torstai 15. lokakuuta 2015

Hannu-Pekka Björkman-Kadonneet askeleet


 "Sinä iltana tuoksui sulava lumi ja vesipisarat takoivat reikiä räystäden alle. Poistuimme hiljaisina koteihimme."

Tämä ei ole missään nimessä huono kirja. Björkman kirjoittaa edelleen kauniisti ja ajatuksia herättävästi.  Pidän Björkmanin tavasti kirjoittaa saarnaamatta.  Välähdyksiä peilissä muodostui minulle tärkeäksi kirjaksi. Harmi ettei Kadonneet askeleet yltänyt aivan samalle tasolle.
Uskonto tai uskonnollisuus eivät ole minulle läheisiä aiheita. Kirja sisälsi paljon näitä aiheita taiteen näkökulmasta katsottuna. Sain tietää paljon ikoneista ja alttarimaalauksista.

Kadonneet askeleet sisältää paljon uskonnollisia kuvia, joita on mielenkiintoista tutkia ihan historiaalisesta vinkkelistä. Jokainen maalaushan on oman aikansa peili.  Se henkäisee kuvina sen, mitä taiteilija ajattelee. Varsinkin Grünewaldista oli mielenkiintoista lukea. Hän maalasi ristiinnaulitun Jeesuksen muistuttamaan sen ajan vaarallisen sairauden uhria. Näin tavalliset kansalaiset ymmärsivät paremmin maalauksen merkityksen. Minusta tällainen toiminta on hyvin fiksua. Toivottavasti muutkin taiteilijat käyttivät tätä taktiikkaa.Varsinkin, kun lukutaito ei ollut korkealla. Kyläläiset katselivat kirkossa käydessään hyvin tarkkaan alttarimaalauksia.

"Näyttää siltä, että tiedon helppo saatavuus on tappanut tiedon arvon. Vain jalostamalla tietoa sen arvo palautuu. "

Tuo ylin lause kolahti minuun eniten koko kirjasta. Nykyisin tietoa on liikaa ja tärkein tieto jää näkemättä. Suomessa uutisia hallitsee tällähetkellä ääripäät(niin vasemmalta, kuin oikealtakin) ja keskiverto ihmiset jäävät vaille ääntä.  Tieto on myös vaikea asia. Milloin tieto on neutraalia? Onko neutraali tieto edes laadukasta saati mahdollista? Kenen tieto ja ajatukset ovat arvokkaimpia kuin muiden?
Björkman lainailee muiden tekstejä paljon. Minun makuun liikaakin, koska itseäni kiinnostaa juuri hänen ajatuksensa eniten.  Björkman vaikuttaa hyvin  mielenkiintoiselta ihmiseltä, jolla on tukku viisaita ajatuksia taskussaan. Kadonneet askeleet sisälsi niitä, muttei niin paljon kuin olisin toivonut. Siksi lukukokemus ei ollut yhtä hyvä kuin odotin.  Olisin halunnut pitää tästä enemmän, mutta onneksi luin kuitenkin teoksen.  Ehkä Välähdyksiä peilissä aiheutti liian suuret odotukset. Kirja oli ihanan rauhaisa, eikä vaatinut lukijaltaan liikoja.

Muissa blogeissa:
Ps.rakastan kirjoja
Kaisareetta
Lumiomena
Kirjojen kamari

3/5

2 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan hieman toisenlainen kuin ne kaksi muuta Björkmanin teosta. Uskonnon osuus on tässä aika korosteinen, mutta itse koin tämänkin hyvällä tavalla hiljentäväksi.

    PS. Kamarissani on sinulle jotakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Hyvä tämäkin oli, muttei aivan niin hyvä kuin pysäyttävä Välähdyksiä peilissä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!