sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Tammikuun luetut

 Tammikuu meni yllättävän nopeasti. Agatha Christinen lukuhaaste sai päätöksensä, mutta onneksi into lukea kirjailijaa säilyi. Vapaa aika keskittyi lähinnä hyvien sarjojen pariin ja Grimmiä ja Blacklistiä tulikin katsottua paljon. James Spader on tosi karismaattinen! Sain tehtyä työssäoppimisen näytön, joten enää pitäisi jaksaa viisi viikkoa työskennellä toppipaikassa. Siellä on kyllä ihan kivaa, etten usko siinä olevan mitään ongelmaa. Pääsin myös tutustumaan kassatyöskentelyyn, joten alkaa paletti olla suhteellisen kasassa. Kohta pitäisi vain alkaa raporttia rustata.

Tammikuu oli lukemisen osalta antoisa. Vaikken lukenut hirveästi, kaikki kirjat kannatti lukea. Toivottavasti Helmikuussa luen enemmän tai jään jo alkuvuodesta pahasti jälkeen lukutavoitettani.  Ensi kuussa olisi tarkoitus tutustua ainakin yhteen suureen suomalaiseen klassikkoon.
Ville Haapasalo-Et muuten tätäkään usko
Iiro Kuttner-Puiden tarinoita:Puuseppä
Agatha Christie-Idän pikajunan arvoitus
Joel Dicker-Totuus Harry Quebertin tapauksesta(postaus tulossa)
Jukka Hankamäki-Kuka halusi murhata filosofin (postaus tulossa)

lauantai 30. tammikuuta 2016

Viiden kirjan haaste

Kirjavaras haastoi minut tähän blogeissa viimeaikoina paljon näkyneeseen haasteeseen. Kiitos siitä!

1. Kirja, jota luen parhaillaan
Luen muutamaakin kirjaa. Kesken on yksi Christinen dekkari. Jukka Hankamäen Kuka halusi murhata filosofin ja John Irvingin Vapauttakaa karhut.Kaikki on hyvin erilaisia kirjoja keskenään ja tällä hetkellä keskimmäinen kiehtoo eniten. Kaikki vaikuttavat kuitenkin mukavilta kirjoilta, mutta lukutahtini on ollut viimeaikoina hidas. Aamulla pitää herätä jo viiden jälkeen, joten illalla ei jaksa enää lukea kuin ne pari sivua.
2. Kirja, josta pidin lapsena
Sain joskus lapsena lahjaksi Susan Varleyn Mäyrän jäähyväislahjat. Se oli todella koskettava ja sai pienen tytön ajattelemaan. Mäyrä tiesi kuolemansa lähestyvän, joten hän tahtoi antaa kaikille läheisille viimeisen lahjan. Muistaakseni kirja oli nätisti kuvitettu. Harmi, että kirja on hukkunut jonnekkin vuosien saatossa.
3. Kirja, joka jäi kesken
Näitähän on. Minulle ei tuota tuskaa jättää huonoja kirjoja kesken. Mieltäni on jäänyt kuitenkin kaivelemaan Lars Kepplerin Tulitodistaja. Se oli ihan hyvä, mutta jäi silti kesken. Aion palata siihen kuitenkin jossain vaiheessa.
4. Kirja, joka teki vaikutuksen
Täällä pohjantähden alle-trilogian kaksi ensimmäistä osaa jysähtivät kovaa. Tarina oli vaan tosi kiehtova ja karmea samaan aikaan. Luin tämän lukiossa ja aion lukea tämän seuraavan kerran ollessani hieman vanhempi. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä toimiiko kirja enää silloin.
5. Kirja, johon palaan uudelleen
Harry Potterit olen lukenut muutamaan kertaan. Ne vain toimii aina. Aion aloittaa sarjan lukemisen uudelleen taas pian.Ronja Ryövärintytär tulee luettua lähes joka vuosi.

