perjantai 18. syyskuuta 2015

Hannu- Pekka Björkman- Valkoista valoa


" Uskon taistelun länsimaissa ratkenneen lihan eduksi ja karnevaalin siten hallitsevan ihmisiä ja koko yhteiskunnallista elämää. Passion on se kapea portti, josta ihmiset eivät jaksa kulkea, koska se näyttäytyy hedonistisessa kulttuurissamme järjettömänä. Onnen tai onnellisuuden tavoittelu erilaisin keinoin on noussut tärkeimmäksi päämääräksi. "
Innostuin kirjasta luettuani Kirjojen kamarin postauksen teoksesta.  Olin jo monta kertaa kannellut näitä Björkmanin kirjoja kirjastossa, mutta jokin sai aina luopumaan lainaus ajatuksesta.  Ehkä se oli uskonnollisuus. Lukiossa pohdin paljon uskontoja, mutta väsyin aiheeseen. En ole itse mitenkään uskonnollinen, mutta minua kiinnostaa, mikä saa ihmiset uskomaan.  Tarkoitan, että miten epämaallistunut ihminen kokee uskonnon ja miten se vaikuttaa hänen elämäänsä.  Olen aina pitänyt Björkmanin tavasta näytellä, joten oli hyvin mielenkiintoista tutustua myös hänen kirjoituksiinsa.

"Me käymme taidemuseoissa, teatterissa ja elokuvissa saadaksemme kosketuksen kauneuteen, koska koemme, että se on meille elintärkeää. Mutta se on jotain enemmän kuin pelkkää esteettistä viehtymystä, jotain suurempaa, salaperäisempää."
" Minulle yksinäisyydessä on myös jotain pelottavaa. Siinä on aina jotakin voitettavaa, jotain mikä täytyy saada väistymään. "
Kirja koostuu esseistä, joissa kussakin Björkman pohtii jotain uskonnollista teemaa omalta kannaltaan. Esseiden pituudet vaihtelevat, mutta kovin pitkiä ne eivät ole.  Ekoilija voisi suuttua siitä, miten paljon tyhjiä sivuja esseiden välissä on. Toki tällainen jaottelu tapa on esteettisesti kaunis.  Kappalejaotkin on tehty kauniin näköisiksi, joten kirjaa on mukava lukea.  Siksi onkin outoa, että kansi on niin huono. Tuntuu, että kuva on vain lätkäisty sinnepäin ilman suurempia ajatuksia. Harmi, että myyvin osa pilaa kirjan ulkoasua niin paljon. Mutta sisältöhän on tärkeintä, eikä kansi. 
Björkman kirjoittaa todella kaunista tekstiä.  Lauseet ovat kauniisti rakennettu. Kirja sisältää paljon lainauksia muilta kirjailijoilta, joita Björkman sitten kommentoi. Osat teksteistä olivat vaikuttaneet häneen syvästi. Niitä oli mielenkiintoista lukea. Tuntui, että niiden avulla pääsi lähemmäs kirjailijaa. Väkisinhän meidän pitämät kirjoitukset paljastaavat jotain myös meistä itsestämme. Suunnilleen näin taisi Björkmankin todeta,
Taiteen ja uskonnon vaikutuksesta toisiinsa oli kiinnostava lukea, vaikkeivat uskonnolliset aiheet minua yleensä kiinnosta niin paljon. Aiheen teki varmaan kiinnostavaksi se, että kirjoittaja on arvostamani näyttelijä. En olisi jaksanut lukea samasta aiheesta jonkun tuntemattoman tyypin näkökantoja. Björkman tuo tekstiin elävyyttä.  On mielenkiintoista lukea, miten hän näkee uskonnon vaikutuksen näyttelemiseen.

 " Oma tieni hengellisyyteen on kulkenut taiteen kautta. Välillä olen kyllästynyt ja pettynyt teatterin ajoittaiseen pinnallisuuteen ja lähtenyt etsimään sisältöä muualta. "

Minun suhteeni taiteeseen on vähän ristiriitainen. En ole kasvanut taiteen keskellä.  Suurin osa taiteesta, jota käytän on kirjoja tai elokuvia.  Olen harrastanut luovia juttuja, kuten näyttelemistä ja taidekerhoa, mutta nykyisin nuo on jäänyt. Rehellisesti voin sanoa, että tässä istuisi aika repalainen tyttö jos musiikki ei olisi kantanut minua yli teinivuosien. Silti nykyisin en osaa heittäytyä taiteeseen. Ajattelin sen liian rationaalisesti. Jotenkin pelottaa avata sielu, jonkun toisen teoksen edessä ,vaikka se voisi olla puhdistava kokemus.
En olisi uskonut kirjan vaikuttavan minuun niin paljon. Sen lukeminen oli jotenkin intiimiä. Tuntui, kuin Bjökman olisi ollut vierellä kertomassa mietteitään. Haluan lukea lisää. Ja oikeastaan kävinkin lainaamassa jo seuraavan Björkmanini.
T'ähän on ihastunut minun ja Kirjojen kamarin lisäksi ainakin:
Psrakastankirjoja
Kaisareetta

Hyvin ainutlaatuista tekstiä, mutta jotkin aiheista eivät kiinnostaneet minusta niin paljon.
4/5
. 

2 kommenttia:

  1. Jenni, onpa ihanaa että tartuit tähän ja niin kauniisti ja pohdiskelevasti tästä myös kirjoitat. Björkmanin teksti on tosiaan sellaista, että sen lukeminen tuntuu intiimiltä, ja omat ajatukset alkavat lueskellessa kuljeskella pohdiskelevia reittejä... Toivon sinulle hyviä hetkiä seuraavan Björkmanin teoksen äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hienosti kirjoitettu kirja. En malta odottaa seuraavaa, mutta pitää ensin lukea kesken olevat.

      Poista

Kiitos kommentistasi!