maanantai 31. elokuuta 2015

Elokuun luetut

Jo Nesbo:Aave
Jo Nesbo: Kukkulan kuningas
Ihastui tässä kuussa totaallisesti Jo Nesboon.  Mahtavia dekkareita.
Milja Kaunisto:Piispansormus oli kuukauden pettymys.
Aki Ollikainen: Mustasatu ihan mielenkiintoinen, mutta jotain jäi puuttumaan. Erikoinen aihe oli plussaa.
Kati Tervo:Sukupuu oli hyvä kirja. Herätti paljon ajatuksia.
Wendy Lower: Hitlerin raivottaret
Aihe oli oksettava, mutta tärkeä. Tästä tulossa vielä juttua.
Karoliina Timonen:Kesäinen illuusioni jätti hieman kylmäksi. Ei huono, muttei niin erinomainenkaan.
Fjodor Dostojevki:Peluri
Hyvä kirja, vaikka aihe ei minua ehkä kiinnostanutkaan niin paljon. Ompahan nyt korkattu nämä venäläiskirjailijat.
Timo Soini:Peruspomo oli ihan luettava. Ei herättänyt hirveästi ajatuksia.Seuraavaksi voisi tutustua Sauli Niinistön kirjoihin.


Eli semmonen 9 kirjaa tuli luettua elokuussa. Jo Nesbot ja Kati Tervo olivat mahtavia kirjoja.  Piispansormus oli todella huono.

lauantai 29. elokuuta 2015

Jo Nesbo-Aave



Kukkulan kuningas sai minut lumoutumaan Jo Nesbosta, joten olihan se pakko lukea heti toinenkin. Aave on yhdeksäs osa Harry Hole-sarjasta. Kukkulan kuningas ei ollut kyseistä sarjaa, joten hahmot olivat minulle täysin uusia.
 Harry Hole on saapunut takaisin Osloon kolmen vuoden tauon jälkeen. Poliisin työt taakseen jättänyt Hole alkaa tutkia itsenäisesti Guston murhaa. Gusto oli nuori huumerikollinen, jonka tappamiseen useammallakin olisi ollut motiivi. Tekijäksi on todettu Harryn Oleg poika, jonka syyllisyyteen Harry ei usko, vaikka poika liikkuukin huumepiireissä.  Huumemaailman uutuustuote viulu on villinyt markkinat. Dubai niminen huumeparoni aiheuttaa huolta huumepiireissä, koska mies on tappava, eikä kukaan tiedä kuka hän on. Hän liikkuu kuin aave. Alamaailman välien selvittely ei ole kaunista luettavaa, mutta sitäkin kiinnostavampaa.

"Murha oli tehtävästä veitsellä, koska mies, joka hänen piti tappaa, oli poliisi. Ja poliisintappajaa etsittiin aina kiihkeämmin kuin muita, joten oli tärkeää jättää mahdollisimman vähän jälkiä. Pistoolin luodin pystyi aina liittämään paikkoihin, aseisiin, henkilöihin. Puhtaalla ja terävällä veitsellä tehty viilto oli anonyymi."