Haastan mukaan:
Kirjat kertovat
Hannan kirjokannen
Ankin kirjablogi

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Ville Haapasalo-Et muuten tätäkään usko

 Luin syksyllä aiemman Haapasalon elämästä kertovan Et kuitenkaan usko-kirjan. Toinen osa jatkaa hyvin samalla tavalla. Ulkoasu ja taitto ovat todella samankaltaisia, mutta vuosituhat on vaihtunut.Et kuitenkaan usko keskittyi Villen opiskeluaikaan ja hänen sopeutumiseensa Venäjälle. Et muuten tätäkään usko kertoo Villen elämästä 2000-luvulla, jolloin näyttelijä saavuttaa matkailuohjelmiensa kautta suosiota myös synnyinmaassaa.
Ville kertoo Venäjästä todella kiinnostavasti. On mielenkiintoista lukea suuresta naapurista, joka on tosiasiassa yhtä suurta mysteeriä. Villen sanoin:" Venäjä on maa, joka herättää mielenkiintoa, koska siitä tiedetään niin vähän. Lisäksi se herättää hämmennystä". Osa jutuista tuntuu aika hurjilta. Varsinkin Suomensukuisten kuvausreissuilla Ville on joutunut kuulemaan karmeita juttuja, joiden seurauksena hän näki kuusi kuukautta painajaisia. En ihmettele yhtään. Suomensukuiset-sarja oli jo tv:ssäkin hieman ahdistavaa katsottavaa, koska ihmiset vaikuttavat elävän niin kituuttamalta.

Eniten kirjassa minussa järkytti tv-maailman raakuus.Ville lupautui paikalliseen Luistelee tähtien kanssa ohjelmaan, koska luuli sen olevan harmiton koko perheen ohjelma. Pian totuus alkoi kuitenkin paljastua. Villen polvi hajosi, mutta kanava ilmoitti, ettei hän voi poistua ohjelmasta.
"Mä olisin voinut lähteä, mutta se oli tarkoittanut sitä, että mä olisin joutunut ykköskanavan mustalle listalle. Ainakaan kahtee vuoteen mulla ei olisi ollut mitään töitä.Tiedän näyttelijöitä, jotka ovat joutuneet sille listalle, ja se todellakin tarkoittaa, että kahteen vuoteen et tee mitään töitä, et leffaa, et televisiota , et mitään.Sitten se ohjelma meni vain hullummaksi ja hullummaksi. Me harjoiteltiin 4-6 tuntia päivässä. Toiset kilpailijat rupesivat sabotoimaan: mä saatoin käydä vaikka kusella, ja sillä aikaa mun luistimet oli hangattu betoniseinää vasten tylsiksi niin, kaaduin heti kun menin jäälle."
Lopulta Villen lonkkakin meni, eikä hän pystynyt liikkumaan. Silti hän ei saanut lähteä ohjelmasta vaan hänet vietiin erikoissairaalaan.
"Ne kaivoivat piikit esiin, Ne löivät aiihen polveen piikkejä monesta suunnasta, kaikenlaisia myrkkyjä ja sitten vielä suoneen myrkkyjä.-Lääkäri sanoi, että nyt otat rauhallisesti pari tuntia ja illalla olet luistelemassa. Mutta jos joku tulee kysymään sulta dopingtestiä, niin ainakaan kahteen vuoteen sä et tule pääsemään siitä läpi. Mä pystyn kävelemään, menemään jäälle ja luistelemaan."
Aika sairasta toimintaa siis.

