perjantai 12. kesäkuuta 2015

Leena Krohn-Erehdys

Täytyy häpeäkseni myöntää, etten ennen ollut kiinnittänyt kirjailijaan huomiota. Tästä kirjasta kuitenkin vaikutuin.
Teksti oli kansainvälistä.Ei uskoisi kirjailijan olevan suomalainen.
 Kirja on ohut ja näennäisen nopealukuinen,mutta se jää lukijan mietteisiin pyörimään pitkäksi ajaksi.

  Kirjailija E menee pikkukaupungin kirjastoon lukemaan novellejaan tai katkelmia kirjoistaan kuuntelemaan tulleille ihmisille. Kuuntelijoiden reaktiot ovat töykeitä ja ilkeitä.  Kirjailija yrittää kuitenkin parhaansa mukaan säilyttää malttinsa ja selviytyä työstä.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa tuohon kirjastoon,eikä kirjassa tapahdu juuri muuta kuin tapahtumat auditoriossa. Voisi siis luulla, että kirja olisi pysähtynyt ja tylsä, mutta niin ei kuitenkaan ole.
Kun auditorissa olijat alkavat ilkeillä kirjailijalle niin tekee mieli mennä puolustamaan. Kuinka ihmiset ovatkaan ilkeitä tuntemattomalle ihmiselle, vaikka tämä avaa sielunkuviaan heille. Alkaa pakostakin miettiä, onko Krohn joskus itse kokenut vastaavaa kohtelua. En ole käynyt koskaan kuuntelemassa vastaavanlaisia tilaisuuksia, mutten usko ihmisten käyttäytyvän yhtä törpösti todellisuudessa. Toivottavasti.
Kirjailijan lukemat novellit maalaavat kuvia erilaisista tilanteista, mutta niistä syntyy kuitenkin mosaiikin omaisen palapeli. Etenkin novellit vaativat kärsivällisyyttä lukijalta, koska ne sisältävät kirjan suurimpia oivalluksen hetkiä.
 Oli kuitenkin yksi asia, joka häiritsi suunnattomasti. Päähenkilö nimittäin pysyi erittäin etäisenä. Häneen viitattiin vain E:nä. Kun luen kirjaa haluan tietää päähenkilön nimen! Kirjailijan sukupuolikin paljastetaan vasta hyvänmatkaa yli puolenvälin, joten olin kerennyt luoda päässäni kuvan hyvin erilaisesta kirjailijasta.Se ärsytti, koska oli vaikea rakentaa tuo kuva enää uudelleen. Kirjailijalla on ollut selkeä tarkoitus häivytttää päähenkilö sumuiseksi hahmoksi. Periaatteessa näin pystyy käymään kenelle tahansa. Oliko kirjailijan ura häivyttänyt kirjailijan persoonaa? Hän ei olisi halunnut esiintyä julkisesti. Ainoastaan kirjottaa kirjoja ja antaa niiden puhua puolestaan.


Yleisö oli hieman havahtunut, ja joku hihitti taas kuuluvasti salin perällä. Se oli sama vanhempi nainen, joka oli E:n lukiessa tuijottanut häntä niin lakkaamatta, kuin vaanien.

Julkaisuvuosi 2015 ja kustantaja Teos

Pidin teoksesta paljon. Se antoi ajattelemisen aihetta. Kirjan rakenne oli mielenkiintoinen. Se oli samalla kertaa romaani ja novellikokoelma. Kirjasta tuntuvat pitävän muutkin bloggaajat. Omppu ja Sara tykästyivät teokseen myös.
4/5

2 kommenttia:

  1. Luulen, että Krohn kirjoittaa ihan totta. Olen kuullut joitakin juttuja illoista, että vierailija jää ihan oman onnen nojaan vieraallakin paikkakunnalla, jossa ei edes kauppaa lähellä. Järjestäjä ei edes muonita pitkämatkalaista. Mielenkiinto loppuu, kun on hommattu pakollinen kirjailijavieras tai luennoitsija. Voi olla hyvin ankeakin kokemus. Vieras jää paikallisten arjen keskelle ilman mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika karmaisevaa, ettei vieraasta pidetä huolta. Ei varmasti kiinnosta hirveästi osallistua nuihin tapahtumiin tuollaisen kohtelun takia. Vaikka varmasti tilaisuudet ovat kivoja sosiaalliselle kirjailijalle, kun pääsee vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!