Kirjassa kulkee kaksi tarinaa rinnakkain. Toisessa Harry Hole tutkii murhaa pienimmänkin vihjeen avulla ja toisessa Gusto kertaa elämäänsä, kun se on loppumassa. Guston tarina on kursivoitu, joten eri tahtia huipennukseen matkaavat tarinat eivät sekoitu ,vaan antavat lukijalle mahdollisuuden yrittää ratkaista syyllinen.  Juoni on ovela, eikä ennalta-arvattava.
Ärhäkästä musofobiasta kärsivälle jotkut kohdata saattavat olla liikaa. Itsekkin jouduin hieman toistaiseksi silmään ummistaen lukemaan rottakohtaukset läpi. Kirja on tumma sävyttäinen, mutta siinä ei mässäillyt verellä.Aiempiin osiin viitattiin aika paljon, joten ne lukenut saa varmasti kirjasta vielä enemmän irti. Dekkari pystyi kuitenkin lukemaan hyvin ilman aiempia tietoja. Olin skeptinen jaksaisinko lukea huumetarinaa, mutta se olikin yllättävän mielenkiintoinen. Juonenkäänteistä ei ollut puutetta.Kirjassa oli aivan omanlaisensa huumori, johon tykästyin.
En ihmettele miksi Harry Hole on niin suosittu hahmo. Repaleinen mies, jolle päihteen ovat ongelma, vaikka hän onkin vieroittunut niistä. Hole on ulkonäöltään arpinen ja pelottava, mutta sisimmässään mukava mies, joka ei tahdo ulkopuolisille pahaa.  Rikollisia hän kohtelee vähän liiankin julmasti, vaikka nämä toki sen ansaitsevatkin kauheiden tekojensa takia.Silti on vaikea nähdä, ettei Hole tosielämässä joutuisi linnaan tekojensa takia. Eteenkään, kun hän ei ole enää poliisi.
  Harryn perhesuhteet ovat tapetilla. Hän miettii millainen mies ja isä on ollut. Harry on eronnut vaimostaan, mutta tutkimusten yhteydessä heidän välinsä lämpenevät. Olegin elämä on kaaosta hänen huumeriippuvuuden takia. Ennen niin mukava poika on muuttunut vieraaksi, eikä Harry voi olla ajattelematta olisiko niin käynyt, jos hän olisi ollut maisemissa.

" Hän kääntyi paljastaen kasvojensa toisen puolen. Huonomman puolen. Puolen, joka sai hänet näyttämään ei-ihan-niin-hyvältä jätkältä. Hän tunsi naisen säpsähtävän ja irrottavan otteensa, kun tämä näki Kongossa tulleen naulanjäljen, joka kulki huolimattomasti umpeen harsittuna railona suupielestä korvaan."


 En malta odottaa seuraavan(tai aiemman) osan lukemista.
4/5

Karoliina Timonen-Kesäinen illuusioni



"Olin omituisista maalaushetkistä huolimatta tai niiden takiakin varma, että välillämme oli kemiaa ja jotain vielä tapahtuisi. Ehkä minun pitäisi vain ottaa asia suoraan puheeksi. Jos hän ei avioliiton ongelmista huolimatta halunnut olla uskoton, niin ainakin tietäisin sen ja voisin joko tyytyä tilanteeseen tai yrittää kääntää hänen päänsä netistä sinnikkäämmin."

 Kirjailijan tyylistä tuli hieman mieleen Linda Olssonin rauhallinen kerronta. Pidin siitä, ettei tarinan kanssa höntyilty, mutta juoni ei alkanut puuduttaa.
Klarissa on asuttautunut idylliseen mökkiin Saimaalle saadakseen kirjoittaa rauhassa romaaniaan, mutta oikeesti hän pakenee aviokriisiään. Klarissa ja Mikael ovat pâätyneet asumuseroon, mutta eivät vielä tiedä onko ero lopullinen. Viereiselle mökille asettuu asumaan kuusikymppinen Olavi, jonka kanssa Klarissa alkaa pitää vispilänkauppaa.  Pian naapuriin tulee Olavin komea poika Cédric .Tarina alkaa hiljalleen kehittymään trillerimäiseen suuntaan. Joku tarkkailee Klarissan jokaista liikettä piilosta.Viimeiset sivut jouduin lukemaan monta kertaa uudelleen. Lupaava kirja loppui inhottavalta, enkä tajunnut päätöstä täysin. Mystiikka tuli mukaan pyytämättä. Jos loppu olisi ollut erilaineen, olisin tykännyt kirjasta paljon. Nyt jäi hieman puolivillainen olo.
Pidin Klarissasta. Hän oli sopivan rauhallinen, muttei tylsä. Eikä hän ollut yksiselitteisesti hyvä tai paha , vaan eli tunteidensa mukaan. Muut hahmot jäivät aika etäiseksi. Heistä kerrottiin vain se, mitä Klarissa heistä pohti. Klarissan elämä on muutoksessa, eikä hän tunnu tietävän mitä siltä haluaa. Kaikkein vähiten hän osaa päättää miesten välillä.

