lauantai 18. kesäkuuta 2016

:Agatha Christie-Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus

Tämän postauksen piti ilmestyä jo dekkariviikolla, mutta koneessa on jotain häikkää. Nytkin kirjoitan nopsasti veljen koneella. Tosin täällä on ollut huono sää, joten ehkä tuulinen keli häiritsee nettiyhteyttä, koska kone näyttäisi muuten toimivan normaalisti, mutta yhteyttä ei ole tai se on todella hidas. Toivottavasti kohta pääsisi kunnolla surffailemaan.
Hercule Poirotin tuntema dekkaristi rouva Oliver kutsuu miehen vierailulle hulppeaan kartanoon. Kirjailija on suunnitellut murhamysteerikierroksen, jonka on tarkoitus olla kylätapahtuman vetonaula. Oliver kuitenkin epäilee, että joku aiotaan murhata oikeasti.  Myös Poirotin mielestä ilmassa on jotain outoa, eikä hän olekkaan yllättynyt, kun murhamysteerin ruumiin esittäjä murhataan oikeasti. Mutta kuka on voinut murhata viattoman 14-vuotiaan tytön? Samaan aikaan talon rouva on kadonnut. Onko hänkin joutunut murhaajan uhriksi?
Ensiksi pitää kehua kirjan kaunista kuvitusta. Niin suloinen!  Muutenkin pidin siitä, että takakansi oli kuvitettu, eikä se sisältänyt juonipaljastuksia. Ne tahtovat dekkareissa paljastaa vähän liikaakin.   Olen varmaan joskus lukenut tämän sarjakuvana, koska osa tapahtumista vaikutti hyvin tutuilta.
  Juoni oli minusta mielenkiintoinen, eikä tylsää vaihetta tullut.  Vaikka pienoisromaani eteneekin aika hidas tempoisesti, koska Poirot  saapuu rikospaikalle jo murhaa edeltävänä iltana.  Pidin siitä, että lukija pystyi arvaamaan tapauksen ainakin jossakin määrin, eikä syyllinen ollut joku random tyyppi, joka ilmoitetaan vasta lopussa.  Kannattaa lukea jonain sateisena kesäpäivänä!
3,5/5

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Unpopular bookish opinions-haaste

 Kiitos Hannalle paljon pohdintaa aiheuttaneesta haasteesta!

Haasteen säännöt:
1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi ja lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät,
    mikä on homman nimi.

 Haastan AnkinVillasukka kirjahyllyssä ja Hemulin kirjahyllyssä.
1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et?
Taru Sormusten herra ei ekan osan perusteella vakuuttanut. Olihan siinä hetkensä, mutta niitä ei ollut kovin paljon. Aion kuitenkin kokeilla seuraavaaksin osaa, jos se lähtisi paremmin käyntiin.
2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät, mutta kukaan muu ei pidä?
Mystery Club. Ainakaan en ole löytänyt ketään muuta, joka hehkuttaisi sarjaa.
3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut? 
Aika monesti päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jota en haluaisi. Yleensä kyse ei ole kuitenkaan
kolmiodraamasta. En ymmärrä Harryn ja Ginnyn suhdetta, jokin siinä mättää. Ginny on niin plääh!  
4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty:
En ole lukenut hirveästi tieteiskirjallisuutta. Haluaisin, mutta en tiedä mistä aloittaa.
5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?
 En ole ainakaan vielä innostunut neiti Marplesta. Tylsä ja lattea hahmo. Ehkä joskus innostun, mutta nyt Poirot vie voiton 6-0. 
6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et?
Sofi Oksanen. En vaan saa hänen kirjoistaan mitään erikoista irti.
7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
Kai Iijokea voi pitää suosittuna, mutta en varmaan koskaan tule lukemaan yhtään Päätaloa.  Äidillä oli nuo kaikki osat lukenut ja omisti ne, mutta tämä into ei ole tarttunut tyttäreen.
8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
Rakastan Muumipeikko ja Pyrstötähti elokuvaa, mutta Tove Janssonin kirja ei ole aivan yhtä ihana. Vaikka hyvä onkin. Elokuvan kuvitus on mahtava. Ne värit!

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award

Haasteesta kiitos menee Ullalle!
 

