torstai 18. kesäkuuta 2015

Mika Waltari-Sinuhe egyptiläinen

Alimman asteen pappistutkinnon suorittajat oli jaettu ryhmiin sen mukaan, mitä tutkintoja he myöhemmin aikoivat suorittaa. Me, Elämän talon tulevat oppilaat, muodostimme oman ryhmämme, mutta ainoatakaan läheistä ystävää en tovereitteni joukosta löytänyt.

Luin ensimmäisen osan viime kesänä ja nyt vihdoin sain tarinan päätökseen. Minulle on tullut pieni kammo näitä paksuja järkäleitä kohtaan, vaikka ne yleensä ovatkin palkitsevia lukukokemuksia. Sinuhe oli mahtava. Kirjan koko hienous ei varmasti avautunut vielä ekalla lukukerralla. Kieli oli yllättävän sujuvaa, eikä juoni junnannut. Kirja on kirjoitettu 1945, joten kieli on pakostakin hieman vanhahtavaa.Kirja oli jaettu 15 pienempään kirjaan loogisesti.

Kirja on myydyin suomalainen kirja ulkomailla. Historiallisessa mielessä kirjaa oli mielenkiintoista lukea, koska sen sanotaan olevan varsin realistinen kuvaus. Tosin Sinuhen harjoittamaa kallonporausta ei kuulema harjoitettu vielä faarao Ekhnatonin aikaan. Tunnelmaan pääsi hyvin mukaan.

Sinuhe on orpo poika, joka löytyy Niililtä. Hänen vanhempiaan ei saada koskaan selville, vaikka yksi hurja teoria siitä esitetään. Sinuhe kouluttautuu taitojensa avulla taitavaksi lääkäriksi, joka pelastaa monien ihmisten hengen. Hän pääseekin faaraon lääkäriksi ja pääsee arvostettuun asemaan.

 Sinuhen elämään vaikuttaa suuresti kolme naista. Yläluokan rakastajatar Nefernefernefer, tanssija Minea ja Krokotiilinpyrstön kaunis työläinen. Nefernefernefer mielletään usein todella pahaksi. Ei hän minustakaan enkeli ole, mutta oikeasti miehet saavat syyttää itseään , jos antavat viekkaan naisen viedä omaisuutensa hekuman toivossa. Sinuhe menettää Neferneferneferille kaiken omaisuutensa vanhempien hautapaikkoja myöten. Tämän takia epätoivoiset vanhemmat tekevät itsemurhan ja Sinuhe kokee(syystäkin) omantunnontuskia.Nefernefernefer on naispuolinen Auervaara, jolle Sinuhe yrittää myöhemmin kostaa julmasti, mutta epäonnistuu pyrkimyksessään. Minea oli minusta aika tylsä tyttö, jonka kanssa Sinuhe rikkoi ruukun. Varsinaista avioliittoa ei kuitenkaan kerennyt syntyä, koska Minea koki karmaisevan kohtalon pian tämän jälkeen. Meritistä pidin kaikkein eniten. Hänessä oli asennetta, eikä hän roikkunut kiinni miehessä. Merit muistuttaa kaikkein eniten nykyajan naista itsenäisen asenteensa takia.ja kirjassa surullisimmaksi minut tekee Meritin kohtalo.

Myös miehet vaikuttavat ratkaisevasti Sinuhen elämään ja välillä tuntuu, että kirja kertoo enemmän Horemhebistä. Niin paljon tämän köyhistä oloista lähtöisin olevan sotapäällikkön seikkailut limittyvät Sinuheen. Ekhnaton on faarao, jonka lääkäriksi Sinuhe rupeaa ja tulee hänen ystäväkseen. Ekhnaton tarkoittaa hyvää, mutta edistäessään rauhaa ajavaa uskoa tulee tapattaneeksi valtavasti ihmisiä. Hän kärsii sairaudesta, joka ei ainakaan helpota hänen vastuullista tehtävää maan johtajana.
Kaptah on suosikkini miehistä. Hän kokee todellisen tuhkimotarinan noustessaan ryysyistä rikkauksiin. Kaptah on Sinuhen orja, ja älykäs mies. Hän tienaa valtavan omaisuuden hieman vilpillisenä kauppiaana. Kaptah on Sinuhen todellinen ystävä, joka ei hylkää tätä missään vaiheessa.

Sinuhe potee kokoajan yksinäisyyttä, vaikka hänellä on asiat periaatteessa aika hyvin. Hänellä on monta ystävää, vaikka jotkut ihmiset eivät saa koskaan yhtään.. Hän ilahduttaa ihmisiä parantamalla heitä karmeista sairauksista. Hän kokee seikkailuja ja tapaa reissuillaa uusia ihmisiä. Sinuhe myös kokee kaksi rakkautta. Eikö se ole aika hyvin?
Sinuhen yksinäisyys tuntuukin kumpuavan hänestä itsestään. Hän ei tunnu koskaan pääsevän yli siitä, että hänet hylättiin lapsena. Jatkuvasti hän miettii kuka todella on. Sinuhe kertoo itse tarinansa, joten hänellä on mahdollisuus päästä miettiä elämäänsä ja antaa itselleen "synninpäästön". Vaikka Sinuhe tekeekin muutamia todella arveluttavia tekoja on hän pohjimmiltaan hyvä mies.

 Uskonnolliset kiistat ovat yleisiä ja jatkuvat oikeastaan kokoajan.  Vuoroin Ammon ja vuoroin Aton on vallallaan.  Uskonnollisten selkkausten seurauksena Sinuhe kokee monta raskasta menetystä. Orjien ja herrojen välit kärjistyvät. Kaikki eivät voi hyväksyä syntymässä määräytyvää asemaansa yhteiskunnassa.

Teemoja kirjassa on paljon. Jokainen voi poimia kirjasta ne asiat, jotka itselle kolahtaa. Luulen, että kymmenen vuoden kuluttua minuun iskisi toiset kohdat. Nyt tärkeiksi teemoiksi nousivat petollisuus ja ihmisarvo.  Ylhäiset juonivat toisiaan vastaan ja puolisot pettävät toisiaan.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Jokke ja Salla.
Osallistun kirjalla I SPY- haasteeseen.


4/5


2 kommenttia:

  1. Valitsin Sinuhen kirjakseni kesän klassikkohaasteeseen, sillä en ole sitä vielä lukenut. Onneksi on heinäkuussa lomaa. Bloggauksestasi päätellen monen sortin mielenkiintoa on luvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja tosiaan kannattaa lukea. Se on hyvin mielenkiintoinen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!