"Kävelin vanhanaikaisuutta laiturin nokkaan,istahdin ja kastoin jalkani viileään veteen. Siristelin silmiäni auringossa ja maistelin juomaani hieman irvistäen. Oli tyyntä ja rauhallista, ilma Jo lähes väreili kuumuuttaan. Sudenkorentoja lensi veden yllä, moottorivene hurisi taas jossain ja pari lokkia lensi taivaalla."


Kirjasta on kirjoittamut Kirjakaapin kummitus ja Lukutoukan kulttuuriblogi.

Ihan lupaava kirja ja kirjailija, muttei iskenyt täysin.

3/5

perjantai 28. elokuuta 2015

Kati Tervo-Sukupuu

" Aurinko paistaa aina, välillä pilvien takaa." 

Sukupuu on koskettava tarina yhden suvun naisista. Heidän elämänsä ei ole aina helppoa. Jo pelkästää sisarustrion kohtalot ovat mieleenpainuvia.Adele lähtee Suomeen mennäkseen naimisiin, mutta haaveiltu kuvitelma ei vastaa todellisuutta. Verna karkaa kotoaan muuttaakseen Amerikkaan. Laivamatkan iloilla kuitenkin on seuraukset, jotka johtavasta enkelintekijän pakeille.  Flora on liian herkkä tähän maailman ja joutuu natsien armoille.
 Tälle kirjalla täytyy antaa aikaa. Kirjan aloittaa Heidi Hukkasen lapsuudenkuvaus, joka on varsin tylsä. Heidin jälkeen ääneen pääsevat paljon mielenkiintoisemmat naiset.  Adele on kirjan merkittävin henkilö, koska hän punoo tarinat yhteen ja avioliitto Suomessa Johanneksen kanssa johtaa sukupuun värittymiseen. Vahvat ja hiemän rikkinäiset naiset ovat pääosassa, eikä miehet saa kertoa omaa kantaansa. He ovat perheilleen tärkeitä, mutta jostain syystä heitä ei kirjassa näy. Sukupuu on hyvin kirjoitettu ja monikerroksinen kirja, joka on  nopealukuinen.
Näkyvänä teemana on sota, joka runtelee ihmisijä. Kirjan toinen päämaa on Saksa, joten natsien nousua ei aluksi kuvata niin kamalana, vaan Adelekin pitää Hitlerin kuvaa seinällään koko elämänsä. Se tuo uskottavuutta. Ensimmäisen maailmansodan rangaistukset saivat ihmiset kiukkuisiksi.Toki heidän mielipiteet muuttuvat sodan syttyessä. Toivo sen loppumisesta on vahva. Eniten sodasta kärsivät ne, joilla ei ole mitään tekemistä sen alkamisen kanssa.

"Minua painoi, ettei kotona puhuttu sodasta, ei kadonneista sukulaisista. Election kuin mitään kauheuksia tai vääryyksiä ei olisi tapahtunut." 

Sukupuussa käsitellään varsin rankkoja teemoja. Miten voi selvitä jos kumppani raiskaa? Voiko parisuhde enää palata entiselleen? 1900-luvun alussa abortti oli vielä kiellettyä ja se johti äärimmäisiin tilanteisiin, jotka vaarasivat naisten hengen.
Sisarustrion äiti oli kylmä tyttäriään kohtaan. Onko sillä vaikutusta siskosten elämään? Entä onko lämmönpuute osasyy herkän Floran sairastumiseen?
Kaikki naiset tuntuvat pakenevat jotakin. Ja olevan yksinäisiä. Varsinkin Adele, joka saa kohdata ulkopuolisuuden tunteita uudessa kotimaassaan. Hänen erilaisuutensa pistää silmään pienellä paikkakunnalla. Kulttuurierojen takia on vaikea sopeutua, eikä ankara anoppi ainakaan helpota tilannetta.


