keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Siri Pettersen-Mätä

En päässyt Mätään sisälle samalla tavalla kuin Odininlapseen. Jälkimmäinen räjäytti melkein tajunnan huikeudellaan. Mädässä oli ehdottomasti hetkensä ja kirja ei ollut missään nimessä huono, muttei kuitenkaan yltänyt samalle tasolle. Ehkä suurin ongelma itselleni oli kirjan tapahtumien sijoittuminen suurelta osin meidän maailmaamme. Kaipasin Yminmaahan valtavasti takaisin. Kun luen fantasiakirjallisuutta, haluan nimenomaan "paeta" omasta maailmasta. En pidä niinkään tälläisesta todellisuuden ja fantasian sekoittumisesta. Toivottavasti viimeisessä osassa taas seikkaillaan jossain mielenkiintoisemmassa maailmassa.

Hirkan elämä mullistuu entisestään. Ensin hän joutuu sopeutumaan täysin erillaiseen maailmaan ja opettelemaan uuden kielen, että voisi kommunikoida muiden hännättömien kanssa. Lisäksi hän joutuu lupumaan Kurosta ja saa tilalle jotain aivan muuta. Tämä juonnen käänne suretti, koska pidin Kurosta, mutta tilanne muodostui välttämättömäksi tarinan kannalta. Kirjassa tutututaan uusiin hahmoihin, joista tärkeimmät ovat veljekset Naiel ja Graal. En oikein tiedä vieläkään, miten suhtautuisin heihin. Kirjassa on niin paljon juonenkäänteitä ja kummankin elämästä paljastuu erinäisiä asioita, enkä minä ainakaan kokoaikaa pysynyt kartalla tapahtumista. Kirjassa tosiaan riittää juonenkäänteitä hieman ähkyyntymiseenkin asti, mutta onhan se hyvä, ettei kirja junnaa paikallaan. Olisin kaivannut hieman enemmän miljöiden kuvailua, koska Mädässä reissaillaan vähän siellä sun täällä ja joskus oli hieman hankalaa hahmottaa missäpäin maailmaa tällähetkellä kuljetaan.

Rime ei ole yhtä vahvasti esillä tässä osassa, vaikka tarinaa kerrotaankin myös hänen näkökulmastaan. Olisin kaivannut häntä hieman enemmänkin, koska nuo pienet visiitit Yminmaassa olivat ehdottomasti kirjan parasta antia. Ei voi mitään, mutta viihdyin siellä paljon paremmin! Rime kaipaa Hirkaa valtavasti. Eihän hänellä ole mitään tietoa miten Hirkalla menee toisessa maailmassa. Kirja päättyy sellaiseen kohtaan, että seuraavan osan mielenkiintoisempia asioita on Rimen kohtalo. Hänestä on tullut suosikkihahmoni, joten toivon hänelle onnellista loppua, vaikka tällähetkellä ei vaikutakkaa kauhean lupaavalta.

Viimeinen osa, Mahti on ilmestynyt jo hyvän aikaa sitten, mutta aion pitää hieman taukoa ennen siihen siirtymistä, ettei tarina vesity. Aion kuitenkin ehdottomasti lukea viimeisen osan, koska Korpinkehät-trilogia on mielestäni ollut mielenkiintoinen, vaikkakin aika tyypillinen fantasiasarja. Mutta faktahan on, että fantasiassa toimii parhaiten juuri perinteiset kaavat.Ehkä tuosta todellisuuden ja fantasian sekoituksen karttamisesta huomaa, että olen aika kaavoihin kangistunut fantasiamakuni suhteen...

Suosittelen ehdottomasti Mätää, mutta Odininlapsi kannattaa olla hallussa ennen tätä osaa, koska muuten juonesta ei saa mitään irti. Mädän suomentamiseen oli selvästi satsattu enemmän kuin edelliseen osaa, eikä tekstissä ollut samanlaisia virheitä kuin Odininlapsessa.

3/5

Kirja saatu kustantajalta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!