tiistai 6. lokakuuta 2015

Jane Austen- Ylpeys ja ennakkoluulo

"On yleisesti tunnustettu  totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon. Kun sellainen nuori mies saapuu jollekin paikkakunnalle, ei hänen tunteistaan ja mielipiteistään tietysti ennakolta tiedetä mitään, mutta siitä huolimatta tämä käsitys on niin lujasti muuttunut seudulla asuvien perheiden mieleen, että hänen suoralta kädeltä katsotaan täysin oikeutetusti kuuluvan jollekin heidän tyttäristään."

Hieman meni aikaa juoneen pääsemisessä, mutta tavoitettuani sen ihastuin kirjan täysin. Sähkökatkon seurauksena ei päälle vuorokauteen ollut juuri muuta tekemistä kuin lukeminen, joten syventyminen oli helppoa.  Lopulta en meinannut malttaa tehdä muuta kuin lukea, kun teos imaisi mukaansa täysin.Eikä ihme, koska tämähän on Jane Austenin pääteos. 
Kieli on tietysti ihastuttavaa. Siitä huomaa selvästi, että kirja on kirjoitettu yli 200 vuotta sitten. Lempeä ja keimaileva kirjoitustyyli sopii täydellisesti tähän klassikkoon.
Herra ja rouva Bennetillä on viisi tytärtä. Jane on esikoinen ja todellinen kaunotar, joka yrittää nähdä kaikissa jotain hyvää. Elizabeth on järkevä ja vilkas tyttö, sekä kirjan päähenkilö.  Keskimmäinen Mary, jonka taakkana on olla keskinkertainen.   Toiseksi nuorin tytär on Kitty, joka on ujo ja kuopus on ailahtelevainen ja vastuuntunnoton Lydia.  Koska Bennettien tila on sääntöperintötila, joutuu se tyttöjen serkun käsiin, kun herra Bennet joskus kuolee. Siksi onkin erityisen tärkeä löytää tyttärille säädylliset ja varakkaat sulhaset. Bennettien lisäksi seudulla asustaa Bingley ja tämän ystävä Darcy. 
  Darcyn ja Elisabethin rakkastarina on ihana.  Kumpikin kehittyy kirjan aikana, joten alussa häirinneet piirteet ovat lopussa hioutuneet pois.  Varsinkin Darcy muuttuu paljon . Ensimmäisiä sivuja lukiessa mietin, että miten kukaan voi sympatisoida tuota lieroa, mutta onneksi hahmo ottaa opikseen virheistään ja muuttuu mukavaksi mieheksi. Elizabethikin lakkaa arvostelemasta ihmisiä ensivaikutelman perusteella..Muuta Bennetin perhettä kuvataan enemmän tai vähemmän järjettömiksi, mutta onneksi loppu antaa ainakin muutamalle hieman toivoa. 
Darcyn ja Elizabethin suhde ei ala mutkattomasti. Darcy esittää Bingleylle muutamia haukkuvia kommentteja neidon ulkonäöstä ja Elizabeth tietenkin loukkaantuu, koska kuulee kommentit paikaltaan.  Darcy kuitenkin huomaa rakastuvansa Elizabethin vilkkaaseen luonteeseen samantien ja pitää selvänä, että tyttökin on lääpällään häneen. Elizabethiä taas kuvottaa koko mies, varsinkin saadessaan tietää kertomuksia miehen menneisyydestä. Kun Darcy sitten kosii häntä ei Elizabeth voi uskoa korviaan.  Lopulta Elizabethkin rakastuu mieheen ja he saavat toisensa.
Järki ja tunteet oli tavallaan samantyyppinen kirja kuin tämäkin. Kirjoissa oli samanlaisia kohtauksia, kuten raju sairastuminen ja aluksi kunnolliselta vaikuttaneen miehen paljastuminen mätäpaiseeksi. Edellisestä kirjasta kuitenkin puuttui suuri rakkaus, vaikka kirja romanttinen olikin. Elizabethista en pitänyt päähenkilönä niin paljon kuin Elinoirista, mutta sivuhenkilöt olivat Ylpeydessä ja ennakkoluulossa mielenkiintoisempia ja jotenkin elävämpiä. Oikeastaan kaikki hahmot olivat onnistuneita.Ja tottakai Darcy oli ihana.  Nämä kaksi kirjaa ovat saaneet minut hullaantumaan Austenin maailmasta. Ylpeys ja ennakkoluulo päihitti edellisen kuitenkin niukasti Darcyn avulla.  Kummassakin teoksessa minua viehätti se, ettei kaikille käy ruusuisesti.  En oikein osaa selittää, miksi ihastuin kirjaan niin paljon. Se on vain yksinkertaisesti täydellinen klassikko.
Muita kirjasta hurmioituneita:
Jokken kirjanurkka
Sininen linna
Morren maailma
Kirjahamsteri
Lukutoukan kulttuuriblogi
5/5

8 kommenttia:

  1. Oi tämä on niin ihana! Elizabeth ja Darcy ovat suosikkirakastavaisiani kaikkine ylpeyksineen ja ennakkoluuloineen <3

    VastaaPoista
  2. Ylpeys ja ennakkoluulo *huokaa syvään*, yksi ihanimmista ja minulle tärkeimmistä kirjoista ikinä, ei siitä pääse mihinkään. Jos haluat sukeltaa Austenin maailmaan uudemman kerran, suosittelen Viisastelevaa sydäntä, tämän ja Järjen ja tunteiden jälkeen se on ihanin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mahtava lukukokemus. Olen miettinyt lukevani Austenit järjestyksessä eli seuraavaksi olisi vuorossa Kasvattitytön tarina. Viisastelevan sydämmen olen tainnut joskus nähdä elokuvana, mutta aion ehdottomasti lukea sen joskus! :)

      Poista
  3. Klassikoiden hienous on juuri tämä hurmioituminen sukupolvesta toiseen. Austenin taika kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikko eivät yleensa petä. Ja ainakin saa yleissivistystä joten lukeminen ei mene "hukkaan".

      Poista
  4. Tämä on ihana kirja. Itse löysin taannoin kirpputorilta DVD:nä Brittien tekemän televisiosovituksen tästä, jonka olen myös nähnyt muutamia kertoja. Hieno filmatisointi hienosta teoksesta. Täytyisikin lukea tämä taas jossain joutovälissä ja katsellakin jonain tylsänä hetkenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvana en ole tätä vielä katsonut, mutta pitää ehdottomasti katsoa jossakin välissä
      :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!