maanantai 30. marraskuuta 2015

Marraskuun luetut

Marraskuu oli aika vähä lukuinen. Aloitin kuukauden alussa topin, joten aikaa lukemiselle on ollut vähemmän. Olen viihtynyt töissä hyvin, mutta se on sen verran raskasta, että kotona olen vain möllöttänyt sohvalla ja katsonut tv:tä tai tietokonetta. Kuukauden alussa osallistuin 30 päivän lukuhaasteeseen, mutta se meni pieleen jo kolmantena päivänä.Olen innoissani Joulun lähestyessä. Hirveästi en ole vielä mitään keskitalven juhlaa varten tehnyt, mutta tällä viikolla olisi tarkoitus alkaa ainakin leipoa piirakoita.

Luetut:
Fiona Kelly-Haudattuja salaisuuksia
Ei parasta Mysteeri Clubia, mutta  ihan hyvä kuitenkin.Tästä on tulossa postaus.
J.K.Rowling-Siuntio Silosäkeen tarinoita
Mukava pieni satukirja. Hyvä lisä Harry Potter-faneille.
Leen Krohn-Tainaron
Vähän meni yli hilseen, mutta hyvä.
Peter Franzén-Samoilla silmillä
Yllättävän leppoisa kirja. Pidin, mutta en vaikuttunut.
Leena Krohn-Valeikkuna
Kuukauden mahtavin kirja. Tykkäsin todella paljon tästä ajatuksia herättävästä kirjasta.

Kaikki kirjat olivat hyviä, joten lukukokemukset olivat onnistuneita. Ensi kuussa aion blogata huomattavasti enemmän.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Leena Krohn-Valeikkuna

"Ajattelin kuvaston aavelapsia ja tunsin ylpeyttä.Se oli kummallista, sillä minähän olin aikoinani päättänyt olla koskaan tulematta isäksi. Nyt olin kuitenkin isä, en ainoastaan Aavan vaan heidän kaikkien isänsä, vaikkakin vain teoreettinen. Ajatus miellytti minua siitä huolimatta, että näitä lapsia ei ollut olemassa-tytärtäni lukuunottamatta- eikä koskaan tulisi olemaan. Rakastin heitä kaikkia enkä tiennyt, en ollut varma, pitikö minun pahoitella noiden syntymättömien vuoksi vai olla onnellinen heidän puolestaan."

Valeikkuna on tyypillistä Krohniä. Yhden tarinan sisällä on monia pienempiä tarinoita. Lisäksi tarinassa on yliluonnollisia piirteitä ja tulevaisuuden maailmankuvaa, joka ei toivottavasti koskaan toteudu.
Eräs mies on eristäytynyt asumukseensa. Punkkariin, jossa on kellunta-allas. Siellä hän hoitaa kehoaan ja ottaa vastaan asiakkaita, jotka haluavat neuvoja. Tämä mies kutsuu itsekkin itseään valefilosofiksi. Hän on toki nuoruudessaan opiskellut ainetta, mutta mikään suuri filosofi hän ei ole. Itseasiassa hän kertoo unohtaneensa melkein kaiken oppimastaan. Potilaat ovat mitä erikoisempia, Hänen vastaanotollaan käy nainen, joka kertoo näkevänsä aaveita. Toinen potilas on mies, jonka keho muuttuu vähitellen tammeksi. Filosofilla on punkkerinsa katossa valeikkuna, jonka on maalannut taiteilija Mimi Marton.  Valeikkuna näyttää aivan aidolta ja väärentää todellisuutta.  Se symbolisoi läpi kirjan jatkuvaa teemaa aitoudesta. Milloin keinotekoinen asia muuttuu aidoksi?

"Aloitin opintoni suurin toivein ja tiedonhaluni tuntui alkuun kyltymättömältä, mutta uneliaisuus voitti uteliaisuuteni. Minua on nuoresta saakka vaivannut narkolepsia lähenevä ominaisuus, oire tai sairaus, ja se saa minut tärkeilläkin hetkillä- ja osin nimenomaan kiihtyessäni-vaipumaan äkillisesti uneen Tästä ominaisuudesta on ollut haittaa myös hebkilökohtaiselle elämälleni, ei ainoastaan opinnoilleni. "
 