"Surkeasta alusta huolimatta en kaivamnut entiseen takaisin. Kasvaminen sattuu, ajattelin heikoimpina hetkinä. Sen kuuluukin sattua."

Osallistun kirjalla I Spy-haasteen jotain joka kasvaa kohtaan.  Hyvä osallistua näihin, koska tuskimpa muuten olisin tajunnut tätäkään hienoa kirjaa.

Tykkäsin paljon tarinasta, mutta alun huonous laskee fiilistä hieman.
4/5

tiistai 25. elokuuta 2015

Fjodor Dostojevski:Peluri

"Kasinolle oli matkaa puolisen virstaa. Kuljimme kastanjakujaa pitkin puistikkoon asti, ja sen kierrettyämme päädyimme suoraan kasinorakennukselle. Kenraali oli jo rauhoittunut hieman, siellä vaikka saattueemme olikin melko erikoinen, oli se silti säädyllinen ja käyttäytyi siivosti."




Tämä on ensimmäinen lukemani Dostojevski. Pitäisi uskaltaa lukea useammin näitä klassikko venäläiskirjailijoita, mutta monet ovat niin pitkiä, että epätoivo iskee ennen ensimmäistäkään sivua. Tämä olikin hyvä tutustumiskirja, koska sisälsi noin 200 sivua.Peluri kertoo uhkapelien loukkoon joutuneista ihmisistä. Dostojevskin luulisi tuntevan aiheen hyvin, koska hänen kerrotaan itsekkin olleeni peliriippuvainen. Kirjan nimenä esintyy sekä  Peluri, että myös Pelurit, jotka vaihtelevat suomennoksen mukaan.
Aleksei Ivanovits on kenraalin lasten kotiopettaja ja auttamatta ihastunut kenraalin tytärpuoleen.
Aleksein mummon tulo kuvioihin on kirjan parasta antia. Tämä ärhäkkä jà määrätietoinen ruova on täysin epäkorrekti. Vanha rouva on miljonääri, jonka perintöä hänen sukunsa janoaa vähän liiankin ahnaasti. Kun mummo haluaa kasinolle , niin kaikki kauhistuvat hänen tuhlaavan koko suvun rahat. Aluksi mummo tyytyy katsomaan kauempaa , kun muut pelaavat ja nauraa pelipöydän tapahtumille. Sitten hän haluaa itsekkin kokeilla. Kun Aleksei asettaa mummon panokset zerolle niin rouvan silmiin syttyy pelihimo. Eikä se jätä häntä rauhaan. Tarinan monella hahmolla on pelaaminen lähtenyt käsistä, joten välillä alkaa tulla puuduttava maku, mutta se menee nopeasti ohitse.
Dostojevski osaa välittää tunnelman hyvin. Pelureiden riemun ja voitonhuuman jälkeen tuntemat menetykset ja riipivät tunteet pystyi aistimaan. Peluri vannoo itselle, että heti kun voitan rahat takaisin niin lopetan. Silti ruletin pyörähdys lumoaa ja ahneus kasvaa.
En ymmärrä miksi kirjassa oli pätkiä eri kielillä. Toki suurin osa oli suomennettu, mutta jatkuva alaviitteistä lunttaaminen häiritsee lukemista. Onneksi osasin itsekkin kääntää edes sanoja sieltä täältä niin en mennyt ihan sekaisin. Eniten puhuttiin ranskaa, mutta myös saksaksi oli vuorosanoja. Eikö nämäkin tekstit olisi voinut kääntää samalla vaivalla ihan viralliseen tekstiin?

Tykkäsin kirjasta
3/5

torstai 20. elokuuta 2015

Milja Kaunisto-Piispansormus

"Kyllä minä tiedän, kuinka te katsotte minua. Ette pidä minusta, herra. Ja Neitsyt tietää että minä en pidä teistä. Kerroin sen teille jo ensi kerran, kun tunkeuduitte Servieresin linnaan. Mutta saitte hurmattua Miraclen puolellenne . "Hän vetäytyi kauemmas." Siellä putouksella. Sinä Jaakonpäivän aamuna. Minä näin. Te koskitte häneen saastaisella tavalla. Hipelöitte häntä ja huohotitte".


