torstai 16. heinäkuuta 2015

Kaari Utrio- Rakas Henrietta

Henrietta on kaunis kartonnontytär, jonka olisi soveliasta mennä pian naimisiin, sillä hän on jo 24-vuotias. Henriettan elämän astuukin kaksi miestä. Markiisi De Maury on hyväkäytöksinen herrasmies ja Fabian on Henriettan parhaan ystävän romuluinen veli.  Henriettan sydän ei osaa päättää kumman kanssa solmisi avioliiton. 



  Aika perinteinen romanttimen tarina siis, mutta piti otteessaan aina viimeiselle sivulle asti.  Historiallisuus oli ympätty tarinaan luontevasti ja tuntui kuin itsekkin olisi tallonut 1840-luvun polkuja. Eniten menneisyys ilmeni vaatteissa ja ihmisten arvostuksessa. 
Kirjassa seurataan myös Sophien elämää. Henriettaa nuorempi tyttö on kokematon rakkaudessa, joten ihan mutkattomasti ei miehenvalinta onnistu.Lääkäri ei ole monien mielestä tarpeeksi hyvä sulhasehdokas Sophielle, koska tekee työtä elääkseen.  Sophie on Henriettan paras ystävä ja esiintyy kirjassa paljon. Hän on jopa välillä kertoja, joten ihan merkityksettömästä hahmosta ei ole kyse.
   Henrietta on tänäpäivänä ajateltuna aika aivoton tytön hupakko ja hyvin ristiriitainen persona. Tyttö kaveeraa mamsellin kanssa, mutta toisaalta hänen arvostuksensa muita ihmisiä kohtaan mittaa näiden titteli ja omaisuus. Henrietta on yksi niistä, joiden on vaikea hyväksyä Sophien rakkaus lääkäriin, vaikka tämä onkin hyvä mies.  Välillä Henrietta heittää oman arvonsa nurkkaan ja yrittää auttaa vanhaa mummoa lehmän kanssa hameen helmat lannassa.  
  Fabianista pidin eniten, vaikka aluksi en sietänyt kreiviä yhtään. Suosikki Henriettan sulhoksi vaihteli tarinan edetessä. Fadian on hyvä sydäminen ja maailmaa nähnyt mies, kun De Maury jäi etäiseksi. De Maury Toki oli komea ja hyväkäytöksinen, mutta auttamatta tylsä persoona. 


"Katajannokan hökkelikujilla ei lunta luotu. Hevoset punnersivat eteenpäin syvässä lumessa, tönöt näyttivät hautautuneet lumeen, jostakin ikkunasta loisti heikko tuikku. Täällä asui pieneläjiä, merimiehiä ja merimiesten leskiä, kippareita jotka harjoittivat salakuljetusta, sekalaisia työmiehiä, puutteeseen nääntyviä vanhuksia, irtolaisia, kaupungin vähäpätöisiä suojeluväkeä. Kesäisin Katajanokalla raivosivat tulipalot, talvisin vanhukset hautautuivat mökkeihinsä, rintatautiset lapset riutivat pois kenenkään välittämättä, köyhyys ja kurjuus ei ollut vieras vaan vakituinen asukas."

Mainio kirja lajissaan. Huomenna täytyy käydä lainaamassa lisää Utriota.

4/5

1 kommentti:

  1. Oi, mulla on kans tämä kirja pysyväishyllyssäni. Tykkäsin kyllä tarinasta, vaikken pahemmin muistakaan lukemaani, sillä lukuhetkestä on jo useampi vuosi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!