 Päähenkilö tosiaan nukkuu paljon. Ei taida mennä yhtään vastaanottoa, ettei hän nukahtaisi kesken potilaan kertomuksen. Osa asiakkaita tottakai loukkaantuu, mutta osa ei tunnu sitä edes huomaavan. Tämä jatkuva uneliaisuus ärsytti minua. Ehkä osaksi siksi, että olin juuri itse herännyt ja oli ärsyttävä lukea nukkujasta ja toisaalta sen takia, että torkahtelu oli niin säännöllistä. Minua alkoi hävettää päähenkilön takia, kun tämä nukahti kesken potilaiden kertomusten. Tämä itse ei tuntunut nukkumistaan häpeävän.
Pidin kirjasta. Sen tarina oli absurti, mutta ehkä juuri siksi niin vastustamaton. Tottakai jo päähenkilön ammatin takia kirjassa oli paljon filosofisia pohdintoja, Teksti ei ollut helppoa, muttei niin vaikeasti avautuvaa kuin joissakin kirjailijan teoksesta. Vaikka loppu menikin hieman minun ymmärrykseni yli.
Filosofilla on tytär, jonka nimi on Aava. Tämä on osallistunut projektiin, joka kerää osallistujistaan kaiken tiedon. Tarkoitus on kehittää synteettisiä mukaihmisiä, jotka valtaavat maailman ihmisten kuoltua sukupuutton. Katastrofit ovat nimittäin lisääntyneet, eikä ihmisten lisääntymiskyky ole entisellään. Filosofi itse oli tullut isäksi puoliväkisin, sillä hänen vaimonsa ei ollut kertonut aikeistaan saada lapsia.
 
" Aava, kuolematon tyttäreni uskoo, että on vain ajan kysymys, milloin eron tekeminen tämän Muualla.maailman ja Mukamukamaan välillä on mahdotonta. Kaikki aistivaikutelmat voidaan ennen pitkää jäljentää Mukamukamaahan ja sen jälkeen ei-muka - ole mahdollista erottaa, kumpi maailmoista on todellisempi."
 
Valeikkunassa käsitellään paljon ihmisen tietoisuutta ja henkeä. Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Luvussa Haudattu siipi mietitään eläimen ja ihmisen eroja. Niitä on toki paljon, mutta tekevätkö ne ihmisestä luonnonkuninkaan. Jokaisella lajilla on omat erikoiskykynsä.  Ihmisen sielu ja henki on myös iso kysymys.  Sijaitseeko ihmisen tietoisuus aivoissa ja onko ihmisellä edes itseellistä sielua? Miten tuma vaikuttaa ihmisen elämään. Koodaako se vain elämää vai mikä sen merkitys on?
Kaupungissa mellestää rikollisliiga, joka tappaa sattumanvaraisesti ihmisiä. Metamaatti on heidän johtajansa, joka yrittää saada päähenkilön mukaan toimintaa. Niinkuin muutkin tarinat, jää tämäkin kesken. Silti se tuntui hyvin ajankohtaiselta.
Tästä kirjasta ei varmasti saa kaikkea irti yhdellä lukukerralla, mutta se todella laittaa aivot töihin. Luulen pohtivani kirjaa vielä pitkään. Vaikuttava teos.  Mutta miksi Krohn ei tunnu ikinä keksivän päähenkilöilleen nimeä?
4/5
Kirjan ovat lukeneet ainakin ItseläSatu ja Mustetta paperilla.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Kirjallinen retki pohjoismaihin




Osallistuin Annamin vetämään haasteeseen, jossa oli tarkoitus tutustua pohjoismaiden kirjallisuuteen. Luin haasteen puitteessa lähinnä dekkareita, mikä harmittaa hieman näin jälkeenpäin. Tänä vuonna dekkarit ovat toimineet vain loistavasti ja se näkyy myös tässä listassa. Löysin haasteen myötä yhden todella hyvän dekkaristin ja myös pari sellaista, joiden kirjoihin aion tutustua paremmin

Ruotsi:
Henning Mankell:Kadonneiden miesten metsä
Liza Marklund-Uutispommi
Näistä kahdesta pidin Marklundista huomattavasti enemmän. Hänen dekkareitaan tulen lukemaan varmasti lisää. Tällä hetkellä olen lukemassa Lars Keplerin dekkaria, joka vaikuttaa todella koukuttavalta. Olisin halunnut lukea jotain muutakin genreä naapuriltamme, mutta en saanut aikaiseksi.  Liza Marklundilta luin tänä vuonna myös esseekokoelman, mutta siitä ei löydy postausta, joten se ei osaltu tähän haasteeseen.

