torstai 11. kesäkuuta 2015

Agatha Christie- Eikä Yksikään pelastunut

Henkilökohtaisesti pidän enemmän nimestä Kymmenen pientä neekeripoikaa. Tämä palautettu versio paljastaa liikaa. Lisäksi tarina tapahtuu Neekerisaarella, joten pidän muutettua nimeä hieman naurettavana,jos tarkoituksena on välttää rasistisia ilmauksia.
Olen lukenut kirjan ensimmäisen kerran 12-13-vuotiaana ja päätin tarttua siihen nyt dekkariviikon kunniaksi. Mikä onkan parempi kirja tällä viikolla, kuin dekkareiden ehdottoman kuningattaren mestariteos? Pelkäsin aluksi uusintakierroksen latistavan kirjan hohtoa, mutta se olikin parempi kuin muistin.


Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.
Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.



Kymmenen ihmistä saapuu kolkolle saarelle kutsuttuna. Oikein kukaan ei tunnu tuntevan salaperäistä saaren omistajaa, joka ei ilmaannu paikalle ottamaan vieraitaan vastaan. Pian alkaa tapahtua kummia. Ruokailun jälkeisen keskustelun katkaisee ääni, joka kertoo mihin kukin vieraista on syyllistynyt. Kaikilla on salaisuus, johon liittyy toisen ihmisen kuolema. Ketään ei ole tuomittu. 

Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,
nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.
Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,
vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.
Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,
niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.


Ilta päättyy kuolemaan,jota luullaan ensin itsemurhaksi. Kun vainajia kertyy enemmän alkaa olla varsin selvää, että joku vainoaa heitä.Saari tarkistetaan huolellisesti. Siellä ei ole ketään. Tekijä on siis joku vieraista. Pakeneminen saarelta ei onnistu, joten on yritettävä selvittää kuka tekijä on. Kaikilla tuntuu olevan oma näkemysasiasta, mutta ketään ei voida sulkea pois syytettyjen listalta.  

On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,
syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.
Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä,
kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.


Suljetunpaikan mysteerit eivät yleensä toimi, mutta tämä on toista maata. Juoni on koukuttava. Aloin lukea tätä illalla, enkä malttanut laskea sitä hyppysistäni. Oli pakko lukea loppuun, vaikka siinä menikin koko yö.  Henkilökavalkadi on huikea. On laiska tuomari, alkoholisoitunut nuorimies ja lipevä poliisi. Tarinat syytösten takaa ovat suurinta herkkua. Mitä niin pahaa henkilöt ovatkaan tehneet, että joku näkee oikeudekseen jakaa "oikeutta"?


On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vierityksin,
kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.
            Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,
            hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään



Väkisin alkaa miettiä, miten syyllisyys määritellään. Onko murhaaja jos ei auta kuolemaisillaan olevaa? Tai jos aiheuttaa sen, että toinen tekee itsemurhan? Kirjat murhat tapahtuvat järjestyksessä, jossa vähiten syylliset kuolevat ensin ja sitten kuolevan paatuneemmat rikolliset. Siis murhaajan mielestä.Tekijällä ja minulla on ainakin aika erikäsitys "pahimmasta" ja "kevyimmästä" rikoksesta.On myös jännä seurata alkavatko henkilöt katua tekojaan. Kirja on mainio osoitus siitä, ettei omankäden oikeus kannata.

Hieno kirjailija, hieno juoni ja hieno dekkari.
5/5

Oletko sinä lukenut Agatha Christietä?
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!