lauantai 12. maaliskuuta 2016

Matami

 Olin kuusi, kun Päivä syntyi. Eilen tämä kaveri nukkui pois 16-vuotiaana.  Minulle hän oli Matami, mutta koska rakkaalla lapsella on mpnta nimeä oli hän myös Paksumötky, diiva, Mahtami. Kun hänet aikoinaan kastettiin( koska täytyihän lasten päästä kastamaan syntyneet pennut) tuli hänestä Päivä. Päivän siskot olivat nimeltään Pilvi ja Puota. Puota löysi nopeasti uuden kodin, mutta Päivä ja Puota jäivät siskon kissoiksi. Pouta katosi valitettavasti jo vuosia sitten, mutta onneksi Matami eli pitkän elämän.
 Matami tykkäsi tulla syliin ja tervehti innoissaan kaikkia vieraita.  Jos takki jäi sohvalle, niin Matami meni äkkiä sen päälle köllimään ja "suojelemaan" sitä. Matami oli viisas kissa. Opetin hänelle ja Puodalle , että tietä ylittäessä pitää katsoa oikealle ja vasemmälle. Matami oppi kyllä katsomaan   suuntiin, mutta valitettavasti hän välillä pysähtyi keskelle tietä ja katsoi sitten tuleeko autoja.
Matami oli diiva. Hän koki olevansa matriarkka ja muut lemmikit pitivät matamia myös korkeammalla.  Tytön ruoka piti olla hienompaa ja leidi ei tykännyt syödä lattialla, vaan nousi tuolille syömään ateriaansa. Kuriton tyttö ei silti ollut.
 Matami ei arvostanut laulamista ja joskus karaokea laulaessa kuuli oven lämähtävän auki. Myöskään tanssimisen ystävä tyttö ei ollut, vaan näytti miettivän, että onkohan tuo seonnut.  Matami rakasti joulua. Aina koristeiden tullessa tyttö kaivautui koristelaatikkoon tai köynnöskasaan. Kuusen tulo oli tärkeää ja se tutukittiin tarkkaan. Nuorempana sitä tietenkin tutkittiin vähän liikaakin, mutta ei enää viimeisinä vuosina. Tyttö myös tiesi odottaa paria pakettia itselleen.
Matami myös lohdutti ja oli tukena. Hän oli ystävä.

10 kommenttia:

  1. Otan osaa. Vieläkin suren omaa Petteriäni, joka nukkui pois 15-vuotiaana. Ihanaa että Matami sai elää pitkän elämän rakastettuna lemmikkinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eläimet pääsevät lähelle ihmistä ja säilyvät aina muistoissa.

      Poista
  2. Voi kun surullista. Tulee mieleen oma Andy-koira, joka kaksi vuotta sitten piti viedä eläinlääkärille, oli jo 17v.
    Eläimet on ihania ja meillä on 2v. ihana Ozzy-koira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Andykin on onneksi saanut näköjään elää pitkän elämän. :) Aika vaikeaa tämä on tällä hetkellä, mutta onneksi Matami ei joutunut olemaan pitkään sairas. Itse olen pari vuotta harkinnut hommaavani koiran. Ihan nyt ei huvita, mutta eiköhän keväämmällä jaksa tutustua uuteen ystävään.

      Poista
  3. Nuo lähdöt ovat niin surullisia. Muistoista ne eivät kuole.

    VastaaPoista
  4. Voi ei, pahoittelut kisukaverin menetyksestä :( Voimia!

    VastaaPoista
  5. Otan osaa, voimia! Suren yhä Nasu-kissamme menettämistä (kuoli 13-vuotiaana syöpään). Hän oli mussukkani ja aina uskollisesti vierelläni. Onneksi rakkaat elävät muistoissamme ja voimme saada lohtua ajatellessamme, että heillä oli hyvä elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen pahoillani Nasun takia :( Onneksi on paljon hyviä muistoja.

      Poista

Kiitos kommentistasi!