maanantai 8. elokuuta 2016

Jane Austen- Viisasteleva sydän

Viisasteleva sydän jäi Austenin viimeiseksi kirjaksi ja tietyllä tavalla jo kirjan aikana alkaneen sairauden voi nähdä teoksessa. Ensinnäkin se on huomattavasti surusävytteisempi kuin muut kirjailijan teokset. Lisäksi viimeinen luku tuntuu olevan täynnä ajatuksia elämästä.
 Anne on menneisyydessään ollut hyvin rakastunut Wentworth nimiseen kapteeniin.  Pari olisi halunnut mennä kihloihin, mutta Anne antaa läheistensä mielipiteen muuttaa päätöksensä ja murtunut Wentworth palaa merille. Anne jatkaa elämäänsä perheensä mustana lampaana, jota ei ole tarpeeksi hieno isälle tai siskoille. Vuosien kuluttua Elliottien perhe joutuu antamaan kartannonsa vuokralle ja muuttamaan Bathiin. Heidän kartannoaan tulee asuttamaan Wertworthin sisar, joten siskoaan auttamaan jäänyt Anne kohtaa vääjäämättä matkoillaan huomattavasti rikastuneen Wertworthin. Mies on vieläkin katkera ja kiinnittää huomionsa kylän muihin naisiin.
  Anne on surumielinen hahmo. Hieman toisenlainen kuin Austenin muiden kirjojen sankarittaret. Vaikka perhe ei kiinnitäkkään naiseen huomiota, on älykäs Anne pidetty muiden tuttaviensa parissa.  Anne herätti hieman ristiriitaisia tunteita. Vaikka pidin hänestä paljon , olisi hänessä saanut olla ripaus enemmän itsepäisyyttä.  Hänen äitihahmonsa Russel pystyy sanelemaan tytön elämän. Eihän Russel mitenkään ilkeä ole, mutta Anne ei vain osaa sanoa vastaan. Wentwronthista pidin todella paljon. Austen osaa kirjoittaa mielenkiintoisia miehiä. Pidin siitä, että tälläkertaa nainen oli syyllinen jäätyneeseen tunnelmaan. Pystyin hyvin ymmärtämään Wentwronthin tunteet. Hän on itse varma rakkaudestaan ja sitten rakkauden kohde hylkää hänet, koska tämä ei kelpaa hänen perheelleen.
  Kuvaan astuu serkku Elliot, joka haluaisi mennä naimisiin Annen kanssa.  Mies on kohtelias herrasmies, mutta niinkuin kaikissa Austenin kirjoissa, pitää tässäkin yhdestä henkilöstä paljastua itkekeskeinen ja vilpillinen totuus. Toinen Austenin kirjoissa esiintyvä teema on vahvasti läsnä Viisastelevassa sydämmessäkin. Nimittäin sairastelu. Louisa iskee päänsä pahasti nuorison ollessa reissussa ja siitä seuraa pitkä sairastelujakso, joka sotkee Annen ja Wentwronthinkin suhdetta. Tässäkin kirjassa on värikästä väkeä. Kaikki henkilör olivat uskottavia ja osuvasti kuvattuja, joka vaikutti kirjan vetävyyteen positiivisesti.
Kaikenkaikkiaan pidin Viisastelevasta sydämestä todella paljon. Se oli sopivan romanttinen, mutta ei kuitenkaan äitelän imelä rakkaustarina.  Pidin tästä jopa enemmän kuin Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta, mutta Järki ja tunteet säilyy suosikki Austenina. Se kosketti jollain tavalla enemmän. Tässä Annen sisarsuhteet olivat harmillisen huonoja, joten hänen perheestään en pitänyt yhtään.  Sisaruussuhteilla on suurempi merkitys toisessa kirjassa, joten se kolahti ainakin sen takia enemmän.
5/5