Islanti:
Vigdis Grimsdottir-Valosta valoon
Tästä kirjasta olin aika pettynyt. Tarkoitukseni oli lukea jotain muutakin. Luin kuitenkin sen verran huonoja arvosteluja muista maan kirjailijoista, ettei se lopulta innostanut. Kerro ihmeessä, jos tiedät jonkun hyvän kirjan turskien maasta. Haluaisin kovasti tutustua siihen enemmänkin.

Tanska:
Peter Hoég-Lumen taju
Sain sisällytettyä haasteeseen yhden klassikonkin. Ei minun mieleiseni kuitenkaan. Olen lukenut kirjailijaa aiemminkin. En silloinkaan ihastunut, joten ehkä jätän hänen kirjallisuuteensa tutustumisen tähän.

Norja:
Jo Nesbo-Kukkulan kuningas
Jo Nesbo-Aave
Jo Nesbo-Poliisi
Jo Nesbo Verta lumella

Norjasta luin monta kirjaa, mutta kaikki samalta kirjailijalta. Hullaannuin suunnattomasti Nesbon tapaan kirjoittaa. Olen onnellinen, että osallistuin haasteeseen, koska muuten olisin tuskin koskaan tarttunut näihin dekkareihin. Verta lumella oli huono, mutta muut olivat loistavia!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Peter Franzén- Samoilla silmillä

"Minulle tulee nytkin paha olo, kun ajattelen eilistä ja sitä kuinka olen loukannut äitiä. Se on kauheinta, minkä tiedän. Äiti yrittää niin kovasti tehdä kaikkensa meidn hyväksemme. Kaikki tuntuu nyt niin monimutkaiselta."

En ruvennut lukemaan kirjaa kauhean innolla. Minua epäilytti osaako Franzen todella kirjoittaa. En ole lukenut Tumman veden päällä-kirjaa, joten  mietin saanko teoksesta mitään irti. Lisäksi en kauheasti lämpene osaksi omakohtaisesta kerronnasta. Paljon kielteisiä ennakkoasenteita siis, mutta miten lukemisen kanssa lopulta kävi.
Pete on teini-ikäinen poika, joka harrastaa salaa nyrkkeilyä. Äiti on lähtenyt opiskelemaan sairaanhoitoa ja isäpuoli yrittää oppia olemaan hyvä ihminen. Sivussa Suvi siskokin alkaa kokeilla vapautta, mutta jää aika toisarvoiseksi hahmoksi. Mummo ja pappa avustavat taloudenhoidassa, koska nuoriso asustaa kahdestaa. Jännä, että heidän uskalletaan antaa asua ilman samassa talossa asuvaa aikuista. Isovanhempien kanssa Pete kohtaa monta lämpimää hetkeä. Kuten mopohurjastelun jälkeinen yhteinen pelihetki.
Kirja keskittyy kuvaamaan hajonneen perheen elämää viikon ajan. Sinä aikana tapahtuu kaikenlaista, mutta ei mitään hirveän dramaattista.  Ainakin Pertin ja Äidin elämät saavat uuden suunnan. Peten äiti tapaa keikkailevan muusikon, joka tuntuu täydelliseltä mieheltä. Uskaltaako hän kuitenkaan enää rakastua väkivaltaisen suhteen jälkeen? Pertti yrittää tappaa itsensä, mutta pelastavan enkelin myötä miea alkaa miettiä, miten voisi muuttaa itseään paremmaksi ihmiseksi.
Henkilöistä suosikkini oli Tupu, joka on Peten ensirakkaus(jos Samantha Foxia ei oteta lukuun). Hänessä on särmää, mutta koviksen alta paljastuu ihan hyvä tyttö.  Petessä minua häiritsi jokin. Ehkä mietin kokoajan, että onko Peter oikeasti jollain tavalla samanlainen kuin hahmonsa ja mitkä kohtauksista ovat enemmän totuudenmukaisia kuin toiset. Ensimmäinen osa Tumman veden päällä oli ainakin fiktiollinen elämäntarina, mutta en tiedä tästä.
 Edellisen osan lukemisesta olisi ollut hyötyä. Jotkut kohtaukset jäivät hieman omituisen tuntuiseksi, kun ei tiennyt aiempia tapahtumia. Varsinkin Perttiin oli vaikea suhtautua. En tiennyt kuinka kusipäisiä asioita hän teki perheelleen. Tässä kirjassa pidin hänestä kuitenkin, mutta toisaalta en ymmärrä miten hän olevinaan parantui niinkin helposti.  Tiedän tosielämässä ihmisiä, jotka ovat pystyneet muuttamaan omaa käytöstään, mutta alkoholia tekosyynään käyttävä vaimonhakkaaja ei tunnu todenmukaiselta muuttujalta.

