perjantai 18. maaliskuuta 2016

J.R.R. Tolkien-Sormuksen ritarit(Taru Sormusten herrasta osa1)

"Kun Repunpään herra Bilbo Reppuli ilmoitti, että hän piakkoin viettäisi yhdettätoistakymmenettäensimmäistä syntymäpäiväänsä suurin ja arvokkain juhlamenoin, alkoi Hobittilassa puhe ja kohu. Bilbo oli hyvin rikas ja hyvin kummallinen; hän oli ollut Konnun ihmetyksen aiheena kuusikymmentä vuotta, aina merkillisestä katoamisestaan ja odottamattomasta paluustaan lähtien. Rikkaudet jotka hän oli tuonut tullessaan olivat muuttuneet tarunhohtoisiksi."

Ensimmäisessä kirjassa keskitytään Frodon ja hänen seuralaistensa lähtöä Konnusta ja vaarallista matkaa, jonka tarkoituksena on tuhota mahtisormus.  Lopussa seurue jakautuu kahtia ja tilanne jää hyvin auki seuraavaa kirjaa varten.Olen muutaman kerran aiemminkin yrittänyt lukea tätä opusta, mutta se on aina jäänyt kesken. Olen pitänyt Sormusten ritareita pitkästyttävänä ja hieman pitkästyttävä se oli nytkin, mutta ei missään nimessä huono. Tapahtumia tuntui vain olevan liian vähän,eikä tarina missään vaiheessa imenyt mukaansa.
Eniten minua häiritsi runot. Niitä oli todella paljon ja  syttynyt niille. Tuntui, että tarina katkesi kokoajan niiden säkeiden takia.  Tarinakaan ei olisi nuita runoja kaivannut, joten hieman ihmettelin, miksi niitä oli niin paljon.  Pari olisi ollut jo ihan kylliksi.
Sitten niihin positiivisiin asioihin. Hävettää myöntää, mutta luulin,että tämä on kirjoitettu joskus 70-luvulla. On outoa ajatella, että joku on kehitellyt tälläisen korkea fantasian 50-luvulla, jolloin ei ollut paljon esikuvia. Tolkkieninhan nosti koko genren uuteen uskoon ja hänen vaikutus näkyy nykyisessä populäärikulttuurissa ahkerasti. On todella ihailtavaa, että joku on kuvitellut kokonaan uuden maailman.
Pidin konnusta ja hobiteista.  Hobitit olivat niin suloisia suurine ruokahaluineen ja voittaessaan pelkonsa. Viihdyin myös Konkarin seurassa. Olen katsonut Sormusten ritarin aiemmin elokuvana, joten juoni oli suht hyvin hallussa. Ehkä Gandalf ei siksi lumonnut, koska pidin hänestä enemmän elokuvassa. Saattaa olla, että seuraavat osat jännittävät enemmän, kun niiden tapahtumia ei  tiedä ennalta.Tuskin palaan Konnun maisemiin lähiaikoina, mutta ehdottomasti aion lukea Sormusten herran joskus kokonaan. Kerralla koko trilogian ahmiminen ei olisi onnistunut mitenkään. Olisin halunnut tykätä tästä enemmän ja tajuta, miksi tämä on sydämen asia niin monelle. Ehkä sitten Kahden tornin myötä.
3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!