Tykkäsin kirjasta enemmän kuin aiemmasta osasta. Aihe oli kiinnostava, mutta Kauko Röyhkä kirjailijana oli edelleen ärsyttävä valinta. Hänellä tuntuu olevan pakollinen tarve puhua kirjassa myös itsestään ja tekemisistään, minkä lisäksi hän esittää hyvin johdatteleviä kysymyksiä. Juha Metson kuvat ovat toki hienoja.Koska valokuvaustaide ei ole lähellä sydäntäni , alkoi  tällainen määrä kuvia kuitenkin tuntua jo tosi ähkyiseltä. Vähempikin olisi riittänyt.
                                                                                     
 Aion lukea jossain vaiheessa myös Villen "keittokirjan", mutta lähiaikoina taidan keskittyä vain hänen matkailuohjelmiensa toljottamiseen. Niitä muuten sivutaan kirjasta aika paljon, joten sarjan ystäviä kirja saattaa ilahduttaa.
4/5

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Iiro Kuttner-Puiden tarinoita:Puuseppä

                                                    


"Puiden hitaassa maailmassa ihmisen elämä on vain tuokion mitta. Vain jokunen ohihaviseva satokausi. Samasta syystä puiden tarinat, useimmat niistä, ovat meille liian pitkiä, liian hitaita, liian tapahtumaköyhiä koskaan kokonaan ymmärrettäviksi. Me emme ehdi kuulla niitä loppuun asti. Mutta puilla on muutama lyhyempikin tarina kerrottavanaan, sellainen joka talvella mataa kylmänä mahlana eteenpäin puiden juuria pitkin ja kesän mittaan kiihdyttää reippaaseen vauhtiin niiden tihenevässä lehvästössä.  Nämä kertomukset ovat niitä, jotka mekin  voimme käsittää, mikäli meiltä löytyy kärsivällisyyttä. Ne nimittäin kertovat meistä ihmisistä, sinusta ja minusta."





 Kauniin kirjan on kuvittanut Ville Tietäväinen. Kirja on tosiaan todella kaunis.Hieman vanhanaikaisen oloinen. Teemaa on jatkettu kattavasti ja kirjassa on muutama koristeellinen fontti. Jostain syystä olen aina tykännyt tuollaisista kiehkuroista.

Kirja kertoo kuninkaallisesta Puusepästä, joka osaa luoda puusta ihmeellisiä asioita. Hän haluaa kuitenkin luoda jotain suurempaa ja merkityksellisempää.Niinpä hän lukittautuu verstaaseensa kolmeksikymmeneksi vuodeksi ja hylkää samalla perheensä. Hiljalleen kuningaskin alkaa kaipailla vanhaa ystäväänsä. Kuningas on puusepän suurin ihailija, joten häntä myös kutkuttaa valtavasti, mitä lukittujen verstaan ovien takana tapahtuu. Tarina sopii mielestäni hyvin niin lapsille kuin vanhemmillekkin. En oikein osaa selittää, mutta kirja pitää lukea itse.
Puuseppä on ensimmäinen osa puiden tarinoita-sarjaa. Sarjassa on jo julkaistu ainakin tarinat Ritari ja Merenkulkija, jotka aion ehdottomasti lukea jossain vaiheessa.



Kirjasto ovat kirjoittaneet myös Psrakastankirjoja ja Värikäs päivä.
4/5

perjantai 15. tammikuuta 2016

Kirja-tag

 Kirjavarkaan blogista löysin tämän tagin, jonka kysymyksiin halusin vastata. Tämä on muuten sadas kirjoitukseni blogiin. Miten se on mahdollista?Aika on mennyt tosi nopeasti.

