keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Pia Heikkilä-Operaatio lipstick


 Sallikaa minun esittäytyä:Anna S,32 vuotta, CNN-kanavan kirjeenvaihtaja ja sinkku.Sukujuuret Suomessa, koti siellä minne Lontoon-toimituksen pomot käskevät lähteä. Mutta aina ja kaikkialla valmiina pieneen seksiseikkailuun.

Operaatio Lipstick kertoo Annasta, joka on sotakirjeenvaihtajana Afganistanissa.  Nainen hyppii sängystä sänkyyn, mutta alkaa kaivata vakavampaa suhdetta.  Kaupassa Anna törmää Markkiin, jonka ristii heti Herkuksi. Anna näkee Markin kuitenkin yhdesssä Sabinan kanssa, joka on hänen inhoamansa toimittaja. Anna asuu kommuunissa yhdessä valokuvaaja Timin ja toimittaja Kellyn kanssa. Kellyn poikaystävä on kuitenkin löytänyt uuden taskuraketin ja nainen tahtoo kostaa miehen petoksen.Kelly tietää, ettei Richin liiketoiminta kestä tarkempaa tarkastelua ja saa Annan vakuutettua mukaan hurjaan kostohankkeeseensa.
Pidin hirveästi ideasta toteuttaa chick-lit näin epätavallisessa ympäristössä. En ole ainakaan koskaan kuullut mistään vastaavasta, joten pointsit kirjailijalle erikoisuudesta. Sota-alue ja sen mukanaan tuoma jatkuva jännite loivat kirjaan piristystä. Alueen karuus tavallaan nauroi Annan elämälle.  Valitettavasti alueen kuvaus ja sodan raakuus jätettiin aika toissijaiseksi, vaikka juuri se oli kirjan kantava voima.  Toki loppua kohti tapahtumat tiivistyvät ja lukija pääsee lähemmältä näkemään tienvarsihyökkäyksiä ja petoksia, mutta lisää olisi kaivattu ja paljon.
Anna on päähenkilönä aika mauton. Toisaalta tykkäsin tästä puoliksi suomalaisesta toimittajasta, mutta hän oli aivan liian pinnallinen. Hän rakastui Markkiinkin puhtaasti tämän ulkonäön perusteella.   Markista ei edes selviä hirveästi kirjan aikana ja heidän romanssinsa oli hyvin epäuskottava.Eikö joskus chick-litissä naiset voisi rakastua miehen älykkyyteen tai kilttiyteen.Se vasta olisi piristävää, jos rakkaustarina olisi uskottava. Nyt vaikuttaa nimittäin siltä, että suhde menee pilalle heti, kun ensimmäiset rypyt astuvat kehiin. Annasta täytyy sanoa, että hän oli itsekeskeinen. Hyvä skuuppi ja hän on valmis uhraamaan kaiken ja vaarantamaan muita ihmisiä sen enempää miettimättä. Onneksi lopussa Anna joutuu miettimään elämää ollessaan vankina. Tykkäsin hirveästi tästä juonikuviosta ja olisin tahtonut lukea siitä enemmänkin.
Kirja on jaettu kahteen osaan. Aluksi on hieman kiusallinen chick-lit vaihe ja sitten alkaa seikkailuosio. Valitettavasti ensimmäinen osa saa välillä punan kohoamaan poskille ja ei niin hyvässä mielessä.  Heikkilän kuvaamat miehen esineellistämiset ja seksiseikkailut ovat niin päälleliimatun oloisia ja huonosti kirjoitettuja kuin vain voi. Muutenkaan en ollut kauhean tyytyväinen kirjailijan kieleen ja siitä näkyi valitettavan selvästi esikoiskirjamaisuus. Kirja on aluksi julkaistu englanniksi ja Heikkilä on itse kirjoittanut muunnellun suomenkielisen version. Voi olla, että kääntäminen on tuonut kieleen kökköyttä ja epäluonnollisuutta. Anna ei alkuperäisessä versiossa ole muuten puoliksi suomalainen vaan tanskalainen.  Minusta nimen omaan Annan suomalaistauta oli hauska yksityiskohta.
Loppu tuntui nopeasti kirjoitetulta. Aivan kuin kirjailijalta olisi ideat loppuneet kesken ja olisi pakko saada tarina loppuun. Annan pääsy pois vangitsijansa luota oli kuvattu liian pikaisesti , eikä hahmojen kohtaloita puitu tarpeeksi. Minulle jäi ainakin hieman epäselväksi, mitä henkilöille kuului pahimman oltua ohi. Kirjasta on kirjoitettu jatko-osa Koodinimi kajaali, joka varmaan tuo selvennystä tilanteeseen.
Kaiken marmatuksen jälkeen voin todeta viihtyneeni ihan hyvin Annan mukana Afganistanissa, vaikka uskottavuudesta ei ollutkaan tietoa. Tarvitseeko sitä aina edes ollakkaan?Tulen varmaan lukemaan jatko-osan jossain vaiheessa kesällä, koska se vaikuttaa juuri sopivalta helteistä rantapäivää varten. Lopuksi täytyy sanoa, että pidin hirveästi huulipunan osallisuudesta juttuut, koska olen ehdottomasti koko sydämelläni huulipunatyttö.  Kirjan nimi nostaa ainakin yhden pisteen.
3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!