perjantai 5. elokuuta 2016

Jennifer E. Smith-Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Ulla vinkkasi kirjaa , kun kerroin postauksessa kärsiväni lukujumista. Kiitos siis suosituksesta! Tartuin kirjaan aikalailla heti, koska se sattui olemaan hyllyssäni.
Hadley joutuu menemään isänsä häihin, jonka kanssa hänellä on huonot välit. Hän kuitenkin myöhästyy lennoltaan ja joutuu odottamaan seuraavaa. Samalla hän tapaa Oliverin, jonka kanssa keskustelee koko lennon ajan. Maissa Hadley joutuu erilleen Oliverista, eikä pysty unohtamaan poikaa. Isänsä häistä välittämättä tyttö lähtee etsimään rakkaintaan isosta kaupungista parin vihjeen varaan luottaen.
Hadley on ärsyttävyyteen asti itsekeskeinen tyttö. Eihän muuta voi niin nuoresta tytöstä olettaakaan, mutta silti tämän viha rakastunutta isäänsä kohtaan oli melko käsittämätöntä. Hän ei vain pystynyt näkemään asioita isänsä silmin. En missään vaiheessa alkanut tykätä tytöstä, vaikka osin hänen käytöstään ymmärränkin.Sekoilla kaupungilla, kun isällä on edessään elämänsä tärkein(vaikkakin toinen) päivä.Eihän vanhempien ero tarkoita, että isä ei enää rakasta häntä. Varsinkin kun isä on yrittänyt pitää tyttäreensä välit, mutta tämä ei ole vaivautunut edes näkemään tulevaa äitipuoltaan. Oliver oli paljon helpommin samaistuttava hahmo.Hänelläkin oli sekavat tunteet isästään, mutta täysin eri syistä.  Yksi kirjan pääjutuista onkin nuorien lopulta saama ymmärtämys vanhempiaan kohtaan. Hekin ovat vain ihmisiä, jotka tekevät virheitä.
Pidin sen sijaan parin rakkaustarinasta. Ajatuksesta, että jos Hadley olisi kerennyt ajoissa lennolle, eivät he ehkä olisi koskaan tavanneet.Pari myös vaikutti söpöiltä keskenään, vaikken uskokkaan heidän olevan ne lopulliset oikeat toisilleen.Kirja oli siis hyvä lukukokemus, mutta ei mikään maailmoja muuttava teos.Vähän hiottuna tämä olisi voinut saada enemmänkin ajatuksia liikkeelle. Nyt se oli aika tavallinen rakkaustarina. Mutta ainakin se sai lukujumin väistymään sivummalle.  Erityiskiitos täytyy antaa ihanalle, mutta niin vaikeasti muistettavalle nimelle.
3/5

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kirja-ale? Oi kyllä!

Pari viikkoa sitten myhäilin tyytyväisenä, kun en ollut sortunut kirja-aleen. Kuinkas sitten kävikään...
Sulo Viléniä lainaten: "kun sai halvalla". Tulos oli sitten tämä. Hieman mykistävää. En tajunnut, että näitä kertyi näin paljon.
 Toi Kotiopettajattaren kansi on tosi hieno.Olen halunnut lukea tämän kirjan pitkään ja eiköhän se kohta tulekkin avattua. Charlotten sisarten kirjoja olen lukenut, mutta hänen oma tuotantonsa on vielä vierasta. Kingin kirjoja kerääntyy yllättävän helposti hyllyyn. Hänen teoksensa ovat vaan huonoimmillaankin kannattavia lukukokemuksia. Vähän teoksen koko epäilyttää. Se on vieläkin kesken, joten ehkä aloitan tämä 2020... En tiedä mikä tiiliskivikammo minuun on iskenyt.
 Kadonnut Audrey ja Tommi Kinnusen Lopotti löytyivät Cdonista yhteishintaan 9.90. Olisin ostanut pelkästään Lopotin tuolla hinnalla, mutta Kinsellan kirjakin on mietityttänyt. Jätän Lopotin suosiolla syksyn kylmiin iltoihin(johon on valitettavan vähän aikaa), koska Neljäntienristeys ei ainakaan ollut paras valinta kesään.
 Jane Austenin pokkareita oli kolme 10 eurolla, joten pakkohan ne oli ostaa. Nyt minulla on kaikki lukemattomat Austenit hyllyssä odottamassa vuoroaan. Viisastelevan sydämen aloitin jo ja on ollut mainio kirja tähän mennessä.
 Aloitin alusta Himoshoppaaja-sarjan lukemisen.  Nää on vaan mitä mainiointa rentoutumiskirjallisuutta. Nettikaupassa tulee aina lisättyä ja poistettua tuotteita innokkaasti. He eivät tiedä mitä tekevät päätyi lopulta ostoskoriin jatkuvan jahkailun jälkeen.  Muut kirjat olivatkin sitten täysin "välttämättömiä" hankintoja.

Oletko tehnyt alelöytöjä?