lauantai 29. elokuuta 2015

Jo Nesbo-Aave



Kukkulan kuningas sai minut lumoutumaan Jo Nesbosta, joten olihan se pakko lukea heti toinenkin. Aave on yhdeksäs osa Harry Hole-sarjasta. Kukkulan kuningas ei ollut kyseistä sarjaa, joten hahmot olivat minulle täysin uusia.
 Harry Hole on saapunut takaisin Osloon kolmen vuoden tauon jälkeen. Poliisin työt taakseen jättänyt Hole alkaa tutkia itsenäisesti Guston murhaa. Gusto oli nuori huumerikollinen, jonka tappamiseen useammallakin olisi ollut motiivi. Tekijäksi on todettu Harryn Oleg poika, jonka syyllisyyteen Harry ei usko, vaikka poika liikkuukin huumepiireissä.  Huumemaailman uutuustuote viulu on villinyt markkinat. Dubai niminen huumeparoni aiheuttaa huolta huumepiireissä, koska mies on tappava, eikä kukaan tiedä kuka hän on. Hän liikkuu kuin aave. Alamaailman välien selvittely ei ole kaunista luettavaa, mutta sitäkin kiinnostavampaa.

"Murha oli tehtävästä veitsellä, koska mies, joka hänen piti tappaa, oli poliisi. Ja poliisintappajaa etsittiin aina kiihkeämmin kuin muita, joten oli tärkeää jättää mahdollisimman vähän jälkiä. Pistoolin luodin pystyi aina liittämään paikkoihin, aseisiin, henkilöihin. Puhtaalla ja terävällä veitsellä tehty viilto oli anonyymi."

Kirjassa kulkee kaksi tarinaa rinnakkain. Toisessa Harry Hole tutkii murhaa pienimmänkin vihjeen avulla ja toisessa Gusto kertaa elämäänsä, kun se on loppumassa. Guston tarina on kursivoitu, joten eri tahtia huipennukseen matkaavat tarinat eivät sekoitu ,vaan antavat lukijalle mahdollisuuden yrittää ratkaista syyllinen.  Juoni on ovela, eikä ennalta-arvattava.
Ärhäkästä musofobiasta kärsivälle jotkut kohdata saattavat olla liikaa. Itsekkin jouduin hieman toistaiseksi silmään ummistaen lukemaan rottakohtaukset läpi. Kirja on tumma sävyttäinen, mutta siinä ei mässäillyt verellä.Aiempiin osiin viitattiin aika paljon, joten ne lukenut saa varmasti kirjasta vielä enemmän irti. Dekkari pystyi kuitenkin lukemaan hyvin ilman aiempia tietoja. Olin skeptinen jaksaisinko lukea huumetarinaa, mutta se olikin yllättävän mielenkiintoinen. Juonenkäänteistä ei ollut puutetta.Kirjassa oli aivan omanlaisensa huumori, johon tykästyin.
En ihmettele miksi Harry Hole on niin suosittu hahmo. Repaleinen mies, jolle päihteen ovat ongelma, vaikka hän onkin vieroittunut niistä. Hole on ulkonäöltään arpinen ja pelottava, mutta sisimmässään mukava mies, joka ei tahdo ulkopuolisille pahaa.  Rikollisia hän kohtelee vähän liiankin julmasti, vaikka nämä toki sen ansaitsevatkin kauheiden tekojensa takia.Silti on vaikea nähdä, ettei Hole tosielämässä joutuisi linnaan tekojensa takia. Eteenkään, kun hän ei ole enää poliisi.
  Harryn perhesuhteet ovat tapetilla. Hän miettii millainen mies ja isä on ollut. Harry on eronnut vaimostaan, mutta tutkimusten yhteydessä heidän välinsä lämpenevät. Olegin elämä on kaaosta hänen huumeriippuvuuden takia. Ennen niin mukava poika on muuttunut vieraaksi, eikä Harry voi olla ajattelematta olisiko niin käynyt, jos hän olisi ollut maisemissa.

" Hän kääntyi paljastaen kasvojensa toisen puolen. Huonomman puolen. Puolen, joka sai hänet näyttämään ei-ihan-niin-hyvältä jätkältä. Hän tunsi naisen säpsähtävän ja irrottavan otteensa, kun tämä näki Kongossa tulleen naulanjäljen, joka kulki huolimattomasti umpeen harsittuna railona suupielestä korvaan."


 En malta odottaa seuraavan(tai aiemman) osan lukemista.
4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!