perjantai 22. maaliskuuta 2019

Haruki Murakami-Suuri lammasseikkailu

Paimenet jahtaa karanneita lampaita ympäri nummia. Tämä minulle tuli ensiksi mieleen kirjan nimestä. Ei siis ihmekään, ettei se ollut ensimmäinen Murakamini. Onneksi ei ollut, koska tämän jälkeen olisi ollut aika iso kynnys koskea muihin teoksiin. En tarkoita, että kirja olisi ollut huono. Päinvastoin. Mutta heittämällä oudoin Murakami.

Tosin erikoisuutta saattaa selittää se, että tämä on trilogian kolmas osa. Muita osia ei tietenkään ole loogisesti suomennettu, joten en tiedä onko kirja täysin itsenäinen vai saisiko muista osista jotain osviittaa.



Kirjan nimeämättömäksi jäänyt päähenkilö saa tietää entisen kaunis korvaisen tyttöystävänsä kuolleen. Tyttöystäväkin säilyy nimettömänä läpi kirjan, mikä on aika erikoinen valinta. Päähenkilön ex-vaimosta puhutaan nimellä, vaikka hän esiintyy vain muutamalla sivulla, joten miksi kumpikin päähenkilöistä jätetään nimettömiksi. Se jättää etäisen fiiliksen. Muutenkin hahmot kuvaillaan karkeasti. Mies on vaisu tupakoitsija ja nainen valmis makaamaan kenen tahansa kanssa. Hirveän paljon syvemmälle tästä ei päästä.

Paljon lähemmäksi pääsee Rottaa, joka lähettää entiselle ystävälleen (tarinamme sankarille) pohdiskelevia kirjeitä.



Rotta lähettää ystävälleen lampaiden kuvan, jonka tämä laittaa mainokseen.Kummallisen silmääpitävän miehen oikeakäsi ottaa mieheen yhteyttä ja painostaa miehen mahdottomalle matkalle. Hänen pitäisi löytää valokuvan tähtikuvioinen lammas, jonka ei pitäisi edes olla olemassa. Siitä alkaa hyvin kummallinen tarina.

Pidin tarinasta sen sekopäisyydestä huolimatta. Ei tämä yllä parhaimpien Murakamien joukkoon, mutta jää mukavasti kutkuttelemaan. Ainoastaan tuo hahmojen anonyymius ärsyttää. Tarinasta olisi saanut niin paljon enemmän irti, jos päähenkilöihin olisi syntynyt jonkinlainen tunneside.
4-/5

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Vuosi 2018 ja suunnitelmia vuodelle 2019

2018 oli blogissa todella hiljaista aikaa, vaikka lukuinto alkoikin hiljalleen elpyä. Olen kuitenkin päättänyt olla stressaamatta tästä ja kirjoittaa vain kun siltä tuntuu. Viime vuonna luin 28 kirjaa. Oikeastaan tuli luettua vain hyviä kirjoja, joten sinänsä vuosi oli antoisa. Haluan kuitenkin tänä vuonna lukea reilusti enemmän, joten asetin tavoitteeksi 50 kirjaa.
Vuosi 2018 ei kirjojen ulkopuolella ollut helppo, joten olen innoissani uudesta vuodesta. Voi jättää sen kaiken taakse. Kirjoista eniten jäivät mieleen Kristiina Ohlssonin dekkarit, joita luin kolme kappaletta. Tämän vuoden eka luettukin oli samaa sarjaa, joten se on todellakin vienyt mukanaan. Muutama klassikkokin tuli luettua. Emma, Pikku naisia, Cujo ja Uinu uinu lemmikkini ovat kaikki ansainneet paikkansa klassikoiden joukossa.
Tämän hetkinen lukupino näyttää tältä. Minusta on ihanaa, että lukeminen on jälleen tullut rakkaaksi harrastukseksi. Lukujumi kesti kuitenkin reilut kaksi vuotta. Se on todella pitkä aika.
Tänä vuonna haluaisin ainakin lukea Taru sormusten herrasta-trilogian loppuun. Ensimmäisen osan luin pari vuotta sitten, joten olisi aika jatkaa.