lauantai 6. helmikuuta 2016

Jukka Hankamäki. Kuka halusi murhata filosofin?

"Simo Sönkkö ei kokenut filosofisen alkuykseyden ensielämyksiään järvenselällä lipuvassa veneessä. Hän ei antanut aalloilla välkehtivän auringon tai veneen laitoja vasten loiskuvien laineiden keinuttaa tajuntaansa puberteetti-ikäiselle tyypilliseen fantasmaan. "
     Aluksi kirja vaikutti hyvin lupaavalta ja olin todella innoissani teoksesta. Valitettavasti taso ei kestänyt pitkälle ja lopussa olin suorastaan raivoissani.  Loppu menee nimittäin kaukaa yli, eikä sinä ole mitään järkeä. Olisin halunnut tähän lopun, joka olisi oikeasti voinut tapahtua.
     Onneksi filosofit ovat jokseenkin muistissa kirjoitusten jälkeenkin, koska heitä kirja vilisee.Periaatteessa kirjassa käsitellään sitä, kuinka filosofia on kuollut. Kaukana on ajat, jolloin filosofinen pohdinta oli tärkeää. Nykyisin filosofit ovat töissä lähinnä yliopiston suojatyöpaikoilla. En itse usko filosofian kuolleen, mutta kaupallistunut se on totta vie. Oikeastaan nykyisin filosofia käsittelee aika pitkälti elämänhallintaa ja itseään etsivien kustannuksella tienataan hirveitä summia.
     Simo Sönkkö on kansainvälisesti tunnettu kvanttifysiikan filosofi.Kotimaassaan hänen ajatuksiaan ei kuitenkaan arvosteta ja hän ei pääse haluamiinsa virkoihin. Lisäksi neljäkymppinen mies on aivan onneton naisten kanssa.  Eikä hänen tarinansa lopulta pääty hyvin, vaan hän kuolee erikoisella tavalla. Tavallaan Sönkkö on kirjan päähenkilö,vaikka hän kuoleekin heti alussa. Kaikki hahmot kuitenkin littyvät häneen tai hänen kohtaloonsa. Lisäksi kirjassa esiintyy pankkifilosofi Marjaleena Rintala, joka kokee kohtalonsa nimenomaan pankissa. En pitänyt koko hahmosta ja hänen filosofiset ajatukset suorastaan kuvottivat minua, mutta hänen elämänsä päättävä luku on parasta kirjassa. Hienoa äksöniä. Tällaista olisi lukenut mielellään enemmänkin.
Kirjassa on eittämättä yksi rumimmista kansista mitä olen koskaan nähnyt. Siis mikä kansi tuo on? Ei tuon uskoisi mitenkään kuuluvaan humoristiseen kirjaan vaan on pikemminkin tietokirjamainen. Uskon sen olevan iso syy. miksi moni jättää tämän kirjaston hyllyyn pölyttymään.
Vaikka valitankin paljon, ei kirja kuitenkaan ollut surkea. Kerkisin alussa vain innostua niin paljon, että jäi pahamaku suuhun. Huumori toimi hyvin, mutta se meni liian pitkälle. Vaikka tarinan taustalla onkin rikos, en sanoisi tätä dekkariksi.
3/5

2 kommenttia:

  1. Voisin kokeilla lukea tämän joskus. Näkisi, miten paljon lukion filosofiasta on muistissa vielä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla. Filosofien nimiä pulpahtelee jokapuolelta, mutta valitettavasti teorioita ei niinkään. Alkoi tehdä mieli palata filosofien pariin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!