perjantai 5. helmikuuta 2016

Joel Dicker-Totuus Harry Quebertin tapauksesta

"Amerikkaa kuohuttava tapaus, johon tarinani perustuu, oli paljastunut muutama kuukausi aiemmin, alkukesästä kun kolmekymmentäkolme vuotta sitten kadonneen tytön jäännökset oli löydetty. Siitä käynnistyi tapahtumaketju, josta tässä kerrotaan ja jota ilman muu Amerikka ei olisi ikinä kuullut pienestä Auroran kaupungista New Hampshirestä."
 On vuosi 2008, kun menestyskirjailija Harry Quebert vangitaan epäiltynä Nola Kellerganin murhasta. Tuo 15-vuotias tyttö katosi 1975 , mutta nyt hänen ruumiinsa on löydetty kirjailijan puutarhasta.Siksipä Harryn ystävä Marcus Goldman alkaa selvittää tapausta ja aikoo todistaa kirjailijan olevan syytön. Siitä alkaa mutkikas juttu, josta ei osaa arvata miten se loppuu. Useammallakin kyläläisellä on sanottavaa Nolan viimeisestä kesästä.
Tätä kirjaa todellakin nautiskelin. Lueskelin sitä pari viikkoa joululomalla pieninä annoksina kerrallaan. Teos on jakanut mielipiteitä, mutta minä nautin siitä todella.Erityisesti kirjan vaatimaton kirjoitustyyli on poikinut moitteita, mutta minusta kirjan helppolukuisuus oli sen parhaita puolia.Mutkikas kieli ei olisi toiminut monipolkuisessa tarinassa.
 Kirjan kertoja Marcus Goldman on saavuttanut ensimmäisellä kirjallaan mainetta,mutta toisen kirjan aloittaminen takkuaa. Pian hän päättää ottaa yhteyttä vanhaan ystäväänsä, joka toimi yliopistossa hänen opettajanaan.Harry asuu Aurorassa, johon liittyy paljon hyviä muistoja. Marcus luottaa ehdottomasti Harryyn. Kun syytteet selviävät, ei kirjailija mieti hetkeäkään ystävänsä olevan syyllinen. Marcus herätti ristiriitaisia tunteita. Tämän "ihmepoikuus" on kummallista, koska nykyisin hän vaikuttaa niin erilaiselta kuin teininä. Hieman ärsytti Harryn palvominen. Parin ystävyys ei vaikuttanut olevan kauhean terveellä pohjalla. Tovea lainatakseni"Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa".    
 ."Kuka tämä Nola oikein oli? Aloin selata lehtileikkeitä sydän pamppaillen:joka artikkelissa kerrottiin,että muuan Nola Kellergan oli kadonnut salaperäisesti eräänä elokuun iltana 1975. Lehtikuvien Nola oli selvästi sama tyttö kuin Harryn kuvissa. Juuri silloin Harry astui ovesta käsissään tarjotin, jolle oli lastattu kahvikupit ja keksejä, mutta se putosi, kun hän oven jalalla avattuaan näki minut lattialla polvillani hänen salaisen rasiansa sisältö matolla edessäni." 

Tarina pysyi kiinnostavana alusta lähtien.Aluksi Harryn syyllisyys vaikutti hyvin todennäköiseltä, mutta loppua kohti alkoi väkisinkin miettiä, että miten 15-vuotias tyttö muka saa kaiken sen aikaan.. Nola vaikuttaa olleen mukava tyttö, jonka pinnan alla kuplii jotain muuta. Olisin kaivannut enemmän tietoa Harryn ja Nolan suhteessa. Minua jäi vielä kirjan luettuanikin mietityttämään  oliko molempien tunteet aitoja.
 Suosikkihahmokseni  pääsi hieman yllättäen Lucas Calleb , joka ei esiintynyt kuin muistelmissa.Hän nimittåin kuoli samana kesänä kuin Nola. Lucas oli karun näköinen korsto, jonka ulkonäön ja unelmat katujengi murskasi eräänä yönä- Taiteellisesti lahjakas mies pääsi kuitenkin töihin rikkaan liikemiehen autonkuljettajaksi. Lucas toivoisi ainoastaa rakkautta, mutta sitä ei rujonnäköiselle miehelle anneta.Tykkäsin myös Marcuksen apuna olleesta poliisista, joka vaikutti alussa todella ärsyttävältä, mutta paljastui reiluksi mieheksi.
Pidin kirjasta todella paljon. Mukavan rentoa luettevaa, jossa ei pahemmin puutteita ole.
5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!