"Perttiä puistatti,tehtävä oli suoritettu. Yksi ihmiskunnan paskasakista saatuomion teostaan... Kaikki ne teot, joihin hän itse oli syyllistynyt, olisivat voineet johtaa siihen, että hän olisi ollut Malmbergin paikalla. Pikastuksissaan ja alkoholin vaikutuksen alaisena tehty harkitsematon surmatyö,tappo. Murha."
 
Pidin kirjasta. Ennakkoluuloistani huolimatta se oli hyvin kirjoitettu ja tekstiä oli mukava lukea. Minua häiritsi, että Peten ja hänen äitinsä pään sisään päästään, mutta Pertin toimintaa kuvataan ulkoapäin. Miksi häntä ei tuoda yhtä lähelle?
Pidin kirjan tapahtumista muuten, mutta Peten nyrkkeilyharrastus oli tylsää luettavaa.  En ole kiinnostunut kyseisestä lajista. Peten putkareissuun johtanut illanvietto oli sen sijaan paljon eläväisempää luettavaa.  Tapahtumat kietoutuivat lopussa tietysti yhteen. Tuohan se yhtenäisyyttä, mutta välillä toivoisin, että langat jätettäisiin solmimatta lukijan puolesta. Kirjan tunnelma oli kuitenkin ihana ja leppoinen.
Jos ensimmäinen osa tulee hollille, tartun siihen varmasti mielenkiinnolla. Etsimällä etsimään sitä en kuitenkaan lähde.
3,5/5

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Leena Krohn-Tainaron

"Hyvästi nyt taas, pääni on raskas ja minä luulen, että nousee ukkonen. Mietin syitä, miksi et castaa, ja niitä on monta. Oletko kuollut? Oletko muuttanut? Kaupunki, jossa asuit, on ehkä kadonnut maan päältä."

Krohnin Tainaron on hyvin erilainen kirja. Ensiksikin se koostuu pelkästään kirjeistä. Aluksi ajattelin, että kirjoittaja kirjoittaa niitä vain huvikseen. Ettei kukaan saa niitä lopulta.  Mutta kaipa saaja on todella olemassa ja asuu kertojan entisessä kotimaassa. Ainakin hän kertoo niissä tarkasti mitä on kokenut uudessa asuinsijassaan. Vähän epäilen, että kukaan jaksaisi kirjoittaa niin monta kirjettä ilman vastausta. Ainakaan itse en jaksaisi.Minusta tuntuu jo nyt, että pitäisi lukea kirja uudelleen. Siitä jäi paljon pureskelematta. Krohnin teokset eivät yleensäkkään ole kauhean helppoa luettavaa.
Tainaron on mystinen kaupunki. Taianomainen ja  hyvin erikoisia asukkaita täynnä. Kertoja tutustuu kaupungissa Jäärään, joka opastaa uuden ystävänsä kaupungin saloihin. Siinä onkin opiskelemista, koska asukkaat jotain hyönteisiä. Tai siltä ainakin tuntuu.  Ihmisiä he eivät ainakaan ole.
Erityisen hyvin minulle jäi mieleen kertomus hallitsijasta, jolle asukkaiden piti kertoa tarina elämästään. Ensimmäinen kertoja ei uskoa kertoa koko tarinaansa kaikille, joten lopun saa tietää vain hallitsija(ampiainen?). Tarina jää hieman vaivaamaan,. Kirjeiden kirjoittajan tarina voi olla harhaakin. se on kappaleina, eikä lukija saa kertojasta hirveästi uutta tietoa. Silti tarina oli minusta jotenkin käänteen tekevä. Suorastaan näin kohtauksen silmieni edessä. Toinen mieleen jäänyt tarina kertoo mittarista. Mies mittasi maailmaa omalla pituudellaan. Tätä vaativaa tehtävää ovat tehneet jo hänen isoisänsä. He tosin olivat eri mittaisia, joten kaikki saivat toteuttaa luontoaan. Aika absurtteja tarinoita siis.
Kirja olisi ollut hyvä lukea kerralla, mutta minulla meni sen lukemiseen toista viikkoa.  Kirjeitä on kaikkiaan kolmekymmentä ja sivuja hieman yli sata. Maailmaan pääseminen oli vaikeaa.
Ei tämä mikään järisyttävä teos ollut, mutta ei siinä juuri vikojakaan ollut.  Odotin jotain Hotel sapiensin kaltaista kokemusta, mutta sen tasolle tämä ei yltänyt.