Olavi asuu Servièresin linnassa yhdessä Miraclen kanssa. Miracle on älykäs nainen , joka henkensä säilyttämiseksi esittää olevansa mies.  Olavi taas on piispan ammatista haaveileva epärehellinen pappi, joka tekee mitä vaan päästäkseen itseään miellyttävään lopputulokseen. Miraclen lemmenhetkiin tulee kuitenkin särö, kun tallimestari Oudinet katoaa. Onko Olavilla näppinsä pelissä asiassa? Mikään murhamysteeri teos ei ole vaan seuraa Olavin vaihderikasta elämää.Piispansormus on Olavi Maununpoika- trilogian päätösosa.
  En haluaisin lytätä mitään kirjaa täysin, koska kirjailijat ovat nähneet teoksensa eteen paljon vaivaa.  Milja Kaunistokin on nähnyt varmasti paljon aikaa ja vaivaa tähän 468 sivuiseen teokseen. Mutta ei. Ei vain toiminut. Ensinnäkin kirjassa oli todella paljonkin erotiikkaa. Tuntuu, että on lukemassa jotain muuta kuin historiallista romaania.  Kaiken lisäksi se oli huonosti kirjoitettu ja tekstiä lukiessa tuli suuri myötähäpeä. Kaikki erotiikka kohtaukset olivat hyvin kuppaisia. Tuli mieleen jotkut vanhat leffat, joissa tytöt lukevat hieman rohkeita kirjoja porukalla. Tuli nimittäin luettua ääneen tätä siskolle ja naurettiin mahat kippurassa näille kohtauksille.
  Olavi Maununpoika on historiallinen henkilö, josta tuli Suomen piispa 1450-luvulla. Historiallisuus ei suorastaan huokunut teoksesta, mutta kyllähän tässä jotain vanhanaikaisuutta oli ihmisten käytöksessä ja tapahtumapaikoissa.  Eletään aikaa jolloin kuolemantuomiot ovat arkipäivää ja se näkyy juonessa. Ihan järjettömistä syistä uhkaa päänmeno.Toinen näkyvä elementti on toisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuminen, joka paljastuessaan tietää kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Yksi henkilö on joutunut elämään väärässä sukupuolessa koko ikänsä.Kolmas piirre sai pienen feministiyden nostamaan päätään. Nainen ei nimittäin voi olla arvokas, eikä ainakaan älykäs.. Silti kuitenkin kirjan älykkäimmän ihmisen sanotaan olevan Miracle, joka on voinut opiskella ainoastaan miehisen olemuksen takia.  Yhtenä teemana voi pitää myös Olavin seksuaalisuutta ylipäätään.  Olavilla on  homoseksuaalisia taipumuksia, joiden kanssa hän kamppailee. Homoseksuaalisuus oli tuolloin syntiä, joten olihan se sopimatonta jos pappi himoitsee toista miestä. Nykyaikaan suhtautettuna nämä teemat ovat onneksi menneet, mutta tottakai ne sopivat historialliseen teokseen. Ikävä kyllä homoseksuaalisuudesta saa joissain maissa kuolemantuomion, joten kaikkea aika ei ole korjannut.

 "Edellisestä kerrastani naisen kanssa oli kulunut liian pitkä aika. Aisani alkoi jo muuttua vanhan miehen kaluksi, sillä se ei nostanut päätään edes kuvitellessani ylhäisen naisen kalpeaa vartaloa. - - Sieluni taakka oli omiaan veltostuttamaan elimeni."


