torstai 10. syyskuuta 2015

Jane Austen-Järki ja tunteet

"Kun rouva Dashwoodin mielipidettä tiedusteltiin ja hänelle selitettiin, miten paljon hauskuutta hänen molemmille tyttärilleen matkasta koituisi, ja kun hän huomasi, miten suuresti Mariannen mieli paloi Lontooseen, hän ei halunnut edes kuulla puhuttavan siitä, että tyttäret kieltäytyisivät siitä hänen takiaan."

Elinorin ja Mariannen elämä muuttuu, kun heidän isänsä kuolee ja he joutuvat sen seurauksena muuttamaan äitinsä ja pienen siskonsa kanssaan vaatimattomaan mökkiin asumaan. Tyttöjen velipuoli lupasi isälleen huolehtia heistä, mutta Johnin kiero vaimo saa tämän lopulta luopumaan ajatuksesta kokonaan.  Sitten päästäänkin pohtimaan ketkä olisivat sopivat elämänkumppanit neidoille ja siihen koko loppu kirja oikeastaan perustuu. Rakkauden poluilta ei kuitenkaan selvitä naarmuitta ja tielle tulee monia mutkia ennenkuin kumpikaan siskoista myöntyy kosintaan.
Joskus vuosia sitten yritin lukea jotain Austenin kirjaa, mutta silloin tuo teos jäi kesken, koska pidin sitä aika tylsää. Nyt kuitenkin kirjastossa käydessäni päätin lainata tämän kirjan ja eikä kaduta.  Austenin maailma on mielenkiintoinen ja siihen oli mukavan tutustua.
Pidin kummastakin siskoksesta. Elinoir oli järkevä ja pidättyväinen ja Marianne eli tunteen palolla. Kirjan edetessä kumpikin joutuu luopumaan omasta ehdottomuudestaan ja luonteenpiirteen tasoittuvat. Etenkin Mariannen kypsyminen oli silmiinpistävän voimakasta. Ehkä kuitenkin tykkäsin Elinoirista enemmän, koska hän ei käyttäytynyt yhtä harkitsemattomasti kuin siskonsa.
Austen kirjoittaa hyvin ja kieli oli yllättävän kepeää.Minä ainakin upposin täysin 1800-luvun maisemiin. Termistö on tietysti vanhahtavaa, mutta se myös osaltaan loi tunnelmaa. Kirja on kaunista luettavaa, mutta välillä juoni tuntuu etenevän hitaasti. Se ei kuitenkaan haittanut ja lopussa kirja tuntui loppuvan kesken.
Miehet ovat aika lurjuksia, mutta heille annetaan yllättävän paljon anteeksi.  Varsinkin Mariannen mielitietty John Willoughby on kunnon kelmi, vaikka hänen mainetta yritetäänkin paikkailla. Minusta mies vain muuttui selitysten myötä entistä inhottavammaksi. Mutta toisaalta naisille tuntui olevan pääasia ylipäätään saada puoliso, jotta elämään järjestäytyisi. Vanhaksi piiaksi rupeaminen olisi ollut koko suvun häpeä. Välillä nauratti, kun Dashwoodin sisaruksi pidettiin hyvin älykkäinä, mutta mutta silti koko elämä oli miesten käsissä.  Teki mieli sanoa tytöille, että onhan teillä omat aivotkin.
Henkilöitä oli paljon, mutta kaikille oli persoonallisuutta,eikä kukaan jäänyt tyhjäksi hahmoksi.  Tosin oli outoa miten vähän tyttöjen sisko esiintyi kirjassa. Melkein kuin häntä ei olisi ollutkaan.Tykästyin erityisesti rouva Jenningsiin, vaikkein alussa voinutkaan sietää häntä. Tällä lörppösuulla oli kuitenkin pohjimmiltaan lempeä sydän.
Pidin kirjan lempeydestä ja välillä oli ihan hauskaa lukea tällainen puhdas rakkausromaani.Siskoksilla on erilaiset lähestymistavat rakkauteen.Ellionoiri salaa tunteensa muilta, mutta lukijat näkevät hänen karvaat kyyneleet. Marianne ei tunnekuohujaan peittele ja ne ovat lopulta viedä tytön hengen. Aion ehdottomasti lukea lisää Jane Austenia tulevaisuudessa.
Muissa blogeissa:
Jokke
Sara
Niina
Ellen
4/5

8 kommenttia:

  1. Pidin Austenin Ylpeys ja ennakkoluulosta vielä enemmän.

    (Sana kelmi on minusta hyvä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On pakko lukea pian Ylpeys ja ennakkoluulo, kun kaikki sitä hehkuttaa. Willoughby nyt vain oli kelmi ;-)

      Poista
  2. En ole ihan varma, olenko lukenut tätä. Mutta joka tapauksessa, Austenin maailma on kiva. Tykkään vielä enemmän Brontën sisarusten kirjoista, varsinkin Emily Brontën Humisevasta harjusta. Siinä kirjassa tapahtuu suorastaan hengästyttävän paljon, mikä ei ole tyypillistä näissä 1800-luvun kirjoissa. Näitä lukiessa kyllä tajuaa, miten maailman tempo on kiihtynyt ihan kauheasti nykypäivään tultaessa.

    VastaaPoista
  3. Humiseva harju on mahtava. Pitäisikin lukea uudestaa. Joo ei nykyisin koko suku jaksa pohtia, että kenelles Minttu naitetaan. Kannattaa lukea tämä. Harmi, että nämä 1800-luvun naiskirjailijat kuolivat niin nuorina.

    VastaaPoista
  4. Kylläpä sait minut nyt kaipaamaan Jane Austenia, hän on yksi ikilemppareistani. Uusintakierroksella oli viimeksi Ylpeys ja ennakkoluulo, ja tämä on kyllä itseoikeutetusti seuraava jonka taas luen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse malta odottaa seuraavaa Austenia. Tuo Ylpeys ja ennakkoluulo on pakko lukea. :-)

      Poista
  5. Olen lukenut kaikki Austenit ja pidän niistä kaikista - Ylpeys ja ennakkoluulo, Emma sekä Järki ja tunteet ovat suosikkini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on Ylpeys ja ennakkoluulo kesken. Olen ihastunut Austenin kirjoitustapaan, joten tiedä, vaikka minäkin lukisin joskus kaikki Austenit.

      Poista

Kiitos kommentistasi!