" Mutta täällä Tainorissakin on eräitä, joihin silmä iltaisin kiintyy, koska he erittävät ohutta valoharsoa ja toisinaan , kiihtyessään , tuikkivat ja välkkyvät."
3,5/5

perjantai 13. marraskuuta 2015

Kirjaostoksia ja tunnelmia

Siitä ei ole kovin kauaa, kun esittelin edelliset ostamani kirjat.  Huomasin Adlibriksellä kirjoja neljä 15€ ja kolme pokkaria kympillä. En voinut olla tarttumatta tarjouksiin. En yleensä osto hirveästi kirjoja vuodessa, mutta nyt olen vähään aikaan innostunut tilailemaan opuksia.
Marraskuussa en ole lukenut juuri yhtään.  Työssäoppimisen jälkeen en ole jaksanut enää paneutua kirjan maailmaan. Tänä viikonloppuna haluan korjata tilanteen. On ikävä  kunnon lukemista. Marraskuun 30:n sivun lukuhaaste epäonnistui jo kolmantena päivänä. Yksinkertaisesti nukutti liikaa ja ajattelin etten nauttisi lukemastani. Mutta sitten niihin ostoksiin.


Ylimpänä löytyy Taava Koskisen toimittama Kirjoituksia neroudesta.  Nerous on aina kiinnostanut minua. Mikä tekee toisesta ihmisestä älykkäämmän kuin toisesta? Ehkä kirja avaa asiaa hieman. Alku vaikutti ainakin mielenkiintoiselta. Tässä on ilmeisesti käsitelty paljon eri taiteilijoiden neroutta ja joukosto löytyy ainakin Tove Jansson.
Lari Korilan ja Annukka Vartevan toimittama Maailman vaikein kieli koostuu esseistä. En ole tätä tarkemmin katsonut, joten jää nähtäväksi, mitä pokkari pitää sisällään.
J.K.Rowlingin Siuntio Silosäkeen tarinat luinkin jo. Ihana!
Riikka Pulkkiselta hommasin kirjat Raja ja Totta. Kummatkin olen joskus jättänyt kesken. Molemmat kuitenkin käsittelevät mielenkiintoisia kysymyksiä, joten haluan ehdottomasti lukea ne. Pulkkiselta olen lukenut kirjat Vieras ja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän.Tykkäsin jälkimmäisestä huomattavasti enemmän. Vieras oli jotenkin liian taiteellinen.
Ostin Stieg Larssonin trilogian kaksi viimeistä osaa. En ole vielä lukenut ensimmäistä osaa. Nämä on onneksi sellaisia kirjoja, että jos en itse tykkää niin joku lukee teokset varmasti.
Koska muut kirjat ovat aika tuhteja, halusin jotain kevyempää ja päädyin Nora Robertsiin ja kirjaan Ovi sydämeen. Nora Robertsin kirjoja on muutama tullut vuosien kuluessa selätettyä ja jotain ihanaa niissä on. Vaikka juoni on hyvin ennalta-arvattava, kirjan haluaa lukea loppuun. Toivottavasti tämäkin on aivoja rentouttavaa lukemista.
Sitten on vielä Jo Nesbon Torakat. Käsittääkseni tämä on Harry Hole-sarjan ensimmäinen.  Nesbo on kertonut, että Poliisi saattaa olla sarjan viimeinen osa, joten sen luettua on hyvä alkaa tutustua alkuun.

Onkos siellä päässä innostuttu ostelemaan kirjoja? Oletko lukenut jonkin näistä? Ensilumi päätti maalata maan. Minä en kauheasti talvesta välitä, mutta tällainen pieni lumisuus on ihan kiva. Kohan ei tule kovia pakkasia.  Innostuin jo virittelemään muutaman jouluvalon ja ilokseni huomasin muidenkin ikkunoista pilkistävän valoja. Alku talvesta tykkään, koska se on joulun odotusta.  Uuden vuoden jälkeen alkaa masentaa, kun ulkona on yhtä pimeyttä.

tiistai 10. marraskuuta 2015

J.K.Rowling-Siuntio Silosäkeen tarinat

 "Siuntio Silosäkeen tarinat on kokoelma satuja nuorille velhoille ja noidille. Sadut ovat ollet suosittua iltalukemista jo vuosisatojen ajan, joten Pomppiva pata ja Oivan onnen alkulähde ovat monelle Tylypahkalaiselle yhtä tuttuja kuin Tuhkimo ja Prinsessa Ruusunen jästeille(ei-taikoville)."

