tiistai 25. elokuuta 2015

Fjodor Dostojevski:Peluri

"Kasinolle oli matkaa puolisen virstaa. Kuljimme kastanjakujaa pitkin puistikkoon asti, ja sen kierrettyämme päädyimme suoraan kasinorakennukselle. Kenraali oli jo rauhoittunut hieman, siellä vaikka saattueemme olikin melko erikoinen, oli se silti säädyllinen ja käyttäytyi siivosti."




Tämä on ensimmäinen lukemani Dostojevski. Pitäisi uskaltaa lukea useammin näitä klassikko venäläiskirjailijoita, mutta monet ovat niin pitkiä, että epätoivo iskee ennen ensimmäistäkään sivua. Tämä olikin hyvä tutustumiskirja, koska sisälsi noin 200 sivua.Peluri kertoo uhkapelien loukkoon joutuneista ihmisistä. Dostojevskin luulisi tuntevan aiheen hyvin, koska hänen kerrotaan itsekkin olleeni peliriippuvainen. Kirjan nimenä esintyy sekä  Peluri, että myös Pelurit, jotka vaihtelevat suomennoksen mukaan.
Aleksei Ivanovits on kenraalin lasten kotiopettaja ja auttamatta ihastunut kenraalin tytärpuoleen.
Aleksein mummon tulo kuvioihin on kirjan parasta antia. Tämä ärhäkkä jà määrätietoinen ruova on täysin epäkorrekti. Vanha rouva on miljonääri, jonka perintöä hänen sukunsa janoaa vähän liiankin ahnaasti. Kun mummo haluaa kasinolle , niin kaikki kauhistuvat hänen tuhlaavan koko suvun rahat. Aluksi mummo tyytyy katsomaan kauempaa , kun muut pelaavat ja nauraa pelipöydän tapahtumille. Sitten hän haluaa itsekkin kokeilla. Kun Aleksei asettaa mummon panokset zerolle niin rouvan silmiin syttyy pelihimo. Eikä se jätä häntä rauhaan. Tarinan monella hahmolla on pelaaminen lähtenyt käsistä, joten välillä alkaa tulla puuduttava maku, mutta se menee nopeasti ohitse.
Dostojevski osaa välittää tunnelman hyvin. Pelureiden riemun ja voitonhuuman jälkeen tuntemat menetykset ja riipivät tunteet pystyi aistimaan. Peluri vannoo itselle, että heti kun voitan rahat takaisin niin lopetan. Silti ruletin pyörähdys lumoaa ja ahneus kasvaa.
En ymmärrä miksi kirjassa oli pätkiä eri kielillä. Toki suurin osa oli suomennettu, mutta jatkuva alaviitteistä lunttaaminen häiritsee lukemista. Onneksi osasin itsekkin kääntää edes sanoja sieltä täältä niin en mennyt ihan sekaisin. Eniten puhuttiin ranskaa, mutta myös saksaksi oli vuorosanoja. Eikö nämäkin tekstit olisi voinut kääntää samalla vaivalla ihan viralliseen tekstiin?

Tykkäsin kirjasta
3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!