lauantai 12. syyskuuta 2015

Agatha Christie- Varjossa auringon alla

"Jolly Roger Hotel'issa majaili eräs sangen huomattava henkilö (ainakin oman arviointinsa mukaan). Hercule Poirot, hohtavan valkoinen hellepuku yllään, panamahattu silmillä ja viikset uhkeasti kaartuvina, lojui mukavassa rantatuolissa ja tarkkaili uimarantaa. "

Agatha Christien Varjossa auringon alla oli todella mukavaa luettavaa. Varsinkin Seitsemän kellon salaisuuden aiheuttaman pettymyksen jälkeen oli mukavaa lukea toimivaa Christietä.
Jolly Roger's hotellissa on loman vietto rennoimmillaan, mutta Hercule Poirot aistii henkirikoksen lähestyvän. Arlena on entinen näyttelijätär, joka on häkellyttävän kaunis ja kääntää miesten päät. Naisesta kiinnostuu Patrick Redfern, joka on jo naimisissa Christinen kanssa. Tämän seurauksena kaikki hotellivieraat karsastavat Arlenaa.  Lopulta kukaan ei ole kauhean yllättynyt Arlenan löytyessä kuolleena, mutta kuka on syyllisen? Poirot alkaa kuulustella asukkaita ja juttu on lopulta mutkikkaampi kuin kukaan osasi aavistaa. Kirja on niin sanottu suljetun paikan mysteeri, jonka taitaja Christie on.
Hahmoja löytyy saarnamiehestä muotisuunnittelijaan. Pidin erityisesti Rosamundista, joka vaikutti lämpimältä ihmiseltä, mutta lopussa petyin häneen. Kuka menestynyt muotisuunnittelija luopuu urastaa miehen takia?Tai paremminkin kenellä miehellä on pokkaa vaatia jotain tuollaista. Tiedän, että aika oli toinen.  En edes pidä itseäni mitenkään feministisenä, mutta nämä vanhat kirjat sàavat välillä sappeni kiehumaan.  Muita hahmoja oli riitautunut Redfernin pariskunta,narsistinen Horace Blatt , suulas Emily Brewster,  Arlenan vakavoitunut mies Kenneth, intian matkakertomuksillaan kaikki tylsistyttävä majuri Barry ,  Gardenerin pariskunta ja Kennethin murrosikäinen tytär Linda. Poirot oli taas mahtava salapoliisi, mutta en ole vielä täysin rakastunut häneen. Mutta hullaantuminen ei ole enää kaukana. Christie on luonut mahtavan hahmon.
Juoni toimi ja eteni mutkattomasti. En meinannut raskia pitää taukoja. Syyllistä en osannut arvata, joten jännitys säilyi loppuun asti. Kuitenkaan kirja ei noussut lemppareiden joukkoon, mutta hyvä se oli eittämättä. En osaa oikein selittää mitä jäi puuttumaan. Lindan outoa käytöstä ei ainakaan selvitetty tarpeeksi. Olisin ehkä halunnut tietää enemmän Arlenan ja Lindan huonojen välien syystä.
Osallistun kirjalla Agatha Christie-haasteeseen.  Taitaa olla nyt neljäs kirja. Aluksi suunnittelin lukemani vain kolme Christietä, mutta niinhän sitä sanotaan, että ruokahalu kasvaa syödessä. Muutenkin olen uppoutunut dekkareiden pariin, joten eiköhän luettujen Christieitten määrä tästä vielä kasva. Jos haluat tietää haasteesta lisää niin lue siitä Hurjan hassulta lukijalta.  Sain tämän kirjan myötä lukutavoitteeni tälle vuodelle täytettyä eli 50 kirjaa meni rikki.  Alkuvuodesta luin niin heikosti, että asetin haasteen ehkä turhan alas.
4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!