keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Suzanne Collins- Matkijanärhi (Nälkäpeli 3) Paljastavin arviointi ikinä

”Olen Katniss Everdeen. Olen seitsemäntoistavuotias. Kotini on Vyöhykkeellä 12, olin mukana Nälkäpelissä. Pääsin pakoon. Capitol vihaa minua. Peeta joutui vangiksi. Hänen uskotaan kuolleen. Todennäköisesti hän onkin kuollut. Luultavasti kuolema on hänelle paras vaihtoehto…"

Nyt on ristiriitainen fiilis. Harvoin mikään kirja on saanut minut niin alakuloiseksi kuin tämä teos.  Vielä muutaman päivä lukemisen jälkeenkin ajatukset ovat sekaisin. Erityisesti ensimmäinen osa sarjasta oli huippu, eikä Vihan liekeissä ollut valittamista, mutta tämä ei napannut samalla tavalla.Kirjojen lukemisen välillä vierähti tovi aikaa, joten olen varmaan itsekkin lukijana muuttunut. En myöskään kauhean hyvin muistanut toisen kirjan tapahtumia, mutta Matkijanärhessä palauteltiin niitä mieliin ihan hyvin, joten sen kanssa ei ollut ongelmia.

Pysähdy tähän, jos haluat säilyttää yllätykset !!Loppu paljastaa paljon kirjasta.En vaan osaa tiivistää ajatuksiani ilman paljastuksia.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että Katniss on harvinaisen ärsyttävä päähahmo. Tytöllä ei vaikuta olevan hirveämmin tunteita, eikä hän tunnu suhtautuvan kauhean vakavasti siihenkään, että hänen toimintansa takia ihmisiä kuolee. Hänen täytyy saada kostonsa hinnalla millä hyvänsä. Hänen siskonsa ja äitinsä tuntuu olevan ainoat joita hän oikeasti rakastaa. Galea ja Peetaa hän väittää rakastavansa, mutta minusta kukaan ei pelaa kenelläkään noin jos rakastaa tätä. En tykännyt siitä miten tämä kolmoisdraama ratkaistiin. Miten Katniss voi ajatella siskonsa kuoleman osasyyllisen olevan Gale? Gale, joka on aina suojellut hänen perhettään. Joka on rakastanut tätä, huolimatta tämän lempeilystä Peetan kanssa. Toisaalta en ihmettele, että Gale alkoi kyllästyä Katnissiin. Jos Katniss olisi valinnut toisin, olisin varmaan ollut harmissani siitäkin. Aiemmissa kirjoissa Katniss on ollut minusta ihan kiva tyyppi, joten en tiedä johtuuko hänen itseköitymisensä Vyöhykkeen 12 tuhosta. Siitä, ettei hänellä ole enää kotia. Katniss ei nimittäin sopeudu ollenkaan elämään vyöhykkeellä 13. Toisaalta muutkaan areenalta selviytyneet eivät vaikuta kauhean terveiltä psyykkiseltä puoleltaan. Silti Katnissin tunteettomuudessa on jotain pelottavaa. Siinä, ettei hän uskalla luottaa tai rakastaa. Ainoastaan Primin kuolema murtaa hänet.

Minulle raskain hetki oli Finnickin kuolema. Teki mieli jopa heittää kirja siihen, sillä tuosta komistuksesta oli tullut yksi ehdottomista suosikeistani. Kuolin tavankin piti olla niin hirveä, etten kestä. Ärsytti myös, ettei Haymitch ollut kovin isossa osassa kirjaa.Peetakaan ei ollut oma itsensä, joten lempparini syrjäytettiin armottomasti.

Juoni oli kuitenkin hyvin rakennettu ja kirjoitettu. Minä vaan en tykännyt kuviosta. Se meni liian veriseksi ja masentavaksi. Loppukaan ei ollut mielestäni kauhean valoinen. Luulisi, että ihmiset olisivat olleet vähän enemmän iloisia piinansa loputtua. Teki mieli huutaa hahmoille, että teidän orjuus on ohi. Ei enää Nälkäpelejä tai typeriä kieltoja. Pettymys kuvaa tuntojani kirjasta aika hyvin. Panemian asukkaat olisivat ansainneet niin paljon parempaa.
3/5

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista lukea ajatuksiasi :) Primin kuolema oli Galen syy sen vuoksi, että Gale oli 'pommitus ansan' pääarkkitehti... Minusta taas oli hyvä, ettei Katniss yhtäkkiä parantunut ja ollut täysin normaali, vaan pysyi psyykkisesti sairaana loppuun asti. Ihmiskohtalot puhuttivat enemmän, kun ne jäivät tavallaan realistisesti huonoiksi. Sotien loputtua oikeastikin kaikki ei ole yhtäkkiä hyvin, vaan kaikki on edelleen sekaisin, kunnes tilanne pikku hiljaa tasoittuu - tai tulee uusia sotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!
      En silti katsoisi, että Primin kuolema oli Galen syy millään tavalla. Eihän hänellä ollut tietoa, että sitä käytetään tuolla. Ei tietenkään kaikki muutu hyväksi, mutta olisin kaivannut kuitenkin vähän enemmän iloa. Miksi taistella pahaa vastaan, jos ei ole onnellinen sen loputtua?

      Poista

Kiitos kommentistasi!