lauantai 5. marraskuuta 2016

Joel Dicker- Baltimoren sukuhaaran tragedia

Pidin valtavasti Harry Quebertin tapauksesta, mutta Baltimoren sukuhaaran tragedia kolhaisi vieläkin syvempää. Se pääsi ihon alle.Tykkää Dickerin tavasta kirjoittaa,  vaikka se välillä töksähteleekin. Onhan se hyvin ymmärrettävää, kun miehen kirjailijan ura on (toivottavasti) vasta alussa. Hän on kuitenkin löytänyt hyvin tunnistettavan tavan kirjoittaa.
Marcus on vetäytynyt kirjoittamaan uutta kirjaansa. Yllättäen hän kohtaa vanhan rakastettunsa ja haluaisi aloittaa hänen kanssaan alusta. Vuodet ovat kuitenkin vierineet, eikä Marcus ole päässyt sinuiksi menneisyytensä kanssa.  Hän on elänyt vajaata elämää sukua piinanneen tragedian jälkeen. Tuon tragedian seurauksena hän menetti lopullisesti kolme ihmistä elämästään. Kirjassa tragedian syitä pohjustetaan, mutta välillä kerronta olisi voinut olla reippaampaa. Ehkä olen liian malttamaton, mutta teki mieli vilkuilla myöhemmille sivuille. Onneksi en tehnyt niin ,koska odottavan tunnelman takia tuli rakennettua päässään mitä mielikuvituksellisempia tragedioita ,joten kirjan loppuratkaisu oli varsin kesy pahimpiin sarjamurhaaja skenaarioihini nähden.
Marcus vietti nuorena paljon aikaansa Baltimoren serkkujensa luona. Hillelin ja Woodyn kanssa he ravelsivat pitkin lääniä ja haaveilivat mahtavasta tulevaisuudestaan. Joukkoon liittyi myös sairaalloinen Scout, jota pojat puolustivat. Scoutin myötä pojat tutustuivat yhteiseen ihastuksensa kohteeseen, mutta lopulta Alexandran ja Markuksen välille kehkeytyi suhde. Baltimoressa vietetty aika on Marcukselle onnellisinta aikaa. Nuori mies häpeää vanhempiaan, jotka eivät hänen mielestään ole mitään rikkaisiin Baltimoren Goldmaneihin verrattuna.
Kirjan keskiössä on rakkaus ja kateus, joka voi pilata kaikkein onnellisimpienkin ihmisten elämän. Varsinkin Marcus märehtii omiaan, vaikka hänen tulisi keskittyä elämään. Välillä Markuksen tapa jämähtää menneeseen ärsytti, kun mies ei tuntunut huomaavan mahdollisuuksiaan. Pidin kovasti kaikista kirjan hahmoista. Etenkin Saul muodostui läheiseksi.  Nämä ihmiset kuitenkin itse aiheuttavat tragediansa ja lopulta on vaikeaa hahmottaa kuka alkoi vyörittää lumipalloa.
Harry Quebertin tapauksen lailla tässäkin keskityttiin menneisyyteen, eikä nykyajalla ole niin suurta merkitystä. Kirjat kuitenkin eroavat toisistaan hyvin paljon. Harry Quebertin tapaus oli rikostarina, mutta  Baltimoren sukuhaaran tragedia keskittyi kuvaamaan hahmojensa elämää aika rauhallisesti, vaikka loppua kohti tarina sai trillerimäisiä piirteitä.
Minulle kirja oli yksi rakkaimmista lukukokemuksista pitkään aikaan.  5/5

4 kommenttia:

  1. Luin kirjoituksesi vähän varovaisesti, itse asiassa vain alun ja lopun, sillä tämä odottaa pinossa lukuvuoroaan. Mutta jo pelkästään niiden perusteella odotukseni nousivat! Tykkäsin Harry Quebertista todella paljon ja jos tämä on vielä parempi niin... En malta odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti lukea. Itse suhtauduin tähän vähän skeptisesti,joten yllätys oli melkoinen,kun tarina veti mukanaan.

      Poista
  2. Baltimoren sukuhaaran tragedia oli helppo lukea ja pidin tarinasta. Yllätyin opa lukuimustani tämän kanssa. Sivujen määrä ei haitannut millään tavoin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!