Ohjeet palkinnonsaajalle:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Aloitin bloggaamisen, koska halusin kehittää kirjallisia ajatuksiani. Minua ärsytti todenteolla, kun joku kysyi mielipidettäni kirjasta ja osasin sanoa ainoastaan onko kirja huono vai hyvä. Ilman kummempia perusteluita.  Tuntui tyhjältä lukea,kun en jälkeenpäin osannut sanoa edes, mikä miellytti.
 Neuvoja?  Kannattaa olla rehellinen ja omantyylinen. Muuta neuvoa en osaa antaa. Kehittelen vielä omaakin bloggaamistani haluamaani suuntaan.

Haastan Tuntemattoman lukijan , Iltaluvut jahttp://mustemaailmani.blogspot.fi/

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Tommi Kinnunen-Neljäntienristeys

Neljäntienristeys keräsi ilmestyttyään valtavat kehut ja minun täytyy liittyä kehujien joukkoon. Kirja on sukutarina, joka kertoo kätilö Marian ja tämän aviottoman Lahja tyttären, sekä Lahjan Onni miehen tarinan ja toki heidän lapsiensakin elämään raotetaan Johannes pojan Kaarina vaimon kautta. Tarina on pohjavireeltään alakuloinen, eikä onnenhetkiä päästetä valoon. Vuodet vierivät ja sodan traumatisoimat ihmiset alkavat jälleen rakentaa Suomea.
 Kirja alkaa rankasti. María haetaan auttamaan vaikean synnytyksen kanssa ja hän joutuu pala kerrallaan ottamaan kuolleen lapsen heikossa kunnossa olevan äidin sisältä. Tässä kohtaa mietin, onko kirja minua varten. Onneksi loppu kirja ei aiheuttanut vilun väristyksiä. Ihmisten elämä on surkeaa, mutta se johtuu osin heidän asenteestaan elämään. Päähenkilöt tavoittelevat elämää, joka ei ole mahdollista ja vähempi ei heitä tyydytä.
 Päähenkilöiden elämää kuvataan sieltä täältä. Edellisen kuvauksen välissä on usein runsaasti vuosia, joten paljon jätetään kertomatta. Se onkin kirjan yksi mielenkiintoisimmista asioista. Miksi juuri nämä kohtaukset näytetään lukijalle, mutta muusta vaietaan? Toki lukija voi kuvitella välissä tapahtuvat asiat.Mitään ei puhki selitetä. Siksi tunteet korostuu. Väkisinhän näiden ihmisten elämässä tapahtuu jotain hyvääkin, mutta päällimmäisenä vellotaan surkeudessa. Helenan sokeuden toteaminen kuvataan, Mutta hänen ja Johanneksen leikit jätetään taka-alalle, vaikka lyhyt pätkä niistä kertookin enemmän kuin tarpeeksi sisarusten väleistä. Olisin halunnut lukea enemmän heidän lämpimistä väleistään, koska jatkuva märehtiminen alkoi loppua kohden aiheuttaa hienoista ahdistusta.
  Lahja on itsenäinen nainen. Hän on koko lapsuutensa saanut kuulla olevansa alempana muita, koska on isätön. Ihan kuin hänellä olisi ollut asiaan jotain vaikutusvaltaa.  Lahja päättää hankkia arvostusta työllään ja opiskelee ahkerasti valokuvauksen saloja voidakseen joskus perustaa oman valokuvausliikkeen. Eräänä päivänä Lahja tapaa kuitenkin Onnin, joka ottaa Lahjan isättömän lapsen omakseen. Onnille tämä riittäisi, mutta Lahja haluaa lisää. Lahja haluaisi todella kovasti täydellisen perheen, jolla voisi kompensoida lapsuuttaan.Valitettavasti hän on kuitenkin liian itsellinen monen lapsen äidiksi, eikä hänen avioliittonsa toimi. Eihän Lahja voi tietää Onnin salaisuutta ja siksi Onnin vetäytyminen hänen luotaan satuttaa, kun taaskaan hän ei kelpaa.
Lahjasta olisi hänen vuoronsa olla se, joka otetaan syliin ja jota lohdutellaan. Hän oli jo yhden lapsen saanut maailmaan yksin ,yksin sen hoitanut ja hyssytellyt hiljaiseksi kipeinä päivinä.
 Onnia minun kävi eniten sääliksi. Jos hän olisi elänyt toisena aikana, olisi hän voinut elää vapaasti. Nyt hän joutui kamppailemaan itseinhon kourissa. Ne pienet hetket, jotka hän sai olla vapaa, muuttuivat jälkeenpäin sielua syövyttäväksi hapoksi. Pidin Onnin ja hänen lastensa väleistä ja muutenkin Onnista, koska hän vaikutti kunnon mieheltä. Okei, hän petti, mutta tällaista tilannetta ymmärtää paremmin. On jännä miten sitä ajattelee. Jos Onni olisi juossut naisten perässä, olisin pitänyt häntä täytenä kusipäänä. Nyt kun hän etsi miehiä, pystyin ymmärtämään sen, vaikka samalla laillahan hän silti petti. Ja toisaalta hän petti myös itseään joka kertalla.
Ei hän tahtoisi tällaista elämää. Hän haluaisi olla kunnollinen aviomies ja hyvä isä.  Jos hän voisi tai jos hän osaisi olla joku muu, hän olisi. 
Kaarina ja Onni olivat suosikki hahmojani, koska he vaikuttivat kunnollisilta ihmisiltä. Lahjan ja Marian jatkuva marina taas ärsytti. Pidin juonesta, vaikka välillä oli vaikea pysyä perillä, mikä tapaus tapahtui milloinkin.Pidin myös lopun paljastuksesta, joka nitoi juonen yhteen. Kirja oli hienosti kirjoitettu ja tuntui ainutlaatuiselta. Suosittelen. Ei kuitenkaan ehkä parasta ranta lukemista. Ehkä syksyllä olisin antanut täydet. Mutta lähelle päästään nytkin. 4/5

