tiistai 15. maaliskuuta 2016

Selja Ahava-Taivaalta tippuvat asiat

"Me saimme auttaa, kun Annu -täti muutti Förstorgårdiin ja rupesi kartannonrouvaksi.Vaikka kukaan ei muuttanut talosta pois, me kannoimme enemmän asioita sisältä uos kuin ulkoa sisään. Kaikki Annu-tädin tavarat mahtuivat yhteen pakettiautoon. Mutta kartannosta kannettiin ulos kaikki sellaiset huonekalut, jotka olivat kuuluneet toimistoon, lastensiirtolaan tai varastoon. Ja niitä oli paljon. Ainoat mitkä Annu säästi, olivat yläkerran sairaalasängyt. Jokaisessa makuuhuoneessa oli yksi tai kaksi pyörillä liikkuvaa metallista sänkyä, joiden laidat sai nostettua ylös. Isää ne sängyt kammottivat, koska siltä oli leikattu umpisuoli kun se oli yhdeksän, mutta Annu-tädistä niissä oli tunnelmaa."

Saara on pieni lapsi, jonka äidin päähän putoaa jäälohkare. Tuo hetki muuttaa kaiken. Saara muuttaa isänsä kanssa Annu-tädin kartannoon, jonka tämä on ostanut lottovoitollaan.  Saaran isän on vaikea päästä yli vaimonsa kuolemasta ja Saara kaipaa äitiään. Elämä kartannossa on kuitenkin seesteistä. Eräänä päivänä Annu-täti tajuaa voittaneensa toisen kerran lotossa. Hän masentuu syvästi, eikä pääse sängystään ylös. Toisaalla kalastajaan iskee neljännen kerran salama ja hän saa kyseinalaisen euroopan ennätyksen haltuunsa.
Missä menee sattuman ja kohtalon raja? Vielä muutama vuosi sitten ajattelin olevan pelottavaa, jos olisi kohtalo. Kohtalo, joka määrää kaiken. Jonka tahto on ehdoton ja muuttamaton.  Nykyisin ajattelen olevan yhtä kamalaa, jos kaikki olisi pelkkää sattumaa. Toisaalta olen suomalaisena tavallaan jo voittanut pari lottovoittoa, kun olen syntynyt maahan jossa saan ajatella ja opiskella vapaasti. Sukupuoleni tai puoluekantani ei tähän vaikuta. Tuo kaikkihan on pelkkää sattumaa. En usko, että tärkeimmässä uimakilpailussa( hedelmöittyminen) kohtalo määräsi juuri minut voittamaan syntymättä jääneet sisareni. Sattumalla ja kohtalolla on kirjassa suuri osuus. Jos Saaran äiti olisi ruvennut pihatöihin vähän myöhemmin tai ollut muutaman metrin muualla, olisi hän selvinnyt. Saara olisi saanut elää ehjän ja onnellisen elämän.
Minä pelkään ihan hirveästi ukkosta. Alan kesällä täristä, kun jyrisee. Kerran olin aika lähellä salaman iskiessä puuhun ja se jätti pelon tuota luonnonvoimaa kohtaan. En voi ymmärtää myrskybongareita, jotka tahallaan seilaavat myrskyä päin. Olin varmaan ainoa, jokaa tykkäsi viime kesästä. Ihan sen takia, ettei silloin ukkostanut kuin kerran pari. Hamish McKayllen elämä kuulostaa katastrofilta. Ihan kuin ukkonen vainoaisi häntä. Mies ei lopulta uskalla olla vaimonsa lähellä ukkostaessa, ettei aiheuttaisi ulkopuolisia uhreja. Hän tuntee jo olevansa vastuussa kalakaverinsa kuolemasta. Viisi salamaa yhdelle miehelle. Miten se voisi olla sattumaa? Toisaalta, miksi kohtalo kokisi tarpeelliseksi rääkätä yhtä miestä niin valtavasti..
Annu taas kokee päinvastaisen kohtalon. Hän kokee syyllisyyttä hyvästä onnestaan. Miksi hän, joka on saanut toteutettua haaveensa lottovoitolla saa vielä toisenkin. Miksi hän voittaa, vaikka olisi enemmänkin rahaa tarvitsevia? Tavallaan pystyn ymmärtämään Annua. Hänen elämäntapansa on vaatimaton, joten hän ei tarvitsisi rahaa. Vieressä on veli, jonka vaimo on kuollut hyvin sattumaa täynnä olevan onnettomuuden takia. Tuskin kukaan esimerkiksi hehkuttaisi kovasti saamaansa koulupaikkaa, jos ystävä itkisi vieressä joutuvansa jäämään viettämään välivuotta.
Pidin kirjasta paljon. Se oli hyvin kirjoitettu ja kirjaa ei tehnyt mieli laskea välillä pois käsistä. Aluksi meinasin jättää kirjan lukematta, koska se vaikutti aika surulliselta. Onneksi päätin kuitenkin lukea sen, vaikka surullinen se totta tosiaan oli. Ainoastaan en tykännyt Kristasta.  Hän ei tuntunut uskaltavan elää, vaan eli kuvitelma maailmassaan. Etenkin pidin Saaran ajatusten lukemisesta, kun hän oli lapsi.. Kun on itsekkin menettänyt äidin, hänen ajatuksiinsa voi samaistua. Onneksi itse en menettänyt äitiäni niin nuorena kuin Saara. Saaran on varmaan vaikeaa luoda omaa identiteettiään, kun maailma muuttuu niin paljon. Ensiksi äiti kuolee, sitten muutetaan ja sitten isä löytää uuden naisen. Ei kaikkein helpoin yhtälö naiseksi kasvamisessa.
Vaikutuin.
5/5

2 kommenttia:

  1. Taivaalta tippuvat asiat on hieno kirja. Pidin Saaran ajatuksista. En pidä ukkosista, havahduin niihin vasta täällä asuessani. Stadin kivinen talo ei piittaa räiskeestä, toista on asua täällä maalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan hieno teos :) Minäkin asun maalla. En tiedä pitäisikö sitten muuttaa kaupunkiin, ettei tarvitsisi pelätä ukkosta niin paljon :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!