Pikkuruinen kirja on aivan ihana käsissä. Sitä ei malta pitää käsissä avaamatta.
Siuntio Silosäkeen tarinat on tuttu satukirja kaikille Harry Potter ja Kuoleman varjelukset lukijoille. Siinähän Dumbledoren Hermionille antama kirja on suuressa osassa, mutta Potterissa kerrotaan vain Kolmen veljeksen tarina. Tässä satukirjassa on viisi tarinaa.
Velho ja pomppiva pata kertoo itsekeskeisestä pojasta, jolle hyväntahtoinen isä on jättänyt perinnöksi taikapadan.  Isä autteli sen avulla kyläläisiä, mutta poikaa muiden ongelmat eivät kiinnosta. Pata alkaa pitää itsestään melua aina kun poika kieltäytyy auttamasta avuntarvitsijaa.
Oivan onnen alkulähde kertoo porukasta, joka lähtee etsimään lähdettä, jonka kerrotaan
Tietäjän karvainen sydän oli suosikkini ja samalla kirjan rankin satu.Tietäjä kaivaa sydämensä irti ettei tuntisi tuskaa.
Tanili Kanilin käkättävä kanto ketoo kaupungista, jossa noituus on kiellettyä. Silti kuningas haluaa itse epätoivoisesti oppia taikomaan.
Tarina kolmesta veljeksestä kertoo veljeksistä,  jotka välttävät kuoleman. Siksi tämä päättääkin huiputtaa veljeksiä.

Jokaisen tarinan jälkeen velhokoulun rehtori kertoo omat mietteensä ja avaa satuja enemmän. Nämä luvut olivat mielestäni turhia. Tanili Kanilin käkättävä kanto on ainoa tarina, johon selitykset tuovat lisää sisältöä.
 J.K.Rowling on itse kuvittanut kirjan.  Kuvat sopivat hyvin kirjaan ja tekevät siitä satumaisemman.  Niitä olisi tosin voinut olla enemmän.
Pidin kirjasta paljon, mutta tarinoita olisi suonut olla enemmänkin. Ja Dumbledoren selitykset olisi voinut jättää pois.

Toisaalla:
Musteella ja hopealla
 Sanna-mari
Maailman ääreen
4/5

tiistai 3. marraskuuta 2015

Lisää vastauksia kysymyksiin

     Sain  Liedster awaed-tunnustuksen Katinkalta ja Hannan kirjokannesta. Molemmille paljon kiitoksia! Teillä on ihanat blogit.Koska olen jo laatinut omat kysymykset aiemmassa postauksessa, vastaan vain kysymyksiin. Ihana vastailla näihin kysymyksiin ja rentoutua, kun on koko päivän hosunut töissä.


    Hannan kysymykset:
    Kuka on innostanut sinut lukemisharrastuksen pariin? 
    Äiti kannusti pienenä lukemaan. Sanoi minulle ja siskolle, että lukekaa nyt niin paljon kuin jaksatte, koska aikuisena töiden ja lapsien keskellä ei kerkeä lukea välttämättä niin paljon kuin haluaa. Kotona on muutenkin aina suhtauduttu myönteisesti lukemiseen.
    Onko sinulla aina oltava jokin kirja kesken, vai onko vaiheita, jolloin et ehdi lukea?
    Minulla on aina kirjoja kesken. Tällä hetkellä ehkä liikaakin. Teos jota luen eniten ei ole kauhean mielenkiintoinen, joten on hyvä olla rentouttavampaa luettavaa kaverina. Ja pitäisi oikeasti saada se Rikos ja rangaistus liikkeelle. Lukujumeja tulee joka vuosi, mutta onneksi ne yleensä menee ohi parissa kuukaudessa.

