy ainakin Tove Jansson.
Lari Korilan ja Annukka Vartevan toimittama Maailman vaikein kieli koostuu esseistä. En ole tätä tarkemmin katsonut, joten jää nähtäväksi, mitä pokkari pitää sisällään.
J.K.Rowlingin Siuntio Silosäkeen tarinat luinkin jo. Ihana!
Riikka Pulkkiselta hommasin kirjat Raja ja Totta. Kummatkin olen joskus jättänyt kesken. Molemmat kuitenkin käsittelevät mielenkiintoisia kysymyksiä, joten haluan ehdottomasti lukea ne. Pulkkiselta olen lukenut kirjat Vieras ja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän.Tykkäsin jälkimmäisestä huomattavasti enemmän. Vieras oli jotenkin liian taiteellinen.
Ostin Stieg Larssonin trilogian kaksi viimeistä osaa. En ole vielä lukenut ensimmäistä osaa. Nämä on onneksi sellaisia kirjoja, että jos en itse tykkää niin joku lukee teokset varmasti.
Koska muut kirjat ovat aika tuhteja, halusin jotain kevyempää ja päädyin Nora Robertsiin ja kirjaan Ovi sydämeen. Nora Robertsin kirjoja on muutama tullut vuosien kuluessa selätettyä ja jotain ihanaa niissä on. Vaikka juoni on hyvin ennalta-arvattava, kirjan haluaa lukea loppuun. Toivottavasti tämäkin on aivoja rentouttavaa lukemista.
Sitten on vielä Jo Nesbon Torakat. Käsittääkseni tämä on Harry Hole-sarjan ensimmäinen.  Nesbo on kertonut, että Poliisi saattaa olla sarjan viimeinen osa, joten sen luettua on hyvä alkaa tutustua alkuun.

Onkos siellä päässä innostuttu ostelemaan kirjoja? Oletko lukenut jonkin näistä? Ensilumi päätti maalata maan. Minä en kauheasti talvesta välitä, mutta tällainen pieni lumisuus on ihan kiva. Kohan ei tule kovia pakkasia.  Innostuin jo virittelemään muutaman jouluvalon ja ilokseni huomasin muidenkin ikkunoista pilkistävän valoja. Alku talvesta tykkään, koska se on joulun odotusta.  Uuden vuoden jälkeen alkaa masentaa, kun ulkona on yhtä pimeyttä.

tiistai 10. marraskuuta 2015

J.K.Rowling-Siuntio Silosäkeen tarinat

 "Siuntio Silosäkeen tarinat on kokoelma satuja nuorille velhoille ja noidille. Sadut ovat ollet suosittua iltalukemista jo vuosisatojen ajan, joten Pomppiva pata ja Oivan onnen alkulähde ovat monelle Tylypahkalaiselle yhtä tuttuja kuin Tuhkimo ja Prinsessa Ruusunen jästeille(ei-taikoville)."

Pikkuruinen kirja on aivan ihana käsissä. Sitä ei malta pitää käsissä avaamatta.
Siuntio Silosäkeen tarinat on tuttu satukirja kaikille Harry Potter ja Kuoleman varjelukset lukijoille. Siinähän Dumbledoren Hermionille antama kirja on suuressa osassa, mutta Potterissa kerrotaan vain Kolmen veljeksen tarina. Tässä satukirjassa on viisi tarinaa.
Velho ja pomppiva pata kertoo itsekeskeisestä pojasta, jolle hyväntahtoinen isä on jättänyt perinnöksi taikapadan.  Isä autteli sen avulla kyläläisiä, mutta poikaa muiden ongelmat eivät kiinnosta. Pata alkaa pitää itsestään melua aina kun poika kieltäytyy auttamasta avuntarvitsijaa.
Oivan onnen alkulähde kertoo porukasta, joka lähtee etsimään lähdettä, jonka kerrotaan
Tietäjän karvainen sydän oli suosikkini ja samalla kirjan rankin satu.Tietäjä kaivaa sydämensä irti ettei tuntisi tuskaa.
Tanili Kanilin käkättävä kanto ketoo kaupungista, jossa noituus on kiellettyä. Silti kuningas haluaa itse epätoivoisesti oppia taikomaan.
Tarina kolmesta veljeksestä kertoo veljeksistä,  jotka välttävät kuoleman. Siksi tämä päättääkin huiputtaa veljeksiä.

Jokaisen tarinan jälkeen velhokoulun rehtori kertoo omat mietteensä ja avaa satuja enemmän. Nämä luvut olivat mielestäni turhia. Tanili Kanilin käkättävä kanto on ainoa tarina, johon selitykset tuovat lisää sisältöä.
 J.K.Rowling on itse kuvittanut kirjan.  Kuvat sopivat hyvin kirjaan ja tekevät siitä satumaisemman.  Niitä olisi tosin voinut olla enemmän.
Pidin kirjasta paljon, mutta tarinoita olisi suonut olla enemmänkin. Ja Dumbledoren selitykset olisi voinut jättää pois.

