sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Vigdís Grímsdóttir: Valosta valoon

Hänen nimekseen tulee Rósa, kuten rakkauden kukka, itse rakkaus, veri ja kaikki mahtavimmat taiat. Rósa muisti, että aina puhuessaan hänen nimestään Lenni lausui sanat, jotka kuulostivat niin keikisteleviltä, että hänen vatsaansa kutitti joka kerta, kun hänen isänsä sanoi ne:
- Sinäkin löydät tien valosta valoon.

Tämän kirjan loppuratkaisu sai kasvoille :mitä ihmettä just tapahtui- ilmeen.  Joten ainakin kirja yllätti, vaikkei kovin mukavalla tavalla.

  Rosan äiti kuoli synnytykseen, joten tyttö asuu yhdessä isänsä kanssa.  Rosan isä Lenni on kuitenkin lapsuudestaan asti rakastanut Rosa Cordovasta, jonka kuvan hän oli nuoruudessaan löytänyt. Lenni päättääkin lähteä etsimään naista, kun Rosa on kymmenen.  Rosa jää asumaan ystäväperheen luo. Tarina kertoo Rosan nuoruudesta ilman isää ja äitiä ja kasvusta tytöstä naiseksi.

   Siis oikeasti. Kuka isä jättää pienen tyttärensä etsiäkseen naista, jota ei ole edes nähnyt? Minun aivoni janasivat kokoajan tätä ajatusta vastaan. Missä oli kirjan isän rakkaus? Usein kyllä kerrottin tytän ja isän rakastavan toisiaan kovasti, mutta teot kertoivat muuta. Toki asiat selkiytyvät lopussa, mutta en silti voi hyväksyä näin moraalitonta toimintaa edes kirjassa.  Ja kuka palvoo kuvaa niin paljon, että rakastuu siinä esiintyvään henkilöön? Kirjassa oli niin paljon minun moraalin yli meneviä tapahtumia, että alkoi tuntua siltä, että olisi katsomassa Kauniita ja Rohkeita.
  
  Kieli oli mukaansa tempaavaa ja kaunista. Jotkut tapahtumat vaativat tosin koruttoman kerrontatyylin, kuten Rosan neitsyyden menetys. Islantilaisuutta oisi mielestäni voitu korostaa. Maa on mielestäni kiehtova, mutta tämä kirja jätti luonnon täysin rauhaan.

Olen viimeaikoina lukenut paljon tällaisia kirjoja.  Periaatteessa hyviä, mutta eivät iske minuun. Jokohan seuraava kirja toimisi paremmin?

Kirja täydentää Retki pohjoismaissa-haastetta.
3/5

4 kommenttia:

  1. Aion yrittää tämän lukemista tuohon samaa haasteeseen. En oikein löydä mieluista luettavaa tästä maasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittavan vähän on tunnettuja islantilaisia kirjailijoita. Itse mietin, että kenet valitsisin Norjasta. Haaste paljastaa hyvin, miten vähän pohjoismaisia kirjoja tuleekaan luettua.

      Poista
  2. Sain tämän luettua haasteeseen. Tämä onkin trilogia eli pitää lukea muutkin osat. Hieman tuo loppu yllätti, eikä niin hieman. Jotenkin tuo alku nirpoi, kun tunteet olivat niin pakahduttavat. Rakastua kuvaan. Rakastaa. Isän rakkaus.
    En edes opi näiden kirjailijoiden nimiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varma, että kirjoitan kirjailijan nimen joka kerta erilailla. Itse en osaa sanoa luenko seuraavat osat. Loppu oli todella yllättävä. Kirjan pahin heikkous oli epäuskottavuus.

      Poista

Kiitos kommentistasi!