1. Onko sinulla kotonasi tietty paikka, jossa luet?
Nyt talvella olen lukenut sohvassa. Keväällä palaan varmaan lukemaan sänkyyni, kun valoisuus kasvaa. Nyt valaistus on huono, joten silmiä alkaa helposti särkeä. Talvella ei valitettavasti voi lukea autossa. Kesällä tykkään lukea kauppareissulle mennessä. En siis itse tietenkään aja itse autoa, mutta kauppareissuille meno-ja tulomarkaan menee yhteensä 45 minuuttia, joten ne ovat mainiota aikaa lukea.
2. Kirjanmerkki vai palanen paperia?
 En taida omistaa yhtään kirjanmerkkiä. Valitettavasti ne aina katoavat. Yleensä käytän siis jotain lappua.Mainoslehdet joutuvat yleensä harventamaan kulmiaan minun takia. Joskus saatan jopa taittaa kirjojen sivuja.. Tiedän! Miten syntinen olenkaan!
3. Voitko lopettaa lukemisen milloin vain vai luetko aina sivun tai kappaleen loppuun?
En pysty jättämään kirjaa parittomalle sivulle.  Joskus kirjan luku loppuisi niin ja silloin on pakko lukea vielä se yksi sivu, että pääsee parilliselle sivulle.  Mistähän tämäkin johtuu?
4. Syötkö tai juotko lukiessasi?
.Juon useinkin, mutta syön harvemmin. Ainakaan en syö yleensä mitään isompaa, mutta jotain popsittavaa saatan mussuttaa.
5. Voitko kuunnella musiikkia tai katsella televisiota lukiessasi?
Jos olen päässyt pitemmälle kirjassa, voi tv pauhata taustalla.  Haluan kuitenkin aloittaa kirjan rauhassa. Minulla on sen verran iso perhe,että olen tottunut meluun, eikä se juurikaan häiritse.
6. Luetko kotona vai missä vain?
Minulla on aina laukussa joku kirja varalla, jos jossakin joutuu odottamaan. Yleensä luen kuitenkin kotona.
7. Luetko ääneen vai hiljaa päässäsi?
Hiljaa päässäni. Ääneen lukeminen saattaisi olla aika hankalaa, koska se häiritsisi varmaan jotakuta. Koska minulla on lievä lukihäiriö luen ääneen aika hitaasti. Hiljaa luen paljon nopeammin, kun ei tarvitse tuottaa niitä äänteitä. Luen harvoin runoja, mutta niitä tykkään lukea ääneen.  Silloin niistä saa enemmän irti.
8. Luetko kaikki sivut vai hypitkö sivujen yli?
Luen kaikki sivut.  Olisi outoa lukea hyppimällä. Tietokirjoja saatan selata mistä sattuun, mutta kaunokirjallisuus pitää lukea lineaarisesti.
9. Hajoaako kirjan selkä lukiessasi vai pysyykö se kuin uutena?
Kulmat saattavat kurtistua, mutta selkämys ei ole vielä koskaan hajonnut. Kirjastonkirjoja pitelen huolellisemmin, mutta omien kanssa otan rennommin. Olen pudottelija, mutta silti en ole onnistunut vielä hajottamaan kirjoja. Onneksi kirjat ovat kestäviä! Osa meikeistäni taas on "mielenkiintoisen " näköisiä koska ne ovat vahingossa pudonneet lattialle kerran jos toisenkin. Onneksi tuttuni tietävät tämän ja minulle ei anneta mitään tärkeää kannettavaksi.  Tänäänkin onnistuin töissä pudottamaan täyden omenalaatikon.. Eikun keräilemään 50:ntä omenaa pitkin kaupan lattioita..Mutta nyt eksyin lahjakkaasti aiheesta.
10. Kirjoitatko kirjoihin? 
En.  Luen paljon lainakirjoja, joihin en toki kirjoittele. Enkä edes tiedä miksi merkkailisin sivuja. Oppikirjat ovat asia erikseen ja ainakin lukioaikaiset kirjat ovat aika hauskaa luettavaa. Vähän kuin päiväkirjoja.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Blogistanian Finlandia 2015 ehdokkaani

 
 Minun vuoden suosikkini!

