maanantai 19. lokakuuta 2015

Tuomo Jäntti-Talven hallava hevonen


Tuomo Jäntin Talven hallava hevonen on hänen esikoiskirjansa. Kirjan kansi on yksinkertaisuudessaan kaunis, mutta jatkuuko sama linja kansien väliin?

"Elokuussa päiväkodin johtaja soitti. Luulin ensin että kuka ikinä linjalla olikin, oli humalassa, niin pahasti se takelteli ja sekoili sanoissaan. Sai lopulta itsensä esitellyksi, missä vaiheessa pelästyin, päiväkodin henkilökunta oli aina niin reipasta virallisissakin asioissaan. Antoivat kuvan että me kyllä pärjäämme."


Alussa olin innoissani. Mystisen alun aikana mietin, että onko Jäntti tuleva Suomen Stephen King. Ronin Silja tyttäressä on jotain outoa. Hän saa piirretyn pianon soimaan ja hänellä on psionistisia voimia. Pian Roni huomaa, että heitä seurataan ja lähtee tyttärensä kanssa pakoon.  Hän alkaa ymmärtää mistä on kyse, mutta juuri silloin hänet pidätetään. Eikä hän ole suinkaan ainoa, jolle olisi syytä heiluttaa häkkiä. Hänen setänsä Johannes on aikanaan tuomittu vaimonsa murhasta ja kaikki halveksivat ja pelkäävät miestä. Silti osa sukulaisista on syyllistynyt samanlaisiin tekoihin joutumatta linnaan. Toisia rankaistaan suoraan ja toiset joutuvat kohtaamaan joka päivä syyllisyytensä, kun heidän päänsä on pahin vankila.
Kuten sanoin, alku antoi odottaa paljon. Mitään varoittamatta tarina vaihtui ja aikakin teki hyppäyksen taaksepäin.  Annoin Sannan(Ronin äiti) tarinalle mahdollisuuden ja se alkoi kiinnostaa, mutta sitten taas kertoja vaihtui uudelleen ja uudelleen.  Talven hallava hevonen kertoo kolmen perheen historiasta, jotka ovat punoutuneet yhteen.  Välillä yliluonnollisuutta on paljon, kuten lopussa. Toisinaan siitä ei ole ripaustakaan. Aikatasot hyppivät ja saivat välillä sekoamaan tapahtumista.
"Sitten taas hiljaisuus. En halunnut puhua, mutta tavallaan Petrin ääni rauhoitti. Ei väliä mitä se sanoi, kunhan joku minulle puhui. Olisin voinut istua siinä pitkäänkin, mutta Petri oli sanottavansa sanonut.Se nielaisi jotain viime hetkellä, ehkä vain oli aikeissa toivoa jutun selviävän pian."

Kertoja kertojalle palataan kauemmas menneisyyteen.  Ja kertoja kertojalta tarina huononee. Olisin varmaan pitänyt kirjan loppu puolestakin, jos taustalla ei olisi kokoajan kummitellut alku. Miksi Roni ei pääse enää ääneen? Toki myöhemmin valoitetaan hieman hänen nuoruuttaan, muttei se antanut kunnon kuvaa. Mitä todella oli tapahtunut? Kuka sen Sannan poikaystävän lopulta tappoi, vai hävisikö hän vain? Jossain vaiheessa ajattelin hänen olevan se hevonen. En tiedä. Menin täysin sekaisin. Olisin kaivannut enemmän selitystä.
Jokainen kertoja saa yhden luvun aikaa kertoa tarinansa. Se ei ole paljon ja osa kappaleista tuntuu aika turhilta, kun ei niistä kuitenkaan kerkeä paljoa saamaan irti. Tarinat limittyvät, mutteivat juurikaan mene päällekkäin. Olisin toivonut, että henkilöiden teot olisi kuvattu tarkemmin. Nyt ihmisistä ei saanut kunnon kuvaa. Jokaisella oli oman kappaleensa mukaan syyt käyttäytyä, niin kuin he käyttäytyivät-  Kertojan vaihduttua edellinen henkilö muovautui aivan erilaiseksi.Tämä on monen kertojan kirjojen ongelma. Kehenkään ei kiinny, koska kehenkään ei kerkeä tutustua kunnolla. Roni jäi päällimmäisenä mieleen, koska hänestä kerrottiin eniten.Onhan muillakin hahmoilla toki mielenkiintoisia asioita kerrottavanaan, mutta tunsin kokoajan itseni petetyksi.

Pidin Jäntin tavasta kirjoittaa ja osa kirjasta oli loistavaa luettavaa. Kokonaisuutena se ei toiminut. Liian monta kysymystä jäi auki. Oliko se hevonen oikeasti pelkkä aavehevonen, vai jotain muuta? Kuoleeko se, kun eräs murhaaja kuolee? Jos se kerran vainoaa tätä miestä, miksi se näkyy muillekkin. Kyselen näitä kysymyksiä itseltäni pitkään.

Muissa blogeissa:

3/ 5

2 kommenttia:

  1. Minä puolestani pidin enemmän kirjan loppuosasta. Ronin kappale oli tyylillisesti hieman erilainen, eikä niin makuuni. Mutta olen samaa mieltä siitä, että loppuosa ei valottanut Ronin lapsen tapahtumia tarpeeksi ja tarinaan jäi aukkoja. Silti kiehtova teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehtova, mutta niin monia kysymyksiä herättävä. :) Onneksi makuja on monia :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!