   En tiennyt tämän olevan trilogia, joten en tuntenut aiempien osien tapahtumia. Se ei kuitenkaan häirinnyt vaan kirjan pystyi lukemaan myös itseellisenä tarinana. Aiempia osia en aio vilkuilla, mutta en sulje pois kirjailijan muihin kirjoihin tutustumista, jos niitä ilmestyy.  Historialliset teokset kiehtovat,koska ne sijoittuvat tähän maailmaan, mutta se maailma on silti täysin eri. Siinä on jotain todella mielenkiintoista, miten aika muuttaa ihmistä ja ympäristöä. 1400-luvun ihmisen olisi kenties mahdotonta elää nykymaailmassa, mutta nykyihmisen paluu menneisyyteen olisi varmasti vieläkin haastavampaa.
Muissa blogeissa:
 Ulla piti kirjaa lukeminen arvoisena ja Morrekin ihastui teoksen omaleimaisuuteen. Muutenkin kirjasta tunnutaan pitävän, joten olen tässä asiassa vastarannan kiiski,
1/5

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Jo Nesbo: Kukkulan kuningas

"Kahden ajoneuvon yhteentörmäyksessä on kyse yksinkertaisesta fysiikasta. Kaikki on sattuman varassa, mutta kaikki  sattumat ovat selitettävissä yhtälöllä voima kertaa nopeus on yhtä kuin massa kertaa nopeuden muutos. Kun muuttujien tilalle sijoitetaan tapahtumahetkeä vastaavat arvot, lopputuloksena syntyy tarina, joka on yksinkertainen, armoton ja tosi."

Roger Brown on kykyjenetsijöiden mestari. Kaikki hänen etsimänsä ihmiset palkataan yrityksiin. Roger asuu vaimonsa Dianan kanssaan mahtipontisessa talossa ja yrittää saada rahat loisteliaaseen elämään keinoilla, jotka eivät kestä päivänvaloa.
Roger tapaa vaimonsa taidegalleriassa Clas Greven , joka sopisi täydellisesti Rogerin asiakkaan Pathfinder-yrityksen johtoon. Greven omistaa myös mittaamattoman arvokkaan taideteoksen, jonka avulla Rogerin ei tarvitsisi murehtia elintasonsa ylläpidosto.  Näistä lähtökohdista alkaa jännittävä ja tapahtumarikas seikkailu , jonka jälkeen kaikki eivät nää seuraavaa päivää.
  En ollut aiemmin lukenut mitään Jo Nesbolta ja odotukset eivät olleet kauhean korkealla. Kirja oli kuitenkin todella hyvä. Pidin erityisesti siitä, että kirjan tapahtuma eivät alkaneet murhasta, vaikka ruumiita tulikin. Tällä tavalla kerkesi tutustua Rogeriin kunnolla.Välillä rikoskirjoissa tapahtumat käynnistyvät niin nopeasti, että päähenkilöön ei synny minkäänlaista suhdetta. Silloin on samantekevää mitä tälle edes tapahtuu,eikä juoneen  pääse niin helposti mukaan. Varsinkin, kun Roger ei itsekkään ole pulmunen on hyvä, että tarinaa valmistellaan.
  Jo Nesbo kirjoittaa sujuvaa tekstiä. Juoni on kehitetty vivahteikkaaksi ja jännittäviä tapahtumia on paljon.  Oli vaikea pitää taukoja kirjan vetäessä puoleensa, joten juonen voi sanoa olleen toimiva.
  Kirja ei sovi heikkohermoisille, koska siinä on raakoja ja ällöttäviä kohtia, jotka liittyvän oleellisesti juoneen. Silti kirjassa ei mässäillä verellä vaan jännitystä luodaan kiivaalla tapahtuma rytmillä.Pidän juuri tällaisista dekkareista, jossa kaikki ei ole sitä miltä näyttää.  Roger joutuu pohtimaan tarkkaan kehen voi luottaa.


Osallistun kirjalla retki pohjoismaissa-haasteeseen. Kukkulan kuningas saattaa hyvinkin olla ensimmäisen norjalainen kirjani.  Minuun kirja upposi.

