perjantai 22. maaliskuuta 2019

Haruki Murakami-Suuri lammasseikkailu

Paimenet jahtaa karanneita lampaita ympäri nummia. Tämä minulle tuli ensiksi mieleen kirjan nimestä. Ei siis ihmekään, ettei se ollut ensimmäinen Murakamini. Onneksi ei ollut, koska tämän jälkeen olisi ollut aika iso kynnys koskea muihin teoksiin. En tarkoita, että kirja olisi ollut huono. Päinvastoin. Mutta heittämällä oudoin Murakami.

Tosin erikoisuutta saattaa selittää se, että tämä on trilogian kolmas osa. Muita osia ei tietenkään ole loogisesti suomennettu, joten en tiedä onko kirja täysin itsenäinen vai saisiko muista osista jotain osviittaa.



Kirjan nimeämättömäksi jäänyt päähenkilö saa tietää entisen kaunis korvaisen tyttöystävänsä kuolleen. Tyttöystäväkin säilyy nimettömänä läpi kirjan, mikä on aika erikoinen valinta. Päähenkilön ex-vaimosta puhutaan nimellä, vaikka hän esiintyy vain muutamalla sivulla, joten miksi kumpikin päähenkilöistä jätetään nimettömiksi. Se jättää etäisen fiiliksen. Muutenkin hahmot kuvaillaan karkeasti. Mies on vaisu tupakoitsija ja nainen valmis makaamaan kenen tahansa kanssa. Hirveän paljon syvemmälle tästä ei päästä.

Paljon lähemmäksi pääsee Rottaa, joka lähettää entiselle ystävälleen (tarinamme sankarille) pohdiskelevia kirjeitä.



Rotta lähettää ystävälleen lampaiden kuvan, jonka tämä laittaa mainokseen.Kummallisen silmääpitävän miehen oikeakäsi ottaa mieheen yhteyttä ja painostaa miehen mahdottomalle matkalle. Hänen pitäisi löytää valokuvan tähtikuvioinen lammas, jonka ei pitäisi edes olla olemassa. Siitä alkaa hyvin kummallinen tarina.

Pidin tarinasta sen sekopäisyydestä huolimatta. Ei tämä yllä parhaimpien Murakamien joukkoon, mutta jää mukavasti kutkuttelemaan. Ainoastaan tuo hahmojen anonyymius ärsyttää. Tarinasta olisi saanut niin paljon enemmän irti, jos päähenkilöihin olisi syntynyt jonkinlainen tunneside.
4-/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!