lauantai 12. syyskuuta 2015

Virginia Woolf - Mrs.Dalloway

"Viimeaikaiset maailmantapahtumat ja kokemukset olivat puhkaisseet heidän sydämissään, kaikkein miesten ja naisten sydämissä kyynelten lähteen."

En ole aiemmin uskaltanut lukea Virginia Woolfia, koska olen ajatellut hänen kirjojensa olevan monimutkaisia ja liian taiteellisia.  Pelotti myös pysynkö tajunnanvirtatekniikan matkasta, mutta yllättäen lukukokemus olikin aika rentouttava, eikä erikoinen kerronta aiheuttanut kuin muutaman putoamisen.  Jos luen tämän joskus uudelleen on lukukokemus varmasti vieläkin parempi.
Clarissa Dalloway järjestää kutsuja ja tarina alkaa hänen lähtiessään ostamaan kukkia iltaa varten.  Kirja on yhden päivän romaani, jota säestää Big Benin tunnin lyömät.Kertojat vain vaihtuvat välissä. Hirveästi mitään konkreettista ei tapahdu vaan kerronta painottuu ihmisten mieluinen ja muistoihin. Päivä huipentuu juhlii, joihin pääministerikin tulee.
Clarissa Dallowayn lisäksi kirjassa tutustutaan Peter Walshiin, joka oli nuorena rakastunut päähenkilöömme. Tai päähenkilöön ja päähenkilöön. Clarissa jäi aika ulkokultaiseksi hahmoksi, josta kaikilla esiintyvillä hahmoilla oli jokin mielipidettä, mutta hänen omaa ääntään ei mielestäni kuulunut tarpeeksi.   Peteriin muodostuu läheisempi suhde.   Toinen päähenkilö on Septimus , joka kuljeskelee Lontoon katuja seuranaan vaimonsa Rezia. Septimus on kokenut kovia ensimmäisessä maailmansodassa, eikä hänen mielensä ole koitoksesta toipunut. Septimus jäi minulle etäiseksi hahmoksi ja putoamiset sattuivat juuri hänen kertomustensa kohdalla.  Ehkä hänen mielisairautensa takia en saanut kiinni kaikesta ja varsinkin hänen tarinassa haluan lukea joskus uudelleen. Septimus heijasteli kuulema Virginian omia tunteita, koska hänelläkin oli ongelmia psyykkeensä kanssa.  Lisäksi kirjassa saa lukea pieniä välähdyksiä Clarissan tyttären Elisabethin mielenmaisemasta ja tämän opettajattaren Kilmanin ajatuksista.  Hahmoista toiseen siirtyminen oli välillä sekavaa, joten siihen olisin toivonut selkeyttä.
Mrs Dallowaystä jäi positiivinen kuva. Virginia Woolf oli rohkea kirjailija.  Olin yllättynyt, että 1925 julkaistussa kirjassa oli maininta siitä, että Clarissa oli nuorempana suudellut lapsuudenystäväänsä Sallya.  Olisi mielenkiintoiselta tietää, miten kirjaan on reagoitu sen ilmestyessä.
En ole lukenut Michael Cunninghamin Tunteja, mutta saatan sen joskus vielä tehdä. Ainakin elokuva kiinnostaa.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös:
Anki
Susa
Saara

"Eikä hän kuitenkaan voinut vastustaa jonkun naisen viehätysvoimaa, ei tytön, mutta naisen, joka tunnisti hänelle tekemänsä tyhmyyden tai kertoo huoliaan."

Mietin pitkään annanko kirjalla kolme vai neljä pistettä.  Mutta kyllä se lopulta kallistuu neloseen. Kirja poikkeaa kuitenkin niin paljon tavallisesta.
4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!