sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Terry Pratchett-Eric

Olisin halunnut pitää kirjasta enemmän. Nyt se oli okei, muttei säväyttänyt. Onneksi tarina parani loppua kohden. Alussa olin valmis nakkaamaan kirjan keskeytyneiden kirjojen pinoon. Ei se huono ollut , mutta odotin enemmän aiemmin lukemieni Pratchettien perusteella.
  Tarina siis kertoo velho Rincewindistä, joka joutuu teinipoika Ericin temppujen takia tämän matkaseuraksi toteuttamaan pojan suuruuden hulluja unelmia.  Mukaan tarinaan liittyy niin kävelevä matkatavara, puhuva papukaija ja alakerran väki.   Kirjaan on ympätty muutama historiallinen tapaus Pratchettille tyypillisillä lisämausteilla.  Välillä matkalaiset ovat menneisyydessä, hullun heimon luona tai maailman alussa.
   Kirja on varsin nopealukuinen ollen noin 150-sivuinen.  Mitään kovin ihmeellistä ei matkan aikana tapahdu. Aika ja paikat muuttuvat ja tottakai päähenkilöiden ajatukset, mutta muuten tarina tuntuu junnaavan paikallaan. Eikä minua naurattanut oikeastaan missään vaiheessa.
   Tykkäsin Rincewindistä ja aion lukea Velhous verissä- kirjan, jossa hän myös esiintyy. Velholla tuntui olevan ihan järkeviäkin ajatuksia ja hän tasapainotti sekalaista hahmokavalkadia. Ericiä suorastaan inhosin.  Pojalla ei tuntunut olevan muita ajatuksia kuin naiset ja maailman valtiaaksi pyrkiminen. Kaipasin hahmoon lisää syvyyttä.
 

Pikkumies raaputti nenäänsä uudemman kerran." Esimerkiksi uudet ideat lumihiutaleiden kuvioiksi loppuvat ennen pitkää."
  "Ihanko totta?"
"Sitä moni ajattelee, että mitäs jos livauttaisi pari samanlaista joukon jatkoksi."
    "Niinkö?"
"Sitä ajattelee itsekseen: "Niitähän on biljoona triljoona skiljoonaa eikä kukaan huomaa mitään. Mutta juuri sellaisessa asiassa ammattiylpeys tulee näkyviin."

Suosittelisin harkitsemaan jotain toista kirjaa Pratchetilta.
2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!