tiistai 16. kesäkuuta 2015

Peter Høeg: Lumen taju

Täytyy sanoa, ettei nyt vaan uponnut.  Minulla oli suuria ennakko-odotuksia, koska onhan tämä kirja aika legendaarinen.  En kuitenkaan päässyt harmikseni juoneen sisään ollenkaan vaan jouduin taistelemaan kirjan läpi(hyvä unilääke!) Olen lukenut kirjailijalta aiemmin Norsunhoitajien lapset, joka ei myöskään uponnut allekirjoittaneelle. Kirjailijan kirjat eivät tunnu olevan minua varten.
   Smilla asuu Lobotomiaksi nimetyssä kerrostalossa, jonka katolta putoaa pieni poika. Smilla osaa lukea lunta ja tajuaa, etta Esaja on pudotettu katolta tahallaan. Tästä käynnistyy hidastempoinen seikkailu, josta Smilla ei selviä ilman naarmuja. 
    Pidin siitä, että juoni kasvoi isoksi eli kukaan ei voi arvata miksi poika kuoli heti kättelyssä. Toisaalta pidin juonta kuitenkin hieman epäuskottavana.Lisäksi tuntui, että vähintää pari sataa sivua puhuttiin pelkästään lumesta tai jäästä. Onhan lumi toki kaunista, mutta riittää se vähempikin.. Smillan persoonan omaava nainen suuressa seikkailussa ei ole myöskään uskottava. Lisäksi jäänmurtajan tapaukset olivat aika käsittämättömiä. Ne vaan sinkoutuvat mukaan varoittamatta,
 Juoni tuntui usein junnaavaan paikallaan ja kirja oli täynnä henkilöitä joilla ei lopulta ollut mitään merkitystä tarinan kannalta.
     Vaikka pidänkin vahvoista naiskuvauksista niin Smilla ärsytti. Hän oli niin koppava ja tunteeton. Eikä luota kehenkään. Olisin kaivannut häneen edes vähän lisää lämpöä. Kaikki muut hahmot jäivät taka-alalle, koska hän  on niin hallitseva persoona.
  En halua täysin lytytä kirjaa. Tämä selvästi on hyvä kirja toisenlaiselle lukijalle. Minulle se ei kuitenkaan sovi.

    Tästä kohdasta pidin, vaikka tuntuu ettei se liittynyt kirjaan mitenkään. Ehkä juuri siksi.

Me kaikki elämme sokeassa uskossa päättäjiin.Tieteeseen. Koska maailma on liian suuri ja tietoa on liian runsaasti meidän käsityskyvyllemme. Me hyväksymme totuudeksi, että maapallo on pyöreä, että atomit pysyvät ehjinä kuin  pisarat, että avaruus kutistuu ja että on välttämätöntä ryhtyä säätelemään perintötekijöitä. Emme siksi,että tietäisimme sen kaiken todeksi, vaan koska uskomme niitä jotka ovat sanoneet meille niin. Me olemme tieteen käännynnäisiä. Ja toisin kuin muissa uskonnoissa, välimatka joka erottaa meidät papeistamme on jo ylittämätön.

Luulen, että lukukokemus olisi ollut parempi jos olisin lukenut kirjan talvella. Jäätä ja lunta korostettiin kokoajan ja teemaan pääseminen on vaikeaa kesällä. Aloitin lukemaan tätä dekkariviikolla, mutta en saanut sitä valmiiksi aikarajan puitteissa.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Marile ja Sonja.

2/5


   Osallistun kirjalla I Spy-haasteeseen ja retki pohjoismaissa- haasteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!