lauantai 23. heinäkuuta 2016

Harper Lee-Kuin surmaisi satakielen

Kuin surmaisi satakielen on yksi suurimpia klassikoita.Se on pöyrinyt jo pitkään luettavien listalla. Sen sijaan olin pettynyt saadessani tietää, että Kaikki taivaan linnut julkaistaan. Mielestäni on moraalisesti väärin kirjailijaa kohtaan, että hänellä rahastetaan näin. Teos, jota hän ei ole kirjoitettuaan halunnut julkaista, päätyy kirjasensaatioksi. Eikö hänen olisi voitu antaa pitää kunnia yhdestä sydämiä valloittaneesta kirjasta, ilman tämän myötä aina eteen tulevaa vertailua toiseen teokseen.Scout elää lapsuuttaan veljensä Jemin ja Atticuksen kanssa Maycombissa 1930-luvulla. Scout on villikko, eikä tahdo asettua tytön rooliin.  Ystävänsä Dilin kanssa lapset viettävät onnellista lapsuutta. Atticus toimii asianajajana ja saa puolustettavakseen mustan miehen, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta. Tapaus kuohuttaa Maycombilaisia ja Scout näkee ihmisten toisen puolen.
Teoksen alkupuoli kuvaa lempeää Maycombia. Scout leikkii kavereineen iloisesti. Oikeastaan tähän puoleen kiinnitettiin liikaakin huomiota. Ei minua ainakaan kiinnostanut lukea näin pitkään leikkimisestä ja jossain vaiheessa olin luovuttaa kirjan osalta.  Ja minusta lapset toimivat sairaasti naapurin erakkoa kohtaan. He pitivät tätä kummituksena ja yrittivät kiusata tämän esiin.  En ymmärtänyt miksi. Minä olisin lapsena pysynyt visusti poissa tuommoisen talon lähettyviltä.
Kirjan toinen puoli taas kuvaa kaupungin muutosta. Musta mies on automaattisesti syyllinen raiskaukseen, vaikka häntä vastaan puhujat kuuluvatkin valkoiseen roskaluokkaan, jonka sanoihin ei ole uskomista. Atticus pystyy tarkasti osoittamaan ettei syytetty ole vastuussa teosta. Se ei kuitenkaan auta, koska valamies uskoo mustan miehen valehtelevan aina. Kirjan loppu on mielenkiintoinen ja se tuntuu jäävän hieman kesken. Kaupungin tunnelma on vieläkin varpaillaan, mutta pahimmat soraäänet ovat poissa.
Olisin kaivannut kirjaan samaa runollista tunnelmaa, kuin sen nimessä on. Nyt tapahtumat etenivät verkkaisesti ja sivut olivat täynnä tarpeettomia tapahtumia. Minä en viihtynyt Maycombissa.Ainaot hahmot joista todella pidin olivat Atticus, Rachel ja Calpuria. En samaistunut Jemiin, enkä Scouttiin, joten olin onnellinen kun tarina käynnistyi puolessa välissä kirjaa. Alun olisin voinut skipata täysin.  Loppu puoli oli paljon vetävämmin kirjoitettu ja tapahtumat ovat nopeampi tempoisia. Ymmärrän idean ristiriidassa, jolla kuvataan kaupungin muutosta. Mielestäni se ei kuitenkaan onnistu kauhean hyvin.
Kirjan teema on varsin ajankohtainen vieläkin, joten sitä oli mielenkiintoista lukea peilaten nykyaikaan. Klassikothan toimivat ajasta riippumatta, joten siinä mielessä Kuin surmaisi satakielen on onnistunut teos. Ymmärrän sen rakastettavuuden. Minua se ei kuitenkaan lumonnut, mutta en toisaalta kadu sen lukemistakaan.
3/5

2 kommenttia:

  1. Minut kirja lumosi viiden tähden verran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän miksi monet tykkää tästä niin paljon. Lopultahan kyse on siitä mikä kolahtaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!