    Mitä muuta harrastat kuin lukemista?
    Olen huono harrastamaan mitään.  Lukemisen lisäksi tulee iltaisin käytettyä koiraa lenkillä ja katsottua sarjoja.  Viime vuonna aloin opiskella venäjää, mutta se oli pakko lopettaa kulkuyhteyksien ja aikataulujen vaikeuden takia.
    Luetko vieraskielisiä kirjoja?
    Harvoin. Joskus luen jotain englanniksi, mutta en ole tainnut vuoteen lukea vieraalla kielellä kokonaista kirjaa. 
    Keneen lastenkirjailijaan haluaisit kaikkien suomalaislasten tutustuvan?
    Astrig Lingrenin ja Tove Janssonin kirjoihin. Ylipäätään toivon, että lapset lukevat edes jotain. En pidä kirjailijoiden jaosta lasten- tai nuortenkirjailijaan ja ns. oikeaan kirjailijaan. Sama asia, kun on olemassa koomikot ja naiskoomikot. Mutta nyt meni yli aiheen!
    Mikä kirja oli sinulle tärkeä teini-ikäisenä?
    Otto Grundström Tähtiotsa on minule kaikkien aikojen tärkein runokirja. Teininä jaksoin niitä vielä lukea. Yritin itsekkin runoilla, mutta nykyisin nolottaa lukea sitä nuoruuden angstia. Mystery club-sarja on kokonaisuudessaan älyttömän rakas. Nämä tytöt ovat vaikuttaneet minuun paljon.
    Millainen kirjanmerkki sinulla on käytössä juuri nyt jonkin kirjan välissä?
    Tällä hetkellä ei mikään. Kadotan ne niin äkkiä, etten jaksa kokoajan ostaa uusia. Olen tosin ajatellut ostaa yhden tosi siistin lukumerkin, kohan tarvitsee tilata jotain muutakin samalla. Yleensä repäisen vanhasta lehdestä jonkun merkin. Toimii ihan yhtä hyvin , vaikkei olekkaan niin nätti.
    Mikä kirja on ollut myönteisellä tavalla yllättävä?
     Jo Nesbon Harry Holet. Tartui kirjaan Kukkulan kuningas hampaat irvessä Kirjallisia retkiä pohjoismaissa- haasteen takia, mutta tykästyin niin paljon,että olen lukenut niitä jo useamman.
    Jos saisit tavata suosikkikirjailijasi, mitä kysyisit häneltä?
    Anna-Leena Härkönen on yksi esikuvistani. Kyselisin varmaan, miten hän saa ideat kirjoihinsa.  Kuka on hänen suosikkikirjailijansa tai vaikuttajansa? Onko joku hänen kirjojensa henkilöistä sellainen, josta hän ei yhtään pidä?  Miten hän on ollut niin rohkea, että on uskaltanut kirjoittaa Heikosti positiivisen ja Loppuunkäsitellyn? Miten Metsolien kuvaukset sujuivat hevosen kanssa, koska olen ymmärtänyt, että hän on hevospelkoinen? Mikä on hänen suosikkinsa Popedan kappaleista? Millainen olo tulee, kun kirja on valmis? Eihän noita tullutkaan montaa...
    Veikkauksesi tämän vuoden Finlandia-voittajaksi?
     Toivoisin Leena Krohnin voittavan Finlandian Erehdyksellä. Anu Holopaisen Ihon alaiset oli myös hyvä. En kuitenkaan usko näiden naisten voittavan palkintoa, vaan voitto menee Pauliina Vanhatalolle ja Pitkälle valoitusajalle. Yleensä Finlandia-voittajat ovat ihan ok, mutteivat minulle kauhean tärkeitä kirjoja, Ja Rimmisen valinnan jälkeen olen kyseenalaistanut koko kilpailun, jossa yksi ihminen valitsee sen kirjailijan, joka sinä vuonna elättää itsensä.

    Luetko kirjoja sillä perusteella, että ne ovat saaneet jonkin palkinnon?

    Patrick Modianaa luin vain Nobelin takia, mutten yleensä välitä palkinnoista. Syyksi voisi laittaa edellisen vastauksen.
      Katinkan kysymykset:

      Mikä oli lapsena lempikirjasi? 
      Täytyy toistaa itseään ja sanoa Mystery Clubin kirjoittaja Fiona Kelly, jonka takana on huhuttu olevan useampi kirjailija,
       
      Missä lukemassasi kirjassa on mielestäsi kaunein kansi?
       En muista yksittäistä kirjaa. Yleensä tykkään yksinkertaisesta, mutta ei liian yksinkertaisesta. Muumeissa on tietenkin ihanat kannet.
       

      Mikä on tällä hetkellä eniten odottamasi uutuuskirja?
       Yleensä huomaan uuden kirjan vasta kirjaston uutuus kirjojen hyllystä. Viiltäjä Jackin tutkimista kertova kirja kuulostaa mielenkiintoiselta.

      Minkä perusteella valitset luettaviksesi päätyvät kirjat?
      Valitsen kirjat kannen ja arvostelujen perusteella. Lehtiarvosteluja en juurikaan lue, vaan kyylään muiden kirjabloggaajien postauksia.  
       
      Oletko aina pitänyt lukemisesta?
      Yläasteella en lukenut niin paljon, koska kaikki pitivät minua lukutoukkana ja se nolotti. Kyllä. Mikä urpo olenkaan ollut? Suurempia urpoja oli ne muut. Ysillä aloin taas lukea paljon. Alkuvuonna  en lukenut neljään kuukauteen melkein mitään. Johtui kiireestä ja äidin kuolemasta. 
       
