lauantai 26. maaliskuuta 2016

John Boyne- Poika raidallisessa pyjamassa

" Isä kallisti päätään vasemmallle ja näytti hieman hämmentyneeltä. "Sotilaita,Bruno", hän sanoi. "Ja sihteereitä. Henkilökuntaa. Sinä olet tietysti nähnyt heidät kaikki aiemminkin."
" Eivät,eivät ne", Bruno sanoi. "Ne ihmiset, jotka näen ikkunastani. Parakeissa, kaukana. Heillä on kaikilla samanlaiset vaatteet."
" Ai, ne ihmiset", Isä sanoi, nyökkäsi ja hymyili vaisusti. "Ne ihmiset...no, ne eivät ole ihmisiä ollenkaan, Bruno."

Tämä kirja oli yksi vaikuttavimmista, mitä olen lukenut. Holokaustista lukeminen on aina surullista, mutta tämä kirja käsitteli aihetta hieman eri kulmasta. Pienen ja hyvin naivin pojan matkassa tapahtumat pystyi ottamaan vastaan sillä voimalla, jolla kestää. Takakansi ei paljasta yhtikäs mitään, mutta toki olin kuullut kirjasta aiemmin.  Etukäteen luulin kirjan olevan aika mitätön, mutta luuloni osoittautui onneksi vääräksi.
Kun Bruno tulee kotiin, hän huomaa kodinhoitaja Marian penkovan tavaroitaan. Pojalle selviää, että isän saaman ylennyksen takia perhe joutuu muuttamaan pois. Bruno ei tästä pidä, koska koti on niin mahtava paikka löytöretkeilyyn, eikä hän halua joutua eroon parhaista ystävistään. Uuden kotinsa ikkunasta poika huomaa suuren aidan, jonka takana kaukana on paljon ihmisiä, jotka asuvat parakeissa. Eräänä päivänä Bruno lähtee taas löytöretkelle, ja tapaa samanikäisen pojan aidan toisella puolella. Bruno ja Shmuel ystävystyvät heti.
Kirja kieli on todella yksinkertaista ja kertojana toimii hyvin naiivi lapsi. Yksinkertainen kieli saa huomion kiinnittymään asioihin, joita ei kerrota suoraan. Kirja ei missään nimessä mässäile holokaustin raakuuksilla, vaan lukijan omat ajatukset kulkevat jatkuvasti synkemmissä vesissä kuin Brunon.  Lukijahan tietää kokoajan enemmän kuin kertoja, mikä on aika harvinaista romaaneiden maailmassa-Välillä Brunon yksinkertaisuus hierottiin niin suoraan naamaan, että ärsytti. Bruno vaikuttaa paljon nuoremmalta kuin onkaan ja myös yhdeksänvuotias Shmuel vaikuttaa paljon kypsemmältä.
Bruno ei tule kauhean hyvin toimeen isosiskonsa Gretelin kanssa , jota kutsuukin toivottomaksi tapaukseksi. En voi olla miettimättä, milllainen kirja olisi ollut Gretelin silmin kerrottuna. Tyttöhän kuitenkin ymmärsi tapahtumien kulun ja piti juutalaisia alempi arvoisena, mutta tuskin silti pystyi pahimmissa kuvitelmissaankaan arvaamaan, mitä vieressä todella tapahtui. Olisiko Gretel ystävystynyt niin helposti ja olisiko vähän viisaampi lapsi voinut edes hitusen vaikuttaa isänsä motivaation Auswitchin natsiupseerina.Tuskin sillä olisi suurta vaikutusta ollut, mutta olen huomannut, että lasten mielipiteillä on yllättävän suuri vaikutus vanhempiin. Bruno muuten kutsuu paikkaa kokoajan Ausvitsiksi ja Hitleriä Hilleriksi. Näissä kohdin yksinkertaistaminen menee yli. Jos pienikin lapsi asuu yli vuoden jossain paikassa, niin kyllä hänen luulisi oppivan helposti lausumaan oikein edes paikan nimen!
Pidin siitä, että Brunon isää ei esitetty ehdottoman pahana.  Brunolle hän oli edelleen se rakas isä, vaikka Shmuel näki miehen karumman puolen. Oli myös hyvä, että paikan kamaluus vaikutti Brunon äitiin. Nainen alkoi etsiä lohtua nuoresta sotilaasta. Gretelkin lähestyy teini-ikää, vaikka paikka ei olekaan siihen sopiva. Kaikki muut muuttuvat ja kehittyvät, paitsi Bruno.
Tulin hyvin surulliseksi viimeisten sivujen takia. Toki aiheen takia oletinkin rankaa loppua, mutta ihan tätä en arvannut olettaan. Teki mieli estää ja suojella ja tuntui vähän kuin olisi huutanut aidan takana. että älkää tehkö sitä. Hyvin vaikuttava. Kirja on ilmeisesti nuortenkirja, mutta minusta se ei sovi ainakaan alakouluikäisille luettavaksi. Perustiedot historiasta on oltava selvillä, että voi ymmärtää juonen, varsinkin kun hyvin paljon jätetään kertomatta. En usko, että olisin saanut tästä kauheasti irti yläasteelaisenakaan, vaikka historiankokeista hyviä numeroita tahtoi tullakkin. Teini on vaan niin kiinni omissa murheissaan, ettei pysty miettimään parakeissa makaavista juutalaisista samalla tavalla kuin hieman kypsempi lukija.
4/5

10 kommenttia:

  1. Tämä Boyne on minulta lukematta. Kuudes mies oli vaikuttava.

    Hyvää pääsiäisen aikaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin. Minä en ole lukenut Boynelta muuta, mutta aion kyllä tutustua muuhunkin tuotantoon.

      Poista
  2. Elokuva kirjasta on todella hyvä, ja tekstisi perusteella aika uskollinen kirjalle. Muistan että siinäkin oli sama lapsen naiivi näkökulma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin katsoa joskus elokuvakin. Bruno on kyllä tosi naiivi.

      Poista
  3. Mielestäni kirja oli onnistunut. Sillä oli kuitenkin liian kamala loppu, joka raivostuttaa edelleen. Mutta ei tällaisissa tarinoissa voikaan olla muita kuin järjettömiä ihmiskohtaloita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta loppu oli taas todella vaikuttava, koska en olisi ajatellut Brunolle käyvän pahaa. Ajattelin etukäteen, että hän joutuu näkemään kun Shmuel kuolee tai jotain sen tyylistä. Tämä loppu jää ainakin mielee. Kirjan olisi varmaan latistanut positiivinen loppu, koska se ei olisi ollut uskottava.

      Poista
    2. Samaa mieltä. Onnellinen loppu olisi pilannut kirjan... Nyt se tosiaan jäi mieleen.

      Poista
    3. Yksi vaikuttavimmista lopuista, mitä olen lukenut :)

      Poista
  4. Olen lukenut kirjan itse muutama vuosi sitten ja se teki minuun vaikutuksen. Minä koin asian niin, että Bruno sanoi Auschwitzin ja Hitlerin nimet tahallaan väärin, sillä ei arvostanut niitä tarpeeksi edes yrittääkseen.
    Pidän muutenkin Boynen kirjoista - olen lukenut niitä neljä. Hänen kirjoitustyylinsä on yllättävän kevyttä, vaikka teos sisältäisikin painavaa asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin tutkailla kirjastossa kirjailijan muita teoksia :) Minuunkin kirja teki vaikutuksen. Teoriasi voi tietysti olla oikea, mutta minua se lukijana häiritsi :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!