 Suomalaisten parhaat eli blogistania Finlandia
Anu Holopainen-Ihon alainen 3 pistettä
Tää varmaan menis oikeasti nuortenkirjojen Finlandiaan. Kirja oli kuitenkin mielestäni paras kotimainen tänä vuonna, enkä muutenkaan tykkää jaotella kirjoja sen odotetun lukijakunnan mukaan. Herättää ajatuksia ja käsittelee tärkeää asiaa.
Leena Krohn- Erehdys 2 pistettä
 Innostuin kirjan myötä Krohnista. Mielenkiintoinen kirja. Ei kaikkein tavanomaisin.
Tuomo Jäntti-Talven hallava hevonen 1.pistettä
Lupaava teos. Jättää kuitenkin liikaa auki. Silti hyvä esikoinen.

 Käännöskirjat eli Blogistania Globalia:
Helen Garner-Vierashuone 3 pistettä
 Teki syvän vaikutuksen. Tuli luettua juuri oikeaan aikaan.
Audrey Magee-Sopimus 2 pistettä
Koskettava teos, joka näyttä sodan toisen puolen.
Graeme Simpsion-Vauvatesti 1 pistettä
Don Tillman on vaan todella valloittava.

Muita kategorioita en äänestä.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Agatha Christie 125 vuotta-lukuhaasteen koonti



Hurjan Hassu lukija järjesti Agathan Christien merkkivuoden kunniaksi lukuhaasteen. Tarkoituksena oli lukea kaikkea Christieen liittyvään. Itse luin pelkkiä dekkareita,  vaikka tarkoituksena oli lukea myös jokin elämänkerta, mutta se jäi nyt myöhemmäksi. Haasteesta jäi mukava fiilis. Melkein kaikki kirjat olivat tosi hyviä ja niitä kertyi ihan mukavasti.  Varsinkin kun alussa meinasin lukea vain muutaman kirjan haasteeseen, mutta dekkarit veivät mennessään. Luen tälläkin hetkellä yhtä murhamamman kirjaa ja toivon, että innostus Christieen säilyy läpi vuoden.

Agatha Christie-Idän pikajunan arvoitus  4/5
Vuoden 2016 ensimmäinen kirja.  Tässä kirjassa oli jännää, että pahis oli murhattu.
Agatha Christie- Aikataulukon arvoitus  4/5
Poiroti ystävä Hasting palvoi tätä liikaakin. Jännä juonirakenne.
Agatha Christie-Hänet täytyy tappaa  4/5
Luin tämän Christien syntymäpäivänä. Ei mässäile verellä. Mitä mainioin dekkari, joka herättelee moraalisia kysymysiään.
Agatha Christie-Kuolema ilmoittaa lehdessä 3/5
Ainoa Marpleni. En vain jotenkin lämmennyt tälle rouvallle. Kirja oli kuitenkin täynnä jännittäviä hahmoja ja juoni oli mielenkiintoinen.
Agatha Christie- Varjossa auringon alla  4/5
Voisin suositella tämän lukemista, koska tämä on tosi toimiva Christie, vaikkei kuulukkaan hänen suurimpiin suosikeihin.
Agatha Christie-Seitsemän kellon salaisuus  2/5
Ainoa todella huono Christie, minkä olen koskaan lukenut. Ei vain toiminut yhtään ja hahmot olivat jotenkin  päälleliimattuja.
Agatha Christie-Viisi pientä possua  5/5
Mahtava kirja. Pidin todella paljon. Juoni oli jännittävä. Ensimmäinen Poirottini.
Agatha Christie-Eikä yksikään pelastunut 5/5
Toimi toisellakin lukukerralla. Todella mahtava dekkari, joka kannattaa ehdottomasti lukea.  Runon tahtiin menevä juoni on veetävä.

Poirotin ja Marplen taistossa vei viiksiveikko voiton kirkkaasti. Tosin luin vain yhden Marplen, mutta tämä jäi hyvin etäiseksi ja laimeaksi hahmoksi. Poirot taas sai hymyn huulille moneen kertaan. Poirot on mahtava hahmo. Silti Sherlock säilytti paikkansa ykkös salapoliisina. Kuka nyt Jeremy Brettiä voisi voittaa?