Toisaalla:
Musteella ja hopealla
 Sanna-mari
Maailman ääreen
4/5

tiistai 3. marraskuuta 2015

Lisää vastauksia kysymyksiin

     Sain  Liedster awaed-tunnustuksen Katinkalta ja Hannan kirjokannesta. Molemmille paljon kiitoksia! Teillä on ihanat blogit.Koska olen jo laatinut omat kysymykset aiemmassa postauksessa, vastaan vain kysymyksiin. Ihana vastailla näihin kysymyksiin ja rentoutua, kun on koko päivän hosunut töissä.


    Hannan kysymykset:
    Kuka on innostanut sinut lukemisharrastuksen pariin? 
    Äiti kannusti pienenä lukemaan. Sanoi minulle ja siskolle, että lukekaa nyt niin paljon kuin jaksatte, koska aikuisena töiden ja lapsien keskellä ei kerkeä lukea välttämättä niin paljon kuin haluaa. Kotona on muutenkin aina suhtauduttu myönteisesti lukemiseen.
    Onko sinulla aina oltava jokin kirja kesken, vai onko vaiheita, jolloin et ehdi lukea?
    Minulla on aina kirjoja kesken. Tällä hetkellä ehkä liikaakin. Teos jota luen eniten ei ole kauhean mielenkiintoinen, joten on hyvä olla rentouttavampaa luettavaa kaverina. Ja pitäisi oikeasti saada se Rikos ja rangaistus liikkeelle. Lukujumeja tulee joka vuosi, mutta onneksi ne yleensä menee ohi parissa kuukaudessa.

    Mitä muuta harrastat kuin lukemista?
    Olen huono harrastamaan mitään.  Lukemisen lisäksi tulee iltaisin käytettyä koiraa lenkillä ja katsottua sarjoja.  Viime vuonna aloin opiskella venäjää, mutta se oli pakko lopettaa kulkuyhteyksien ja aikataulujen vaikeuden takia.
    Luetko vieraskielisiä kirjoja?
    Harvoin. Joskus luen jotain englanniksi, mutta en ole tainnut vuoteen lukea vieraalla kielellä kokonaista kirjaa. 
    Keneen lastenkirjailijaan haluaisit kaikkien suomalaislasten tutustuvan?
    Astrig Lingrenin ja Tove Janssonin kirjoihin. Ylipäätään toivon, että lapset lukevat edes jotain. En pidä kirjailijoiden jaosta lasten- tai nuortenkirjailijaan ja ns. oikeaan kirjailijaan. Sama asia, kun on olemassa koomikot ja naiskoomikot. Mutta nyt meni yli aiheen!
    Mikä kirja oli sinulle tärkeä teini-ikäisenä?
    Otto Grundström Tähtiotsa on minule kaikkien aikojen tärkein runokirja. Teininä jaksoin niitä vielä lukea. Yritin itsekkin runoilla, mutta nykyisin nolottaa lukea sitä nuoruuden angstia. Mystery club-sarja on kokonaisuudessaan älyttömän rakas. Nämä tytöt ovat vaikuttaneet minuun paljon.
    Millainen kirjanmerkki sinulla on käytössä juuri nyt jonkin kirjan välissä?
    Tällä hetkellä ei mikään. Kadotan ne niin äkkiä, etten jaksa kokoajan ostaa uusia. Olen tosin ajatellut ostaa yhden tosi siistin lukumerkin, kohan tarvitsee tilata jotain muutakin samalla. Yleensä repäisen vanhasta lehdestä jonkun merkin. Toimii ihan yhtä hyvin , vaikkei olekkaan niin nätti.
    Mikä kirja on ollut myönteisellä tavalla yllättävä?
     Jo Nesbon Harry Holet. Tartui kirjaan Kukkulan kuningas hampaat irvessä Kirjallisia retkiä pohjoismaissa- haasteen takia, mutta tykästyin niin paljon,että olen lukenut niitä jo useamman.
    Jos saisit tavata suosikkikirjailijasi, mitä kysyisit häneltä?
    Anna-Leena Härkönen on yksi esikuvistani. Kyselisin varmaan, miten hän saa ideat kirjoihinsa.  Kuka on hänen suosikkikirjailijansa tai vaikuttajansa? Onko joku hänen kirjojensa henkilöistä sellainen, josta hän ei yhtään pidä?  Miten hän on ollut niin rohkea, että on uskaltanut kirjoittaa Heikosti positiivisen ja Loppuunkäsitellyn? Miten Metsolien kuvaukset sujuivat hevosen kanssa, koska olen ymmärtänyt, että hän on hevospelkoinen? Mikä on hänen suosikkinsa Popedan kappaleista? Millainen olo tulee, kun kirja on valmis? Eihän noita tullutkaan montaa...
    Veikkauksesi tämän vuoden Finlandia-voittajaksi?
     Toivoisin Leena Krohnin voittavan Finlandian Erehdyksellä. Anu Holopaisen Ihon alaiset oli myös hyvä. En kuitenkaan usko näiden naisten voittavan palkintoa, vaan voitto menee Pauliina Vanhatalolle ja Pitkälle valoitusajalle. Yleensä Finlandia-voittajat ovat ihan ok, mutteivat minulle kauhean tärkeitä kirjoja, Ja Rimmisen valinnan jälkeen olen kyseenalaistanut koko kilpailun, jossa yksi ihminen valitsee sen kirjailijan, joka sinä vuonna elättää itsensä.

