perjantai 19. toukokuuta 2017

Joe Abercrombie-Halki puolen maailman

"Luuletko, että jumalat ovat vihaisia meille?"Koll kysyi.
"Se on jäätynyttä sadetta". Isä Yarvi selitti. "Jumalat vihaavat heitä, jotka suunittelevat kehnosti, ja auttavat niitä, joilla on hyviä ystäviä, hyvät miekat ja hyvä järki. Olkaa vähemmän huolissanne jumalen tekemisistä ja enemmän sellaisista asioista, joille mahdatte jotakin, sellaisen neuvon mimä teille annan."

 
Thorn surmaa harjoituskentällä toisen soturiksi pyrkivän ja häntä uhkaa kivitetyksi joutuminen.Paikalla ollut soturiopiskelija Brand kertoo kuiutenkin isä Yarvinille kuinka tilanne todella meni.Thorn pääsee Yarvinin suojelukseen ja sotkeutuu samalla ovelan papin juoniin. Samalla Brand joutuu hylkäämään soturihaaveensa paljastuksensa myötä ja häntä odottaakin soutajaksi päätyminen Yarvinin alukselle ja niin alkaa porukan matka halki puolen maailman hankkimaan kumppaneita tulevan sodan varalta.
Yarvi oli nyt sivuosassa, mutta minua se ei haitannut. Hän kulki rinnalla kuitenkin kokoajan, vaikka päähuomio olikin hurjapäisessä Thornissa. Oli ihanaa lukea näin voimakkaasta naisesta.Hänestä tuli väistämättä mieleen Xena, mutta pidin Thornista enemmän. Toinen päähahmo Brand oli sympaattinen ja onhan se ihanaa, että tuollaisessa maailmassa joku tahtoo tehdä hyvää. Häntä vertaisin Nälkäpelin Peetaan.Olin kuitenkin pettynyt kirjailijan luomaan rakkaustarinaan. Se oli niin kliseinen ja epäuskottava. En nähnyt heidän välillään kipinää.
Muuten juoni kuitenkin välttää kuopat ja minä viihdyin kirjan parissa hyvin. Tarina kehityi loppua kohden, mikä lupaa hyvää viimeistä osaa ajatellen. Minua se jo odottaa kirjahyllyssä  ja eiköhän se jonain lämpimänä  kesäpäivänä lähde rannalle mukaan(jos ne rantakelit ylipäätään tulevat koskaan näille leveyspiireille). Särkynyt meri-trilogian ensimmäinen osa kiehtoi minua kuitenkin hieman enemmän. Se oli ehkä hieman myytillisempi ja paikoin tuli mieleen Sinuhe, joka on kuitenkin aika kova vertailukohta. Pidin siitä, että laiva oli molemmissa kirjoissa niin vahvassa osassa. Se loi yhtenäisyyttä tarinoiden välillä. Muuten niissä oli kuitenkin paljon eroja, kun suurinosa hahmoistakin oli vaihtunut.
4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!