keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Leena Krohn-Tainaron

"Hyvästi nyt taas, pääni on raskas ja minä luulen, että nousee ukkonen. Mietin syitä, miksi et castaa, ja niitä on monta. Oletko kuollut? Oletko muuttanut? Kaupunki, jossa asuit, on ehkä kadonnut maan päältä."

Krohnin Tainaron on hyvin erilainen kirja. Ensiksikin se koostuu pelkästään kirjeistä. Aluksi ajattelin, että kirjoittaja kirjoittaa niitä vain huvikseen. Ettei kukaan saa niitä lopulta.  Mutta kaipa saaja on todella olemassa ja asuu kertojan entisessä kotimaassa. Ainakin hän kertoo niissä tarkasti mitä on kokenut uudessa asuinsijassaan. Vähän epäilen, että kukaan jaksaisi kirjoittaa niin monta kirjettä ilman vastausta. Ainakaan itse en jaksaisi.Minusta tuntuu jo nyt, että pitäisi lukea kirja uudelleen. Siitä jäi paljon pureskelematta. Krohnin teokset eivät yleensäkkään ole kauhean helppoa luettavaa.
Tainaron on mystinen kaupunki. Taianomainen ja  hyvin erikoisia asukkaita täynnä. Kertoja tutustuu kaupungissa Jäärään, joka opastaa uuden ystävänsä kaupungin saloihin. Siinä onkin opiskelemista, koska asukkaat jotain hyönteisiä. Tai siltä ainakin tuntuu.  Ihmisiä he eivät ainakaan ole.
Erityisen hyvin minulle jäi mieleen kertomus hallitsijasta, jolle asukkaiden piti kertoa tarina elämästään. Ensimmäinen kertoja ei uskoa kertoa koko tarinaansa kaikille, joten lopun saa tietää vain hallitsija(ampiainen?). Tarina jää hieman vaivaamaan,. Kirjeiden kirjoittajan tarina voi olla harhaakin. se on kappaleina, eikä lukija saa kertojasta hirveästi uutta tietoa. Silti tarina oli minusta jotenkin käänteen tekevä. Suorastaan näin kohtauksen silmieni edessä. Toinen mieleen jäänyt tarina kertoo mittarista. Mies mittasi maailmaa omalla pituudellaan. Tätä vaativaa tehtävää ovat tehneet jo hänen isoisänsä. He tosin olivat eri mittaisia, joten kaikki saivat toteuttaa luontoaan. Aika absurtteja tarinoita siis.
Kirja olisi ollut hyvä lukea kerralla, mutta minulla meni sen lukemiseen toista viikkoa.  Kirjeitä on kaikkiaan kolmekymmentä ja sivuja hieman yli sata. Maailmaan pääseminen oli vaikeaa.
Ei tämä mikään järisyttävä teos ollut, mutta ei siinä juuri vikojakaan ollut.  Odotin jotain Hotel sapiensin kaltaista kokemusta, mutta sen tasolle tämä ei yltänyt.

" Mutta täällä Tainorissakin on eräitä, joihin silmä iltaisin kiintyy, koska he erittävät ohutta valoharsoa ja toisinaan , kiihtyessään , tuikkivat ja välkkyvät."
3,5/5

2 kommenttia:

  1. Minä pidin Tainaronin erikoisesta maailmasta valtavasti. Hotel Sapiens oli joskus kirjastosta lainassa mutta jäi kiireiden jalkoihin. Siihen pitäisi tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti lukea Hotel sapiens! Tainorin maailma oli jännä ja harmittaa hieman, etten päässyt siihen täysin sisään.

      Poista

Kiitos kommentistasi!