keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Wendy Lower: Hitlerin raivottaret( Saksalaisnaisia natsien kuoleman kentillä)

"Altvalter nosti lapsen syliinsä ja rutisti tätä niin tiukasti,että lapsi alkoi parkua ja yritti kiemurrella irti."

Jatko on liian kauheaan kirjoitettavaksi.Hitlerin raivottaret sisältää todella rankkoja kohtia. Tottakai, koska aihekkin on rankka,mutta totta puhuen en odottanut ihan näin karmeita tarinoita.   Naisten julmuuksia natsi-Saksassa ei ole aiemmin juurikaan käsitelty ja kirja antanee myös jonkinlaisen käsityksen, miten tavalliset ihmiset alkavat vainota toisia. 


Naisia pidetään hellempinä ja empaattisimpina, joten heidän ei ole uskottu pystyvän raakaan silpomiseen. Naispuolinen sarjamurhaaja on poikkeus, koska yleensä mies tarttuu aseeseen helpommin.  Kirjassa väitetään, etteivät natsit olleet psykopaatteja, enkä siihen usko minäkään. Kun jokin yleisesti tunnettu normi käännetään päinvastoin ja sitä aletaan viljellä mantrana niin ihmisten ajatukset muuttuvat. On hämmästyttävää kuinka nopeasti juutalaisten tappamisesta tuli sallittua vain koska päättäjät hokivat heidän olevan ala-arvoisia ihmisiä. Saksan saamat kovat rangaistukset ensimmäisestä maailmansodassa, johti inflaatioon ja epäoikeudenmukaisuuden tuntee ideologian siemen oli helppo kylvää. Kansanmurhaan mukaan lähteminen on kuitenkin äärimmäinen valinta.


Kirjassakin sanotaan, ettei kukaan pakottanut naisia julmuuksiin. Ainoastaan juutalaisten auttaminen oli rangaistavaa. Silti jotkut naiset lähtivät tappamiseen mukaan. Kylmäävin todiste tästä on Erna Petri, joka teloitti kylmän rauhallisesti kuusi juutalaislasta.  Ernalla oli tuolloin jo omiakin lapsia, mutta se ei estänyt häntä ampumasta.  Sairaanhoitajilla oli armokuolema ohjelma, jonka toteuttamisessa he eivät nähneet mitään väärää.

Oli outoa huomata, miten naiseus vaikutti tuomioihin. Kirjassa esitetyistä naisista vain yksi sai tuomion. Naista ei tuomittu helposti, vaan näytön tuli olla aukoton. Kymmenen todistajalausunnot eivät riittäneet, joten Monet rikolliset jäivät ilman tuomita.

Kirjan tyyli ei ollut tietokirjamainen, koska Lower sisälsi teokseen omia tunteitaan tapauksista. Tällaisista aiheista on tietysti vaikea kirjoittaa ilman tunteita, mutta henkilökohtaisesti tykkään lukea enemmän neutraalimpaan tietokirjallisuutta. Toki vähän tietokirjoja lukevalle tällaisen tyyli voi olla helpompi ottaa vastaan.Minusta oli outoa,että Lower piti juutalaissaattueita nähneitä naisia syyllisinä, koska nämä eivät puuttuneet tapahtumiin. Kun joku ulkopuolinen on nähnyt juutalaissaattueita, on häntä varmasti ohjannut pelko, joka on estänyt häntä asettumasta hallimtoa vastaan. Yhden saksalaisnaisen henki ei paljon paina natsin kädessä, joka on tappanut tuhansia ihmisiä. Tarkoitan vain, että Lower tuntuu heittävän ensimäisen kiven, vaikka kenenkään on mahdotonta asettua tuon ajan ihmisen paikalle.  Kirjassa esitellään minusta hirveitä rikollisia, mutta myös naisia, jotka eivät suoranaisesti tehneet kenellekkään pahaa, mutta eivät pystyneet tapahtumia estämäänkään. Voisi miettiä asiaa koulumaailman kautta. Kiusaamisen nähnyt lapsi, joka ei puutu kiusaamiseen ei ole mielestäni syyllinen, niinkuin nykyopetusten mukaan muka on. Hän ei rääkkää koulukaveriaan niinkuin muut. Hänellä ei vain ole voimia puuttua tilanteeseen. Hän pelkää liikaa. Voiko häntä siitä tuomita?

Kirjaa oli paikoin hyvin vaikea lukea. Eniten inhotti juutalaialapsien kohtalo näiden raivottarien kourissa. Täytyy toivoa, ettei historian toista itseään.

3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!