maanantai 26. kesäkuuta 2017

Prideviikko starttaa: Pirkko Saisio-Kainin tytär

 Yöpöydän kirja järjestää Prideviikon kunniaksi lukutempauksen, johon minäkin halusin ehdottomasti osallistua. Päätin aloittaa lukutempauksen Pirkko Saision teoksella ja viikon aikana esittelen muutaman aihetta käsittelevän kirjan.Hyvää Prideviikkoa kaikille!
Kainin tytär on ensimmäinen suomalainen avoimesti naisten välistä parisuhdetta kuvaava romaani. Saisio on kertonut, että kirjahaastatteluissa sivuutettiin kirjan pääteema kokonaan. Naisten välinen parisuhde oli 80-luvulla vielä liian arka aihe käsiteltäväksi. Lisäksi uskonnollisten teemojen sekoittaminen homoseksuaalisuutta käsittelevään teokseen ei miellyttänyt kaikkia. Ajat ovatkin muuttuneet paljon. Jo asenteet kertovat, että 80-luvulla teos on ollut merkittävä. Ei tarinansa vaan nimenomaan aiheensa takia. Kirja ei ole laadukas, eikä se ole kestänyt aikaa.Arvostan kuitenkin sitä rohkeutta, jota kirjan julkaiseminen on vaatinut aikana jona homoseksuaalisuus on ollut tabu.Mitä enemmän aihe esiintyy julkisuudessa, sitä luonnollisemmaksi sen käsitteleminen lopulta muuttuu.80-luvulla homoseksuaaliset eivät ole varmasti voineet haaveillakkaan tasa-arvoisesta avioliittolaista.
Anna on ärsyttävä hahmo. Hän ei voi myöntää tuntevansa vetoa naisiin. Annan isä on pappi, joten kotikasvatus on varmasti osaksi syyllinen naisen tunteisiin.  Jos koko ikänsä kuulee kuinka homoseksuaalisuus on väärin, on sen myöntäminen varmasti hankalaa. Kuitenkaan en pystynyt saamaan Annasta mitään positiivista irti. Hän tuntui pikemminkin inhoavan Riskua. Anna hokee mantran omaisesti:" Minä en halunnut rakastaa naista.".
Kirja kuvaa Riskun ajatuksia tarkemmin. Annan osuudet ovat taiteellisempia, eivätkä selitä hänen elämästään paljonkaan.Minua inhotti, miten huonosti Anna kohteli naista. Kävi sääliksi. Tämä kommentti kuvaa hyvin Annan tunteita kumppaniaan kohtaan; " Risku halusi tietää miksi olin maannut Magnuksen kanssa. Minusta kysymys oli mieletön: minun ruuminihan on minun".Että sillä tavalla..
 Riskun osuudet ovat pitempiä ja selvittävät myös hänen perheensä kohtaloa. Pidin Riskusta enemmän, mutta en olisi jaksanut lukea hänestäkään pitempää romaania. Riskun äiti on venäläissyntyinen ja hän päättää jättää miehensä tämän veljen takia. Tämä sivujuonne jää aika ohueksi. Riskun äidin ja isän suhdetta ja tuntemuksia ei käsitellä tarpeeksi tarkasti.Ensin vain kerrotaan kuinka äiti lähtee ja sitten isä jo puukottaakin veljeään. Kainiin viittaaminen oli mielestäni ontuva ja uskonnollinen teema jää taka-alalle. Luulen, että kirja on vain nimetty raflaavasti, että se herättäisi mahdollisimman paljon huomiota.
Saision kirjoitustyyli on todella lyyrinen. Omaan makuuni turhankin runollista menoa. Jotkut kielikuvat saivat lähinnä nauramaan. Välillä tuntui, että lyriikka oli tärkeämpää kuin juoni. Minusta on myös aika jännää, etten huomannut parin välillä minkäänlaista kipinää. Sinänsä outo rakkaustarina, koska rakkaus puuttui.  Oli vain itseinhoa, pettymystä ja intohimoa.
2/5

lauantai 17. kesäkuuta 2017

lukumaratoni-Päivittyvä postaus

Olen parina vuonna aiemminkin osallistunut maratoonille,mutta tällä kertaa ajattelin ottaa rennommin. En siis ole kokoajan nenä kiinni kirjassa,vaan luen niin paljon kuin tuntuu hyvältä.
Aloitan lukemisen klo 13:00
klo 15:30 Olen lukenut Haruki Murakamia 50 sivua. Sitten söin ja aloinkin valmistautua kylille lähtöön,koska nään pitkästä aikas erästä kaveriani. Otin kirjan mukaan ja aion mennä rannalle lukemaan. Ei siis mikään vauhdikas startti.
22:30
Rannalla vierähti yllättävän kauan.Vesi oli lämmennyt,joten viihdyin vedessä lukemista enemmän.Kotiin tultua aloitin Anu Holopaisen Viinikauppiaan,joka on syysmaa-sarjan kolmas osa. Sain luettua sitä 50 sivua. Sitten iski nälkä ja jäin katsomaan Pretty little liarsia. Seuraavaksi olisi tarkoitus jatkaa Murakamia. Sata sivua kasassa. Onneksi reilu puolikas vielä jäljellä .Saatan saada jopa 200 sivua täyteen...


Lopputulos: Luin illalla vielä vähän ja aloin nukkumaan. Aamulla luin pääasiassa Ronja Ryövärin tytärtä
Haruka Murakamin 1Q84 eteni 70 sivun voimin. Samaan tulokseen päädyin Anu Holopaisen Viinikauppiaassa. Ronja Ryövärintytär eteni sivulla 130 eli yhteensä luin maratoonia varten 270 sivua. Jos olisin keskittynyt vain lukemiseen olisi tulos ollut tietenkin aivan toisenlainen. Tähän väliin rento maratooni oli juuri sopiva.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kesäpäivän kirjastokäynti


Tiedättehän miten erikoisia kirjastokäynnit voivat olla.Minä menin tänään aarreaittaan puhtaana tarkoituksena lainata vain dekkareita dekkariviikkoa varten. Kuinkas sitten kävikään...
Päädyin lopulta lainaamaan tasan yhden dekkarin. Kaikkea muuta tarttuikin mukaan ja piti kiskoa itsensä irti hyllyistä,ettei tarvitsisi vuokrata kottikärryä. Puoliksi villi pongahti silmiin ja päätin jatkaa sarjaa eteenpäin. Hurskas Kurjuus oli todellinen yllätys. Kaipasin jotain klassikkoa ja tuo vaikutti mukavan ohuelta. Murakamiin olen innostunut ja otin tämän mukaan lukumaratonia ajatellen. Valkoinen elegantti taas on varmaan puoli vuotta nököttänyt samassa kohdassa kenenkään ottamatta sitä mukaan. Tällä on suurin todennäköisyys jäädä lukematta,mutta kokeilkaa.Yksin Marsissa on kiehtonut jo pitkään,joten olin iloinen sen tullessa vastaan.
Viimeksi kirjastossa käydessä ei löytynyt oikein mitään,vaikka eiköhän osa näistä ollut silloinkin hyllyssä. On jännä,että eri kirjat sattuvat silmiin joka kerta.