torstai 2. helmikuuta 2017

Tammikuu( Gotham,Wiskari ja hiljalleen palaava lukuinto)

Tammikuu on ehdottomasti kaikkein eniten vihaamani kuukausi. Osa ihmisistä innostuu uudistamaan elämäänsä, mutta minulle tulee lähinnä tyhjä olo. Ei ole oikein mitään mitä odottaa. Siksi väsäsinkin ensimmäisen bucketlistini ja aloin muutenkin suunnitella kaikkea kivaa tälle vuodelle.
    Tammikuun kohokohta oli Arttu Wiskarin keikka Kimmelissä. Viimeisestä keikasta onkin aikaa pari vuotta, joten oli jo aikakin. Keikoilla pitää ehdottomasti käydä enemmän tänä vuonna ja aktivoitua muutenkin, koska vuodesta 2016 jäi erityisesti tapahtumat mieleen.  Itse keikka kesti vain tunnin, mutta oli muuten hyvä.  Työt jatkuu, joten olen alkanut selailla vuokra-asuntoja. Jos sitä vihdoin pääsisi muuttamaan. Tai on pakko päästä. Jo sitä tämän ikäisenä haluaa elää itsenäistä elämää.
    Kirjoja luin kaksi. Olen tyytyväinen, että olen saanut kipinän lukemiseen taas pikku hiljaa syttymään. Vuoden loppu oli lukemisen osalta tahmeaa.

Ensiksi luin vihdoin J.K.Rowlingin Paikka vapaana. Pidin juonesta ja henkilöistä paljon, mutta tarina olisi voinut olla tiiviimpi.  Sophie Kinsellan ensimmäisen nuortenkirjan, Kadonnut: Audreyn päähahmo oli sympaattinen ja viihdyin kirjan parissa.
   Olen höpsähtänyt täysin kahteen sarjaan. Ensiksikin Gothamiin kannattaa tutustua, jos et ole vielä sarjaa nähnyt.  Sarja on yksinkertaisesti aivan mahtava. Sarja kertoo Batmanin kotikaupunki Gothamista ennen supersankarin aikaa.  Kaikkein kiinnostavampia sarjassa on tietenkin pahikset. Sarjassa nähdään mm. Arvuuttelijan syntyminen ja nuori kissanainen. Kaikkein paras on kuitenkin Pingviini. Olen hyvin rakastunut tuohon vaappuvaan sekopäähän.
   Sleepy hollow on yllättänyt täysin. Aloin katsoa sarjaa hyvin skeptisin tuntein, mutta hupsis vain kaksi kautta tuli suorastaan ahmittua tammikuussa. Tässä on myös se hyvä puoli, että isää lukuunottamatta kaikki muutkin meidän perheessä ovat innostuneet sarjasta. Sarja sijoittuu pieneen Sleepy Hollowin kaupunkiin, jossa pari sataa vuotta haudassa maannut Ichabod Crane herää samoihin aikoihin kuin päätön ratsumies. Harhaiselta vaikuttava Ichabod kohtaa poliisina työskentelevän Abigailin ja he rupeavat yhdessä kamppailemaan ratsumiestä vastaa. Parasta sarjassa on ehdottomasti Ichabodin(miksi nuin vaikea nimi!) sopeutuminen 2000-luvulle. Hänen näyttelijänsä on todella karismaattinen.
Sellainen oli tammikuu ja nyt on hyvä lähteä helmikuuta kohti. Haluaisin kovasti aktivoitua taas bloggaamisessa.

2 kommenttia:

  1. Minulta jäi Paikka vapaana vähän aikaa sitten kesken... Hahmoja oli liikaa, ja kirja vetelehti eteenpäin. :( Ehkä jossain vaiheessa jatkan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hahmoja on paljon, mutta onneksi ne olivat mielenkiintoisia. Minä jätin tämän muutama vuosi sitten kesken, mutta nyt innostuin aloittamaan uudestaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!