tiistai 15. syyskuuta 2015

Agatha Christie-Hänet täytyy tappaa

"- Voitte pidätellä heitä täällä 24 tuntia, Poirot sanoi hiljaa. -Saatte totuuden huomisiltana.
Eversti Carbury tuijotti häneen kiinteästi.
-Ei teiltä ainakaan itseluottamusta puutu, mitä? Hän sanoi.
-Tunnen omat kykyni, Poirot sanoi hiljaa."

Tänään on tullut kuluneeksi 125 vuotta Agatha Christien syntymäpäivästä. Olen mukana Agatha Christie 125 vuotta- haasteesta.

Pokkarin ulkoasu ei hivele silmään, mutta onneksi sisältö on moninkerroin parempi.  Ja tämän kirjan myötä se vihdoin tapahtui. Rakastuin Poirottiin.

Tämä 200 sivuinen dekkari on nopealukuinen ja sainkin luettua sen päivässä.  Kirja alkaa varsin verkkaisesti ja menee melkein puoliväliin, ennenkuin Poirot päsee tutkimaan murhaa. Käytännössä hän ratkaisee jutun haastatteluiden perusteella, . Haastateltavat eivät tosin ole kaikkein luotettavampia, vaan suoltavat suustaa vaihetta minkä kerkeävät.

Jerusalemiin on sattumalta saapunut alansa huippuja ja niin myös Poirotin on lomailemassa kyseisessä kaupungissa. Sattumalta viiksiniekka kuulee avoimessa ikkunasta sanat: "Ymmärrätkö nyt, että hänet täytyy tappaa."
Lääkäri Theodore Gerald tapaa hotellilla kauniin lääketiedettä opiskelevan Sarah Kingin ja keskustelu siirtyy pian viereisessä pöydässä istuvaan kummalliseen perheeseen.Boyntonit todellakin ovat hieman erikoisia. Vanha rouva tuntuu hallitsevan koko perhettä ,eikä lapset saa jutella kenellekkään ilman äidin lupaa. Rouva Boynton  kontrolloi täysin perheensä elämään. Hänestä välittyy hyvin epämiellyttävä kuva, eikä olekkaan yllätys, kun rouva Boyton löydetään kuolleena. Koska rouva Boytonilla oli heikko  terveys ,ei kuolemaan aluksi epäillä liittyvän rikosta. Mutta kohta Poirot joutuu aktivoimaan harmaat aivosolunsa.



Onko kaikkein elämään yhtä arvokasta? Onko vain hyvä, että sadistinen rouva kuolee vai tuleeko murhaajaa etsiä yhtä ahkerasti kuin muitakin tappajia? Tämä teema pyörii kirjassa aika ahkerasti, koska rouva Boyton ei ollut maailman ihanin ihminen. Poirotille elämään on kuitenkin pyhä ja hän päättäa saada syyllisen kiikkiin.

Useamman Christien luettua voin sanoa Poirotin olevan mitä mainioin hahmo. Hän ei peittele nerouttaa,  muttei ole ylimielinen öykkäri. Olisi todella vaarallista, jos Poirot olisi pahan puolella.
Rouva Boytonin lisäksi perheeseen kuuluu esikoinen Lenox ja hänen vaimonsa Nadine, jota leskirouva ei ole saanut vielä valtaansa.  Raymond ja  Carol ovat toisilleen uskolliset sisarukset. Lisäksi perheeseen kuuluu rouva Boytonin katseen alla seonnut kuopus Ginerva, joka on hänen ainoa biologinen lapsensa.  Varsin paljon kirjassa esiintyy myös Raymondiin ihastunut Sarah ja lääkäri Theodore , sekä Nadinen ystävä Jefferson Cobe.  Petran matkalla joukkoon liittyy myös rouva Westholme ja hänen seuraneitinsä Pierce. Agatha kirjoille on tyypillistä iso joukkoon ihmisiä, joiden joukosta syyllisen löytyy.

Pidin kirjasta paljon. Se oli hieman erikoinen. Tämä dekkari sopii hyvin ihmisille, jotka eivät kestä lukea väkivaltaisia dekkareita, koska mitään verellä mässäillä ei esiinny.

4/5

4 kommenttia:

  1. Tämä kirja ei muistu mieleeni, että olisin lukenut sen. Kiitos lukuvinkistä :)

    VastaaPoista
  2. En ole koskaan kuullutkaan tästä. On kyllä pelottava kansi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttamatta hirvein kansikuva minkä tiedän! Kiva, että löytyy jotain uutta :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!