sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Ernest Hemingway-Ja aurinko nousee

"Härkä seisoi tanakasti neljän jalkansa varassa surmaamisasentoon houkuteltuna ja Romero surmasi sen aivan meidän edessämme. Hän ei surmannut sitä niin kuin edellistään, pakon sanelemalla tavalla, vaan niin kuin itse halusi. Hän seisahtui sivuttain suoraan härän eteen, veti miekkansa muletan laskoksista ja tähtäsi terää pitkin. "

Ja aurinko nousee on Ernest Hemingwayn esikoisromaani. Kirja kertoo "kadonneesta sukupolvesta" amerikkalaisia , jotka muuttivat sodan jälkeen Eurooppaan.Hemingway on minulle varsin tuntematon kirjailija.  Olen lukenut Paula McLainin Nuoruutemme Pariisin, joka kertoo Hemingwayn ja tämän ensimmäisestä vaimosta. Kirjassa mainittiin Ja aurinko nousee kirjan kirjoittamisesta, mutta en muistanut koko juttua, ennenkuin olin jo puolivälissä.  Hemmingway taisi käydä itsekkin inspiroitumassa Espanjassa vaimonsa kanssa ennen kirjan kirjoittamista.
Varsin näkyvänä teemana on härkätaistelut. En välttämättä olisi kirjaa ollenkaan lukenut, jos olisin tämän tajunnut ennen aloittamista. Lainasin teoksen kuitenkin pelkästään kirjailijan nimen perusteella, joten en sen aiheeseen tullut tutustuneeksi. Totta puhuen oli aika vaikeaa lukea kirjaa, jossa kuvaillaan tarkkaan härkätaistelua. Pidän tuota lajia eläinrääkkäyksenä. Minun ällötykseni kasvoi, mitä pidemmälle kirja eteni.
Jack on toimittaja, joka lähtee ystävänsä Billin kanssa Espanjaan fiestan ajaksi, johon kuuluu ratkaisevasti härkätaisteluiden seuraaminen.  Seurueeseen liittyy myös Brett ja tämän nykyinen poikaystävä Mike. Jask ja Brett ovat kiinnostuneet toisistaan, mutta sodassa saamansa vamman takia mies on impotentti. Heidän lisäkseen paikalle saapuu myös Robert Cohn. Ja sitten alkaakin loputon ryyppääminen, joka keskeytyy vain härkätaisteluiden ajaksi. Välillä mietin oikeasti, että miten noiden maksat kestää tuollaista koitosta. Mike on täysin alkoholisoitunut, mutta ei muutkaan lasiin sylje. Voisin kuvitella, että tällainen kirjoitustyyli vetoaisi nuoriin miehiin enemmän kuin minuun. Silmiin pistävää on, miten vähän nuoret välittävät tulevaisuudestaan. Heidän elämällään ei vaikuta olevan mitään suuntaa, eikä heitä kiinnosta mikään.  Hahmoista oli vaikea saada kiinni, mutta se kai oli ideakin. 
Olisin halunnut pitää tästä enemmän. Kirjan hienous ei kuitenkaan avautunut. Kirjoittaa Hemingway osaa, mutta aihe ei kiehtonut. Lisäksi tässä käytettiin jäävuori-tekniikkaa, joka kaipaa lisää totuttelua. Kaipasin sekaan tunteita, enkä pelkkää tapahtumien kuvailua. Välillä oli jopa piinallista, kun ei tiennyt mitä ihmiset ajattelevat. Silloin on hirveän vaikea miettiä tulevia tapahtumia. Tosin kirjassa ei edes tapahdu juuri mitään.

Muissa blogeissa:
Sabinen knalli
Eniten minua kiinnostaa tie
 Kulttuuri kukoistaa-kirjablogi
Sivutiellä
2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!