tiistai 9. kesäkuuta 2015

Phillip Teir- Donner-ryhmä ja muita novelleja

"En kuitenkaan lähettänyt tätä saarnatakseni. Kirjoitin, koska arvelin, että minun olisi paras antaa kuulua itsestäni. Mariannelle minulla ei ole mitään sanottavaa.,hän ja minä menimme eri teitä jo ennen tätä, enkä usko että hän ymmärtäisi. Hän on varmaankin jo heittänyt tavarani menemään, mutta ei se mitään. Tajuan nyt, että suhteemme oli tuhoisa,hän ei nähnyt minua ihmisenä vaan omaisuutena."

Uskalsin tarttua tähän novellikokoelmaan, koska olin aiemmin lukenut kirjailijan Talvisota-romaanin.
Kirjassa on 12 hyvin erityyppistä novelli,joita yhdistää muutos.
 Nimi novellissa toimittaja on irtisanoitunut ja aloittelee uutta elämä. Hän palaa opiskelemaan ja tapaa oudon miehen, jonka elämänsisältö on Jörn Donnerin taide. Lopulta päähenkilö päätyy kuulusteluun Donnerin työhuoneelle murtautumisesta, vaikka onkin syytön. Novelli oli erikoinen ja hauska. Itse olen Donnerin kanssa niin erimieltä oikeastaan kaikesta, että tämmöinen palvontakerho tuntuu hyvin absurdilta.
Suosikkini novelleista oli Mehän sovittiin, että Espooseen ei muuteta, jonka kertoja tuntuu vähintään erikoiselta hepulta. Ja oudoista ihmisistähän on kiva lukea? Novellissa oli myös jännä rakenne. Alku ja tekijän käytös saa odottamaan hyvin erilaista loppua.
Pidin novellikokoelmasta. Se kertoi tavallisista ja arkipäiväisistä hetkistä. Niissä kaikissa on kuitenkin jotain hieman epätavallista tai liioiteltua, mutta ei liikaa. Ei niin, että uskottavuus menisi.
Teksti oli sujuvaa ja sitä oli hauska lukea.


"-Oletko koskaan ajatellut, että on paljon ihmisiä, jotka elävät täysin ilman Jörn Donneria?
- Minä en kyllä tajua, mitä järkeä semmoisessa on, Henrik sanoi ja kuulosti siltä että oli aivan tosissaan."

4/5

Pidätkö sinä novellikokoelmista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!