maanantai 14. maaliskuuta 2016

J.K.Rowling-Harry Potter ja Viisasten kivi

"Äh, painukaa te vaikka keittämään päänne,kumpiki", Hagrid sanoi."Harry-sinä oot velho."
Mökissä oli hiljaista. Vain meri kohisi ja tuuli humisi.
"Mikä minä olen?"Harry henkäisi.
"Velho tietty", Hagrid sanoi ja istui takaisin sohvalle, joka narisi ja vajosi yhä syvemmälle kuopalle, "Ja himputin hyvä kaiken kukkuraks, kunhan saat vähän harjoitusta.Kun sun äitees ja isäs oli semmoset kun oli, niin mitä muuta sinä voisit olla? Ja nyt sun taitaa olla aika lukee kirjees."

En ole varma, monesti olen lukenut tämän kirjan. Aina se silti toimii. Harry Potterin maailmassa on vaan jotain valloittavaa, johon ei kyllästy. Siinä on sopiva määrä taikuutta, seikkailua ja ystävyyttä.Viisasten kivi ei ole paras Potter, mutta todella hyvä kuitenkin. Varsinkin alusta pidän todella paljon. Siitä, kun Vernon alkaa tajuta jonkin olevan pielessä.
Harry saa tietää 11-vuotis syntymäpäivänään olevansa velho. Samalla hän saa tietää pääsevänsä opiskelemaan Tylypahka nimiseen velhokouluun. Harry on onnessaan päästessään pois hirveiden sukulaisten luota. Dursleyt eivät ole koskaan ottaneet häntä oikeasti perheen jäsenekseen.Pian Harry oivaltaa olevansa velhomaailman puhutuin henkilö, koska hän "kukisti" vauvana Voldemortin, joka oli piinannut velhomaailmaa vuosia..Tylypahkassa hän saa ystäviä, joiden kanssa yrittää selvittää, mitä salaperäistä on kätketty koulun kiellettyyn osioon.
Viisasten kivi on vetävästi kirjoitettu. Se on sopivan mutkatton, mutta silti juoneltaan kiehtova. Hahmoja on paljon ja niihin on panostettu. Tässä ensimmäisessä kirjasssa suosikkini oli Ron, joka kasvoi paljon jo yhden lukukauden aikana.Sarjan muita suosikkejani ovat Sirius Musta ja Luna Lovekiva, mutta he eivät esiinny vielä tässä osassa. Ensimmäisessä osassa hahmoja tietysti syystäkin esitellään karikatyyrisesti, että lukija pääsisi jyvälle heidän luonteista. Myöhemmin hahmojen luonteisiin tulee enemmän vivahteita, Harry taas kokee jo tämän  kirjan aikana valtavan tuhkimotarinan. Sukulaistensa nurkissa asuessaan Harry joutuu käyttämään nuhruisia vaatteita ja kuulemaan päivät pitkät pisteliäitä kommentteja.  Tylypahkaan päästyään hänestä tulee suosittu ja varsinkin kirjan lopussa hän lunastaa ihmisten hänellä asettamat odotukset.
Tylypahka ja Viistokuja ovat mielenkiintoisia paikkoja. Etenkin Viistokujan katuja tutkiskelisi mieluusti itsekkin.Huispaus ei ole minusta kauhean kiehtovaa, mutta onneksi sitä ei yleensä ole kirjoista kauhean suurta osuutta. Sen sijaan oppituntien seuraaminen on mielenkiintoista. Kaikenlaisia aineita Tylypahkassa opetetaankin. Taikajuomatunnit ovat rohkelikoille tietenkin yhtä piinaa, koska Kalkkaros ei pidä Harrystä yhtään. Muodonmuutostunnit voisivat tosi elämässäkin olla aika hyödyllisiä. Muuttuvat taulut ja aaveet tuovat kirjaan sopivasti maagisuutta. 
Uudelleen luennassa alkaa kiinnittää huomioita asioihin, jotka näkyvät seuraavissa kirjoissa. Aika taitavasti Rowling on  tarinat miettinyt. Ei voi kuin ihailla. Minä en ole sarjassa törmännyt epäloogisuuksiin aiemmilla lukukerroilla, joten saa nähdä miten nyt käy.
5/5
Osallistun Viisasten kivellä Okklumeus-lukuhaasteeseen, jota isännöi Tiina Hyllytontun höpinöistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!