      Minkä kirjan maailmaan tahtoisit päästä käymään?
      Tietenkin Harry Potterin. Kuka kirjan lukenut ei haluaisi sinne? Myös Muumilaaksoon olisi kiva mennä.
       
      Jos saisit valita yhden henkilön jostakin kirjasta ja pääsisit juttelemaan hänen kanssaan vaikkaa kahvikupposen äärelle, kenet valitsisit? 
       Don Tillmanin ,vaikka hän varmaan järkyttyisi joutuessaan puhumaan tuntemattomalle. Antaisin hänen suosiolla valita juomat ja ruuat.

      Kirja, joka jäi mietityttämään pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen?
      Liza Marklundin esseitä sisältävä kirja. Ihan karmeita juttuja naisen ja lasten oikeuksista tai paremminkin niiden puutteesta. Myös Mageen Sopimus jäi vaivaamaan mieltä.
       
      Lainaatko kirjasi kirjastosta vai hankitko mieluummin omaksi?
       Suurimman osan lainaan kirjastosta, mutta kirjoja tarttuu mukaan tarjouksista. Kaupunkimme kirjasto on mukava paikka, jossa on ystävälliset kirjastotädit. Pienen kaupungin kirjastoksi sieltä löytyy hyvä valikoima.

      Luettiinko sinulle lapsena iltasatuja?
       Satuja luettiin, mutta päivällä
       

      Mikä on suosikkigenresi vai oletko kirjojen suhteen kaikkiruokainen?
      Luen monenlaista. Tänä vuonna olen lukenut paljon dekkareita ja viime vuonna luin paljon tietokirjoja.

      Minua itseäni on mietityttänyt viimeaikoina,että miksi perhoset kuolee niin nuorina. Kun sanotaan, että perhoset elää päivän. Onko niiden kehossa jonkinlainen aikapommi, joka tietää milloin 24 tuntia on kulunut ja tappaa ne. Voin myöntää, etten ole hyvä biologiassa. Ja ilmeisesti jotkut perhoset elää pitempäänkin, mikä lisää sekavuutta.

      sunnuntai 1. marraskuuta 2015

      Lokakuun selitykset

      Lokakuussa ehdin kokoa inhottavan flunssan ja saada toppipaikan.  Seuraavat kuukaudet meneekin siellä ja saattaa olla, ettei tule luettua niin paljon.  Lokakuu oli kiva, koska tapahtui paljon, eikä tarvinnut vain kyhnöttää kotona. Pääsin muun muassa olemaan karanneiden lampaiden luotsi, kun he seurasivat kiltisti johtajaa takaisin aitaukseen. Luokan järjestämä tapahtuma sujui ilman suurempia ongelmia ja tuli nähtyä pitkästä aikaa paria kaveria. Tv;stä innostuin katsomaan neljä kautta Supernaturalia,. Ehkä jotain varautumista Halloweeniin.
      Luettua tuli seuraavia kirjoja:
      Lars Jansson:Muumit.sarjakuvaklassikko 8
      Vihdoin! Taattua laatua.
      Jane Austen-Ylpeys ja ennakkoluulo 
      Vaikutuin. Mahtava kirja.
      Ernest Hemmingway-Ja aurinko nousee
      Kun mietin kuukauden luettuja, en muistanut tätä kirjaa. Kertoo varmasti sen, ettei kirja vakuuttanut.
      Hannu-Pekka Björkman-Kadonneet askeleet.
      En pitänyt niin paljon kuin muista Björkmanin kirjoista.
      Fiona Kelly-Salaiset johtolangat
      Mystery Club-sarjan ensimmäinen osa ja yksi parhaista.
      Tuomo Jäntti-Talven hallava hevonen
      Jäi sekava olo.
      Liza Marklund-Uutispommi
      Aion jatkaa sarjan lukemista.
      Kauko Röyhkä:Ville Haapasalo-Et kuitenkaan usko
      Röyhkä ärsytti, mutta Villen elämästä oli mielenkiintoista lukea.
      Jen Campbell-Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa
      Hauska makupala.
      Pauliina Vanhatalo-Pitkä valotusaika
      Tykkäsin, muttei mikään maaginen kokemus
      Jo Nesbo-Verta lumella
      Ei vain toiminut.

      Eli 11 kirjaa tuli luettua.  Miten teidän lokakuu meni?