5/5

tiistai 18. elokuuta 2015

Aki Ollikainen- Musta satu


 Mutta se pysähtynyt maailma, jonka ohi luulin kiitäväni, olikin aika, joka virtasi eteenpäin minun seisoessani paikallani selin, katse kiinnittyneenä menneisyyteen

Pidin Mustasta sadusta, mutta se ei vanginnut huomiotani samalla tavalla kuin Nälkävuosi.  Tattarisuon tapahtuma olivat minulle entuudestaan tuttuja, joten juoneen oli helppo solahtaa, vaikka kirja oli tietenkin fiktiota.Voin kuvitella Ollikaisella olleen vaikeuksia toisen kirjan kirjoittamisessa ensimmäisen saaman huomion takia. Olihan tässä lukijanakin tiettyjä ennakko-odotuksia, joiden takia ensimmäisellä lukukerralla ei ehkä saanut kirjasta kaikkea oleellista irti. Kerrontatyyli oli pysynyt hyvin samanlaisena kuin aiemmassa teoksessa.  Kirjassa oli kaksi päähenkilöä, jotka elivät eri aikaan.
            Miehen perhe on pirstaleina ja hän alkaa pohtia sukunsa menneisyyttä, jonka keskiössä toimii Tattarisuo. Tattarisuo muistetaan Kallion noituuden harjoittamispaikkana. Tattarisuon historiaan kytkeytyy myös Heinon tarina. Heino on pikkurikollinen, jonka toimet eivät kestä päivänvaloa.
 Kirjan idea on mielenkiintoinen ja ei tule ainakaan mieleen kirjaa, joka olisi käsitettyt Tattarisuon tapahtumia. Vaikka paikka liittyikin vahvasti tarinaan niin oli se silti sivuosassa. Elämän merkitys, kaiken katoavuus ja menneisyyden vaikutus ihmisen elämään olivat päällimmäiset asiat, jotka minulle jäi teoksesta mieleen.
 Ollikaisen lauseet ovat kauniita ja viimeiseen asti hiottuja, mutta silti aidon tuntuisia. Lukukokemusta häiritsi ajan ja ihmisten vaihdokset, joista en aina tajunnut kumman tarinaa tämä oli.  Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että luin kirjan bussissa, jossa oli noin 20 muuta kanssamatkustajaa ja porukka ei ollut siitä hiljaisimmasta päästä.  Luin kirjan melkein putkeen pientä evästaukoa lukuunottamatta, joten tarina jaksoi pitää otteessaan. Vaikka kirja on melko lyhyt on siinä silti yllättävän paljon sisältöä. Palaan kirjan pariin varmasti joskus vuosien päästä ja fiilikset saattavat sitten olla vielä paremmat. Nyt voin vain sanoa kirjan olleen hyvä, mutta jotain pientä jäi puuttumaan, että tarina olisi lumonnut.

3/5

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Muutama ostettu pokkari

Tilasin nämä ennen Turun reissua, mutta eivät kerenneet lopulta mukaan. Pokkarit ovat kuitenkin käteviä kantaa mukana, joten nämä tulevat varmasti viettämään paljon aikaa koululaukussani.
Kirjat maksoivat 5 e/kpl. Tilasin samalla sisaruksilleni pari kirjaa, mutta niitä en nyt näytä.

Agatha Christie: Seitsemän kellon salaisuus
Tämä kirja saatiin myytyä minulle pelkällä kirjailijan nimellä. Vaikuttaa takakannen perusteella onneksi hyvältä ostokselta.

Vladimir Nabokov: Lolita
Klassikko, jonka olen halunnut lukea jo pitkään.  Aihe vaikuttaa hirveältä, mutta saa varmasti ajattelemaan.

Wendy Lower: Hitlerin raivottaret
Tästä olen kuullut paljon, joten päätin tutustua.  Aika karsea aiheisia kirjoja on tullut ostettua.