    Luetko kirjoja sillä perusteella, että ne ovat saaneet jonkin palkinnon?

    Patrick Modianaa luin vain Nobelin takia, mutten yleensä välitä palkinnoista. Syyksi voisi laittaa edellisen vastauksen.
      Katinkan kysymykset:

      Mikä oli lapsena lempikirjasi? 
      Täytyy toistaa itseään ja sanoa Mystery Clubin kirjoittaja Fiona Kelly, jonka takana on huhuttu olevan useampi kirjailija,
       
      Missä lukemassasi kirjassa on mielestäsi kaunein kansi?
       En muista yksittäistä kirjaa. Yleensä tykkään yksinkertaisesta, mutta ei liian yksinkertaisesta. Muumeissa on tietenkin ihanat kannet.
       

      Mikä on tällä hetkellä eniten odottamasi uutuuskirja?
       Yleensä huomaan uuden kirjan vasta kirjaston uutuus kirjojen hyllystä. Viiltäjä Jackin tutkimista kertova kirja kuulostaa mielenkiintoiselta.

      Minkä perusteella valitset luettaviksesi päätyvät kirjat?
      Valitsen kirjat kannen ja arvostelujen perusteella. Lehtiarvosteluja en juurikaan lue, vaan kyylään muiden kirjabloggaajien postauksia.  
       
      Oletko aina pitänyt lukemisesta?
      Yläasteella en lukenut niin paljon, koska kaikki pitivät minua lukutoukkana ja se nolotti. Kyllä. Mikä urpo olenkaan ollut? Suurempia urpoja oli ne muut. Ysillä aloin taas lukea paljon. Alkuvuonna  en lukenut neljään kuukauteen melkein mitään. Johtui kiireestä ja äidin kuolemasta. 
       
      Minkä kirjan maailmaan tahtoisit päästä käymään?
      Tietenkin Harry Potterin. Kuka kirjan lukenut ei haluaisi sinne? Myös Muumilaaksoon olisi kiva mennä.
       
      Jos saisit valita yhden henkilön jostakin kirjasta ja pääsisit juttelemaan hänen kanssaan vaikkaa kahvikupposen äärelle, kenet valitsisit? 
       Don Tillmanin ,vaikka hän varmaan järkyttyisi joutuessaan puhumaan tuntemattomalle. Antaisin hänen suosiolla valita juomat ja ruuat.

      Kirja, joka jäi mietityttämään pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen?
      Liza Marklundin esseitä sisältävä kirja. Ihan karmeita juttuja naisen ja lasten oikeuksista tai paremminkin niiden puutteesta. Myös Mageen Sopimus jäi vaivaamaan mieltä.
       
      Lainaatko kirjasi kirjastosta vai hankitko mieluummin omaksi?
       Suurimman osan lainaan kirjastosta, mutta kirjoja tarttuu mukaan tarjouksista. Kaupunkimme kirjasto on mukava paikka, jossa on ystävälliset kirjastotädit. Pienen kaupungin kirjastoksi sieltä löytyy hyvä valikoima.

      Luettiinko sinulle lapsena iltasatuja?
       Satuja luettiin, mutta päivällä
       

      Mikä on suosikkigenresi vai oletko kirjojen suhteen kaikkiruokainen?
      Luen monenlaista. Tänä vuonna olen lukenut paljon dekkareita ja viime vuonna luin paljon tietokirjoja.

      Minua itseäni on mietityttänyt viimeaikoina,että miksi perhoset kuolee niin nuorina. Kun sanotaan, että perhoset elää päivän. Onko niiden kehossa jonkinlainen aikapommi, joka tietää milloin 24 tuntia on kulunut ja tappaa ne. Voin myöntää, etten ole hyvä biologiassa. Ja ilmeisesti jotkut perhoset elää pitempäänkin, mikä lisää sekavuutta.