keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Audrey Magee- Sopimus

" Sotilaspastori puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin päässä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajina olivat hänen isäns ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka takasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi."

Sopimus on hyvin kirjoitettu teos sodasta.Peter Faber ja Katharina Spinell menevät naimisiin näkemättä toisiaan. Ideana on, että Faber saa lomaa ja Katharina saa Faberista eläkkeen, jos tämä kuolee. Pari tapaa Faberin tullessa naimalomalle ja vastoin kaikkia odotuksia he rakastuvat.  Valitettavasti Peterin on kuitenkin pakko palata rintamalle Saksan hyökätessä Venäjälle. Katharina jää kotiinsa odottamaan parin lasta.
Kun nappasin tämän kirjastossa ajattelin kirjan olevan kovin romanttinen. Kirja paljastui kuitenkin aika rankaksi sodan kuvaukseksi, Läheisten kaipaus ja pula-aika ovat kotirintaman ongelmia ja miehet taistelevat Venäjän lumihangessa hengestään. Heille pienet viestit kotoa tuovat taisteluhenkeä. Olot rintamalla on kauheat. Ruokaa ei ole edes niin paljon kuin siviileillä. Varusteet ovat heikot ja riittämättömät Venäjän tuiskuissa. Ystäviä kuolee vierellä.
Pidin kirjan ideasta ja sitä oli mukava lukea, mutta tulin myös alakuloisesti. Kirja oli kuvattu Saksalaisten näkökulmasta, mikä toi paljon pureskeltuun aiheeseen jotain uutta. Pääosaan pääsivät tavalliset saksalaiset eikä Hitleriin kiinnitetty juurikaan huomiota. Saksalaisille oli ylpeydenaihe tuntea joku sisäpiirin henkilöistä, mutta aate ei tuntunut olevan ainakaan Spinelleille tärkeä. Heidän asenteensa voisi tiivistää sanontaan: " Sen lauluja laulat kenen leipää syöt".. Juutalaisia sivuttiin siellä täällä, mutta tavallisille saksalaisille heidän syrjimisensä tiesi lähinnä parempia asumuksia ja enemmän ruokaa. Spinellit eivät juurikaan mieti häädetyn juutalaisperheen kohtaloa, kun saavat heidän ylellisen talonsa käyttöönsä.
Katharinan ja Peterin rakkaustarina kulkee kokoajan mukana heidän kirjeidensä kautta, Koska Peter ei saa lomaa on naimalomalla vietetty parin viikon kuherruskuukausi ainoa konkreettinen muisto toisesta. Peterille muistot ja tulevaisuuden toiveet luovat tarmoa taistella, mutta Katharina potee ikävää. On vaikea kasvattaa lasta, jota tämän isä ei ole koskaan nähnytkään. Millaisen tulevaisuuden hän voi pojalle tarjota ja voiko opettaja taata palkastaan heille kunnollisen elämän?
Aluksi juoni kuulosti täysin absurdilta. Kuka hullu menisi toisen kanssa naimisiin näkemättä tulevaa puolisoaan? Sitten muistin tv:ssä pyörivän sarjan Ensitreffit alttarilla. Kirjan ihmisillä vain on pikkuisen paremmat syyt heittäytyä avioon. Kyse on hengissä selviytymisestä.
Peteristä muodostui minulle tärkeämpi henkilö. Katherina vaikutti jotenkin nirppanokalta ja lisäksi hänen vanhempansa olivat ihan karmeita.  Katherinen äiti syytti koko kirjan ajan tytärtään, kun tämä ei nainutkaan lihavaa lääkärin poikaa ja hänen isä tuntui ajattelevan vain omaa etuaan, eikä välittänyt perheestään. Toisaalta osa syy saattoi olla hänen vaimonsa kylmä käytös häntä kohtaan. Katharinalla on myös sodassa oleva Johannes veli.
En pitänyt kirjan lopusta yhtään ja muutenkin raakuutta tuppasi olemaan liikaa. Siksi lukukokemuksesta jäi jotain puuttumaan, vaikka irlantilaisen Audrey Mageen kirja onkin hyvä ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.Ehkä ennakko-odotukset olivat liian ruusunpunaiset, joten oli vaikea heittäytyä näin kolkkoon meininkiin.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös:
Lumiomena
Kirsin
Lukutoukan kulttuuriblogi
Leena Lumi
3/5

2 kommenttia:

  1. Minule tämä oli tiivis timantti. Olen kiinnostunut historiasta ja etenkin komannesta valtakunnasta parin muun aiheen ohella. Kirjan merkittävyys kasvoi juuri siitä kauheudesta, että tavalliset saksalaiset pitivät aivan kuin luonnollisena, että juutalaiet olivat kaiken pahan alku ja juuri ja etenkin Katharinassa se näkyi hyvin. Ja hänen hirveässä perheessään. Yksi rankimpia sotatantereen kuvauksia oli yllättäen tässä teoksessa, joten voit olla varma, että tämä kirja löytyy vuoden parhaista ihan pian. Olen iloinen, että luit tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä vaikuttava ja toisaalta onhan se hyvä, että kirja aiheuttaa niin suuria tunteita. Mutta en tykkää olla allapäin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!