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Lukujumi ja ajatuksia bloggaamisesta

Se iskee aivan yllättäen. Ei ole kyse siitä, ettei haluaisi lukea. Jotenkin on vain vaikeaa päästä sen makuun. Pari sivua tuntuu romaanilta. Elin siis toukokuun lukujumissa ja luettuja kirjoja tuli tasan yksi. Onneksi ainoaksi jäänyt teos oli mahtava Odininlapsi, mutta lukujumi ärsyttää silti. Päätin jättää kesken kirjat joita luin ja palata niihin myöhemmin. Kaikki teokset olivat nimittäin paksuja ja jotenkin ahdistavia. Hyviä, mutta saavat odottaa oikeanlaista fiilistä.Pari päivää sitten aloitin Neljäntienristeyksen ja se alkaa olla loppusuoralla, joten ehkä se enteilee hyvää kesän osalta. Toivottavasti tämän vuoden lukujumi jäi vain kolmen viikon mittaiseksi, eikä kasva enään neljään kuukauteen, niinkuin viimevuonna.
Sivu sivulta on ollut nyt vuoden aktiivinen kirjablogi, mikä tuntuu oudolta.  Olen lukenut 61:en kirjailijan kirjoja blogin aikana ja toki muutamalta on pääsyt luentaan useampikin teos. Kaikista vuoden aikana lukemistani kirjoista en ole kirjoittanut blogiin, kun on tuntunut, ettei sanottavaa ole. Onneksi postaukset ovat kehittyneet vuoden aikana. Ensimmäiset tekstit ovat luvalla sanoen aika karmaisevia. En vieläkään kirjoita niinkuin haluaisin, mutta ehkä joskus kirja-arviointi taitoni kehittyy siihen pisteeseen. Tarkoitus olisi järjestää synttäreiden kunniaksi pikkuarvonta lähiaikoina, mutta siitä kerron siitä enemmän myöhemmin.
On mielenkiintoista pohtia lukemaansa tarkemmin. Tarinan uudelleen läpikäynti avaa  kirjasta usein jotain oleellista, johon ei vielä lukuhetkellä kiinnittänyt huomiota. Suurinosa lukemistani kirjoista saa positiivisen arvosanan, koska jätän kirjoja kesken helposti. Jos ensimmäiset 50 sivua ovat huonoja, niin teos saa jäädä ylhäiseen yksinäisyyteensä.  "Huonoja " kirjoja jaksan lukea vain, jos ne ovat ohuita tai klassikoita. Paksun kirjan lukeminen vaatii muutenkin syvän inspiraation. Luen muuten vieläkin Stephen Kingin kirjaa Se, josta taisin mainita jo maaliskuussa. Ehkä saan sen luettua ennen ensilumen tuloa...  Minä en vain jaksa lukea kokoajan samaa kirjaa, jos kirjassa on sivuja enemmän kuin 400. Joten saatte varautua jatkossakin positiivisiin kirja-arvioihin.  Pitäisi joskus koota mielipiteitä keskenjääneistä kirjoista ja kertoa miksi ne eivät jääneet yöpöydälle.

Miten selviät lukujumista? Jätätkö kirjoja helposti kesken?