Agatha Christie- Idän pikajunan arvoitus

"Se on todellakin ollut erittäin epätieteellinen,sanoi tohtori Constantine- Iskut on suoritettu aivan sattumanvaraisesti ja umpimähkään. Muutamat ovat luiskahtaneet syrjään, tuottamatta juuri mitään vahinkoa. Tuntuu aivan siltä kuin asianomainen olisi sulkenut silmänsä ja sokean raivon vallassa iskenyt yhä uudestaan ja uudestaan"

Poirot on juuri saapunut lomakohteeseensa saadessaan sähkeen, jossa hänen pyydetään tulemaan takaisin. Niinpä hän joutuukin nousemaan idän pikajunan kyytiin.  Jugoslavian kohdalla juna juttuu paksuihin lumikinoksiin. Tuon yön aikana eräs matkustaja, rikas amerikkalainen Ratchett murhataan. Hän löytyy aamulla 12 tikarinpistoa kehossaan. Poirot aloittaa oitis tutkimukset yhdessä makuuvaunuyhtiön johtajan ja ystävänsä Boun ja tohtori Constantinen kanssa. Tutkimuksissa selviää iskojen olevan kummallisia. Osa vaikuttaa olevan tehty oikealla ja osa vasemmalla kädellä. Murhaajia siis tuntuu olevan kaksi. Rikospaikalta löytyneet vihjeet viittaavat myös kahteen henkilöön eli naiseen ja mieheen.
Kirjassa on paljon henkilöitä. Ratchettin palvelija Masterman ja Hector McQueen, joka toimi Ratchettin sihteerinä ja tulkkina. Pierre Michel on junailija. Mary Debenham on englantilainen lastenhoitaja ja Eversti Arbuthnot on britannian armeijan upseeri. Lisäksi  junassa on Ruhtinatar seuraneiteineen ja kreivi vaimoineen.  Matkustajien joukosta löytyy myös lähetystyöntekijä, italialainen liikemies, amerikkalainen Martha Hubbart ja Cyrus Hardman.
Tutkinnassa selviää pian, että Ratchett on raukkamainen lapsenryöstäjä ja murhaaja ja hänen murhansa vaikuttaa liittyvän hänen menneisyytensä julmuuteen Armstrongien lasta kohtaan. Hän ryösti tuon pienen tytön ja sai hänestä valtavat lunnaat, mutta tyttö löytyi pian kuolleena. Sen seurauksena lapsen raskaana ollut äiti kuoli keskenmenon aiheuttamiin komplikaatioihin. Perheen isän mieli järkkyi ja hän päätyi surmaamaan itsensä. Vielä yksi traaginen tapaus sattui, kun poliisien syyttämä viaton lastenhoitaja heittäytyi kuolemaan.
Ratchettin todellisen henkilöllisyyden selvittyä kukaan ei ole pahoillaan murhasta, mutta sen tekijä mietityttää. Tarina on Christielle tyypillisesti Suljetunpaikan-mysteeri, koska tekijän on pakko olla joku junassa olijoista. Sen ympärillä oleva lumi on nimittäin jäljetön. Toinen tyypillinen juonikuvion, ettei kaikki ole miltä näyttää. Muidenkin kuin Ratchettin menneisyydestä paljastuu salaisuuksia.
  Olin nähnyt Idän pikajunan arvoituksen joskus tvstä, joten legendaarinen loppuratkaisu oli selvillä.  Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen ja oli oikeastaan hauskaa poimia vihjeitä loppuratkaisusta.
En yhtään ihmettele, että kirja on yksi Christien suurimmista klassikoista. Siinä on jotain vetoavaa. Toisaalta sympatia on täysin murhaajien puolella ja totuuden selvittyä olin vain iloinen, että Ratchett murhattiin raa´asti.  Ja olisin päätynyt samaan ratkaisuun kuin Poirot.
4/5