maanantai 22. toukokuuta 2017

Haruki Murakami- Värittömän miehen vaellusvuodet

"  Monen mielestä Tsukuru Tazakin elämä sujui mukavasti, ilman erityisempiä ongelmia. Hän oli valmistunut tunnetusta teknisestä korkeakoulusta, työllistynyt rautatieyhtiöön erikoisosaamista vaativaa työhön ja vakiinnuttanut tunnollisen työntekijän maineensa yrityksessä. Päällikkö luotti häneen, eikä hänellä ollut taloudellisia huolia."

Tsukurun elämä romahtaa, kun ystävät hylkäävät hänet.   Ennen tiivis viisikko oli todella yhtenäinen, eikä Tsukuru voi tajuta syitä totaallisen hylkäämisen takana. Kuusitoista vuotta myöhemmin hän tutustuu Saraan. Nainen on ensimmäinen ihminen vuosiin ,johon hän tuntee vahvaa yhteyttä. Sara ei ole kuitenkaan valmis aloittamaan vakavampaa suhdetta, jos Tsukura ei selvitä menneisyyden haamujaan. Hylätyksi joutuminen painaa selvästi vieläkin miehen mieltä, eikä hänen auta muu kuin lähteä tapaamaan vanhoja ystäviään.

"Hän seisoi joka päivä vessan peilin edessä ja katseli tovin kasvojaan, totutti vähitellen mieltään uuteen itseensä (johon muuos oli jo lisätty) , kuin olisi yrittänyt oppia uutta kieltä ja painaa mieleensä sen käyttötapoja."

Minusta oli hienoa, ettei parisuhde ollut päällimmäinen asia . Sara on toki alati Tsukurun mielestä, mutta kirja kertoo ihmissuhteista laajemmassa mittakaavassa. Luottamuksesta, hylätyksi tulemisesta, sopeutumisesta ja elämän merkityksestä. Seksuaalisuus oli vahvasti läsnä. Välillä kohtaukset ovat hyvinkin suoria ja outoja, mutta ainakaan minua se ei häirinnyt.  Saran ja Tsukurun ikäeroa korostetaan kokoajan. Sarahan on miestä peräti kaksi vuotta vanhempi. En tiedä, onko vanhempi nainen harvinaista Japanilaisessa parisuhteessa, mutta asian kokoaikainen korostaminen tuntui erikoiselta.

"Tien molemmilla puolilla oli pääasiassa metsää. Koko maa vaikuti olevan raikkaan, syvän vihreän metsän peitossa. Suuri osa puista oli koivuja, ja seassa kasvoi mäntyjä, kuusia ja vaahteroita. Männyt olivst suorarunkoisia punamäntyjä, koivujen oksat riippuivat raskaina."

Tsukurun matka Suomeen kiinnosti tietenkiin Suomalaisena. Minusta oli hauskaa, miten Suomalaisia kuvailtiin.  Tsukuru miettii, pohtivatko kaikki Suomalaiset elämään liittyviä aforismeja. Myös hiusten "vehnänvaaleuden" korostaminen huvitti. Harvoin törmään suomessa aitoihin blodeihin, mutta vierasmaalaisten kirjoissa kaikki Suomalaiset ovat Elovenoja.  Jokatapauksessa pidin  Suomen kuvailusta ja varsinkin luonnonkuvailuun oli selkeästi paneudettu.

" Ehkä kohtaloni on lopulta jäädä yksin. Tsukuru ei  voinut olla ajattelematta. Kaikki tulivat hänen luokseen ja ennen pitkää lähtivät pois. Oli kuin he olisivat halunneet Tsukurusta jotakin, mutta eivät joko löytäneet etsimäänsä tai eivät mieltyneet löytämäänsä vaan antoivat periksi( tai sitten he menettivät toivonsa tai suuttuivat) ja häipyivät."

Tätä lainausta olen pyöritellyt päässäni monta päivää.  Siinä on jotain raastavan henkilökohtaista. Koulu oli minulle helvetti. On kamalan tuskallista joutua menemään joka päivä paikkaan jossa sinua halveksitaan, eikä sinulla ole minkäänlaista ihmisarvoa. Tästä menneisyydestä johtuen minun on vieläkin vaikea solmia ystävyyssuhteita. Kun tapaan uuden ihmisen alitajuntani sanoo, ettei tuo kuitenkaan voi todella pitää minusta. Tiedän itsekkin, että tämä on hullua.  Tottakai joku voi pitää minusta aidosti, mutta en silti voi tälle tunteelle mitään. Pystyin siis samaistumaan hyvin Tsukurun tunteisiin. Parempi olla edes yrittämättä kuin hajota uudelleen kappaleiksi.
Murakami jättää tarinaan pitkin matkaa avoimia kohtia. Pidän tämän kirjan kohdalle sellaisesta kerronnasta, vaikka yleensä en kuulu tyyliin ylimpii ystäviiin. Värittömän miehen vaellusvuosiin se kuitenkin sopi.Tsukurun tilinteko ystäviensä kanssa on selkeä punainen lanka, mutta tarina ei kuitenkaan ollut yksioikoinen. Kerrontatapa oli todella verkas,joten luulen tämän olevan kirjoja joihin joko ihastuu täysin tai sitten se jää todella pinnalliseksi lukukokemukseksi.
Täytyy myös antaa kunniaa kirjailijan tavalle luoda tarinansa hahmot eloon. Minusta kaikki olivat aidon oloisia henkilöitä, joiden voisi uskoa oikeastikin elävän. Ihastuin muutenkin Murakamin tapaan kirjoittaa.Se on samaan aikaan todella kaunista kieltä, muttei kuitenkaan liian runollista. Aion tutustua kirjailijan muihinkin teoksiin, joiden avulla hän on noussut kulttisuosioon. Murakami on sellainen kirjailija, jonka lukemista olen lykännyt aina vaan kauemmaksi. Olen todella iloinen, että sain vihdoin aikaiseksi tutustua häneen, koska Värittömän miehen vaellusvuosista muodostui minulle tärkeäksi kirjaksi. Mikä kirja minun kannattaisi valita seuraavaksi?

"Vaaran lähestyessä hänellä oli täysi työ löytää edes hieman turvallisempi paikka, ei ollut varaa jäädä valisemaan keinoja sen päämäärän saavutamiseen. Kuka voisi syyttää häntä? Loppujen lopuksi hän ei kuitenkaan pystynyt pääsemään lopullisesti irti, miten kauas pakenikin."
5/5

4 kommenttia:

  1. Minulle Väritön mies jäi värittömäksi, mutta yksi lempparikirjoistani on Murakamin Norwegian Wood. Suosittelen. Elokuva on myös hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin lukea tuo Norweigian wood. Elokuvaakaan en ole katsonut, joten voi ensin lukea kirjan ja sitten katsoa elokuvan :)

      Poista
  2. Pidin kovasti lukemistani Kafkasta rannalla ja vielä oudommasta Suuresta lammasseikkailusta. Jostakin syystä sinun kirjoituksesi perusteella Värittömän miehen vaellusvuodet ei kuulosta samalta Murakamilta, tosin positiivisella tavalla. Täytyy ehdottomasti kokeilla tätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie tykkäsin ainakin kovasti :) Iski oikein Murakami kuume, mutta kirjastossa oli vain 1Q84 lainattavissa, enkä tiedä olenko vielä valmis ihan siihen urakkaan :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!