sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Haruki Murakami-Sputnik, rakastettuni

"Kunhan kirjassa vain oli jotakin älyllisesti kiihottavaa, me luimme sen. Maleksimme kirjastoissa, kulutimme kokonaisia päiviä selaillen kirjoja Kandassa, Tokion antikvariaattien mekassa. En ollut koskaan tavannut ketään, joka olisi lukenut niin ahneesti - niin kiihkeästi, niin monipuolisesti kuin Sumire, ja olen varma että hän tunsi samoin.
     Kirjan keskiössä ovat luokanopettaja K, kirjailijan alku Sumire ja bisnesnainen Miu. Muut henkilöt ovat häivytetty taustalle lähes kokonaan ja päähenkilöistäkin kirjailija kertoo vain minkä katsoo tarpeelliseksi. Loput jätetään lukijan pohdittavaksi. 
    Sumire jättää koulun kesken ja alkaa täysyöllisesti kirjoittaa, mutta ei saa mitään valmiiksi. Aina teoksista jää puuttumaan jotain. Ainoa, joka saa lukea tytön kirjoituksia on K. Heidän ystävyytensä on syvää  yhtenäisyyttä ja täysin Platonista, vaikka K:lla on toisenlaiset fantasiat.
    Sitten yksissä juhlissa Sumire rakastuu peruuttamattomasti huomattavasti vanhempaan Miuhun, jonka nimeää Sputnik, rakastetukseen. Miu palkkaa hänet viinin maahantuontiyritykseensä. K joutuu huomaamaan kuinka hänen ystävänsä katoaa pala palalta. Sumire poikamainen olemus saa väistyä, kuten myös intohimo kirjoittamiseen. Naiset lähtevät työmatkalle ja päätyvät Kreikkaan, jossa Sumire katoaa lopulta fyysisestikkin. Miu pyytää K:ta auttamaan etsinnöissä ja tämä lentääkin empimättä selvittämään ystävänsä kohtaloa.
   Murakami on noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni ja odotukset olivat korkealla. Ihan ne eivät täyttyneet, vaikka teos onkin taidokaasti tehty.  Juoni ei vaan onnistunut pitämään otteessaan ja rikottu todellisuuden ja fantasian raja hämmensi. Mitä kirjailija on halunnut tällä sanoa? Periaatteessa kaiken voi tulkita myös realistiseksi, joten halusiko Murakami vain tuoda todeksi särkyneen ihmisen mielen. Tai sitten hän on halunnut saada lukijan miettimään, miten lähellä todellisuus ja fantasia loppupeleissä ovat. Tai sitten tarinalla on vielä syvempi merkitys, jonka toivottavasti joskus oivallan. 
    Tarina on hyvin rosoinen ja jättää aukkoja. Kuitenkin se tuntuu olevan tarkoituksellista. Periaatteessa kirjassa ei ole vikaa, mutta 1Q84 jälkee odotin jotain yhtä vangitsevaa. 

  1. 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!