sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kauko Röyhkä-Ville Haapasalo:Et kuitenkaan usko


 "Kauko: Se Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia muuttui komediaksi?
 Ville: Me näyttelijät ei tiedetty, että se oli komedia ennen kuin ensi-illassa. Sotshin elokuvajuhlilla -95 se esitettiin, ja silloin mun elämä muuttui.Siihen aikaan Venäjällä tehtiin tosi vähän elokuvia. Koko ala oli kriisissä. Meidän filmi oli pyydetty Sothsin elokuvajuhlille, mutta tuottaja ajatteli ensin, ettei hän viitsi lähteä viemään sitä. Mutta sitten Lenfilmiltä pyydettiin yks toinenkin filmi, ja tuottaja lähti tuomaan sitä ja otti samalla meidänkin filmin mukaan." 
 
Ville on minulle tuttu 30 päivää matkailuohjelmistaan. Vieraalla maalla taitaa olla ainoita elokuvia, missä olen nähnyt miekkosen näyttelevän. Pidän hänen rennosta olemuksestaan ja humoristisesta tarinankerronnasta, joten olen jo jonkun aikaa aikonut lukea hänen "elämänkertansa". Et kuitenkaan usko keskittyy Villen varhaisvuosiin venäjällä ja seuraava osa Et muuten tätäkään usko kuvaa hänen myöhempiä vaelluksiaan.
En ollut kauhean riemuissani, kun huomasin Kauko Röyhkän olevan kirjailija. Hän haastattelee vaimonsa kanssa Haapasaloa kolme päivää Villen suosikkiravintolassa. En ole koskaan ollut erityisen innostunut Röyhkän persoonasta, eikä kirja mielikuvaani parantanut. Tuntuu, että Röyhkän on pakko tunkea kirjaan mukaan. Tarina olisi toiminut paremmin normaalina tekstinä, eikä haastattelumuodossa.  Välillä Röyhkän ajatukset alkavat raivostuttaa.
Palkittu valokuvaaja Juha Metso on täyttänyt kirjan otoksillaan. Kirjaimellisesti täyttänyt. Kuvat on ihan hienoja, mutta niitä on järetön määrä. Kuvien vaikutus lakkaa ja jäljelle jää ähky.


Näiden muutamien vikojen jälkeen päästään kirjan hyvään osuuteen eli Villen tarinaan. Kirjan nimi on sopiva, koska minun on vaikea uskoa kaikkea. Osat tarinoista ovat niin hurjia, ettei niihin voi olla suhtautumatta skeptisesti.  Kirja alkaa siitä, kun Ville lähtee 19-vuotiaana Venäjälle teatterikoulun pääsykokeisiin. Hän ei osaa kieltä ja ymmärtää tehtäviä väärin, mutta pääsee sisään. Vaikuttimena tosin on hänen maksamansa lukukausimaksu.  Koulussa ei ole muita ulkomaalaisia, joten nuorukaisen on vaikea sulautua joukkoon.
Koululaitos on hurjempi kuin Turkan kuuluisa teatteriopetus. Metodina on hajottaa opiskelija ja rakentaa tämä sen jälkeen uudelleen.  Koulupäivät venyvät 18 tuntisiksi, minkä jälkeen pitää treenata seuraavaa päivää varten. Ruokaa Ville ei juurikaan syö ja nuorukainen laihtuu nopeasti useita kymmeniä kiloja. Neuvostoliittossa elämä on kurjaa ja mies hakataan yhdeksän kertaa ja hänen passinsa pöllitään neljä kertaa. Sattumalta mies päätyy Venäjän suosituimpaan elokuvaan ja hänestä tulee kuuluisa näyttelijä.


Villen tarina on mielenkiintoinen ja se kannattaa ehdottomasti lukea, vaikka Röyhkä yrittääkin varastaa huomion itseensä. Kirjassa käsitellään paljon Venäläisyyttä, mikä on mielenkiintoista.
4/5
(Kaukon takia meinasin alentaa kakkoseen, mutta tarina on turhan mielenkiintoinen siihen.) Aion lukea jossain vaiheessa toisenkin osan.

2 kommenttia:

  1. Tämän luki ihan mielenkiinnosta näyttelijän persoonaa kohtaan. Todellakin minulla oli monta kertaa mielessä, että tuota en ainakaan usko. Röyhkän persoona ei haitannut ainakaan minua. Kotipuolen poikia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haapasalo on mielenkiintoinen mies. Uskomattomia juttuja oli paljon. Ne alligaattorit epäilyttää paljon :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!