Dan Brown: Kadonnut symboli
Otin tämän puhtaasti bussia varten, mutta kai tätä muutenkin saattaa lukea. Da Vinci-koodia tarkemmin en ole kirjailijan tutustunut.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Sally Green- Puoliksi paha


Nathan on Puoliksi musta ja puoliksi valkoinen noita. Valkoiset noidat ovat hyviä ja mustat pahoja, joten Nathan eristetään muista noidista. Nathan pelottaa, koska ei tiedetä onko hän hyvä vai paha. Hänet siis tuomitaan jo valmiiksi. Jopa osa perheestä kammoksuu edes koskea Nathania. Isä, jota poika ei ole koskaan nähnyr on julma musta noita. Hän on tappanut satoja Noitia.
  Kirjaan mahtuu rakkautta ja väkivaltaa. Vähän liiankin tavallinen tarina.  Tuntuu, kuin tarinaan olisi lukenut aiemminkin. Järin persoonallisesta kirjasta ei siis ole kysymys.
Kirjan huomasi olevan esikoisteos. Kieli oli kankeaa ja paikoin köyhää. Onneksi tarinan kerronta oli nopeaa, eikä yhteen asiaan takerruttu liian pitkäksi aikaa.
Ei kirja surkea ollut, mutta ei todellakaan uusi Nälkäpeli tai Harry Potter. Nathan on ilkeä ja rasittava poika, mutta tuskimpa kukaan tuossa tilanteessa olisi yhtä auringonpaistetta.Silti en pystynyt asettumaan Nathanin pyolella ja tarinaan sisälle pääsy olikin vaikeaa.
Nathan vaikutti hyvin paljon samanlaiselta pojalta, kuin Harry Potter. Tosin sillä erotuksella,että Harryyn pystyi samaistumaan ja tarina vei mennessään. Maailmat olivat onneksi erilaisia, mutta valitettavan paljon yhtäläisyyksiä näistä löytyy: näkymättömyys, noituus,erilaisuus...Toivoisin seuraavan osa vievän tarinaa selkeästi eri suuntaan. Persoonallisuus toisi juoneen lisää maustetta ja ennalta-arvaamattomuutta.
En tietenkään ole kirjan kohderyhmää, mutta ehkä tämä saa jonkun nuoren lukemaan. Hyvät nuortenkirjat sàavat ihastumaan itseensä, vaikka lukija käyttäisikin rollaattoria.Tämä ei ole semmoinen kirja.


Kirjasarjasta on jo julkaistu toinenkin osa. Uskon lukevani sen jossain vaiheessa, vaikka tämä ensimmäinen osa ei juuri vakuuttanut.

3/5

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Heinäkuun kirjat

Heinäkuussa luin vähän. Oli vaikea tarttua kirjaan ja keskittyä siihen. Kesäkuussa tuli luettua niin paljon, että nyt oli mukavaa lenkkeillä ja katsella True bloodia.

Mystery club- Konnuuksia keskiyöllä
Mystery Club on minulle se nuoruuden merkittävin kirjasarja, jotenkin tulen aina rakastamaan näitä kirjoja.

Terry Pratchett- Noitia maisemissa
Pratchettin tarinassa noidat seikkailevat ja mukaan sekoittuu vanhoja tarinoita. Alusta pidin paljonkin, mutta loppu alkoi jumittaa.

Kaari Utrio- Rakas Henrietta
Pidin todella paljon. Kirja oli mukaansa tempaava, vaikka aihe olikin suhteellisen tavallinen.

Juba- Viivi ja Wagner-Sian vuodet 2000-2001
Sarjakuvia tulee nykyisin luettua harmittavan vähän.  Viivin ja Wagnerin huumori uppoaa minuun.

Agatha Christie-Viisi pientä possua
Kuukauden ehdoton suosikki. Taas Christie onnistui huiputtamaan minua.

Sally Green- Puoliksi paha
Tästä aion kirjoittajalla vielä tarkemmin .  Ei kuitenkaan kaiken hypen arvoinen.

Eli kirjoja tuli luettua yhteensä kuusi kappaletta. Tavallista kuukautta vähemmän.
Iso nivaska  kirjoja jäi kesken. Tässä muutamia : Milja Kauniston Piispan sormus, Sophie Kinsellan Hääyöaie, Anu Holopaista ja Kaari Utrion Kirstin..